hello and good-bye

oon aina pelänyt kaikkia taikauskoja ja sellasia. salaperäisellä tavalla ne on silti aina kiehtoneet. tästä huolimatta spiritismiin en koske. olis pitäny tapahtuu sillon 12weenä. ei ennää (yhyy nyt musta ei tuu kotiäitiä koskaan elämässä ja teini-spritismin-kuka-vittu-sitä-lasia-taas-liikuttaa -pelaaja).

tänään (25.01.12) silti annoin susan ennustaa mulle oraakkelikorteista. niissä on vaan hyviä juttuja ja hänen sanojensa mukaan taroteissa on paljon enemmän tulkinnallisuutta, kuin näissä. kuitekin korttien symbolejen ja sellaisten on oltava suuntaa antavaa.

kysyttiin sitten miusta ja tanelista (me ennustettiin kaks kertaa. eka toi äsken mainittu ja sit tulevaisuuden suunnitelmista, toivottavasti en nyt sekoita kumpaakaan)

ekassa tuli:

- Healer (pyydettiin käyttämään jotain 'parannus'kykyä itseeni, mitä käytän muihin. ilmeisesti myötätunto?)
- Decide (oletettavasti jotain suurta luvassa)
- Love from your parents(tarkoitus olisi kuunnella mitä perheellä on sanottavaa ja neuvoja)
- Brothers and sisters (en muista mitä me tästä tulkittiin)

merkkejä kuitenkin oli että meillä menee parempaa suuntaan.
sitten käännettiin kortteja tulevaisuuteen:
- Hello and good-bye (jokin suuri muutos on tapahtumassa, ja jotain täytyy jättää taakse)
- Definitely yes (johonkin olisi vastattava kyllä

samana iltana me saatiin kämppätarjous postissa toasilta. hiukanko oli jäätävää, kun naureskeltiin vaan susan kaa mitä noi saattais merkata.

perjantaina käytiin allekirjoittaa paperit. me ollaa nyt susipari. au-auuuu!
***

ja sitten muihin aihesiin. viikonloppuna oli teatteriviikonloppu commedia dell'arte (pirteästä nimestään huolimatta tapahtuman näytelmät oli aika synkkiä). ja siellä oli muutama esitys josta voisin sanoa muutaman sanan. saan varmaan nyt hirveet spämmi-raget jos joku eksyy tänne tai pelkästään paskan maineen, perustelemattomista mielipiteistäni, mutta näillä mennään!!

aloitetaan iiriksestä. tarina oli tytöstä, joka oli yksinäinen ja halusi ystävän. tämän hetken maailmassa, jos aikuinen ihminen kaipaa ihmisen seuraa, se tulkitaan heti seksin vonkailuksi. spontaani jutteleminen vaikutti toisesta osapuolesta friikilttä, netissä tutustuminen ei johtanu mihinkään muuhun kuin nettiseksi ehdotteluun, ilmoitustaululle jätetty ilmoitus.. noh muistuttaa pikemminkin taas itsensä myymiseltä.

elementit oli tosi hyvät! naurua tarinalta ei puuttunut.. kyllä hyvä kokonaisuus! vielä hiukan kun iiris-neidistä olisi saanut irti, mutta tuokin riitti hyvää esitykseen. kiitos!

pakko kyl tähän kohtaan sanoa, että eturivissä oli kolme kuvaajaa ja ne rapytti sitä kameraa kahde sekuntin välein. olisi nyt laittaneet sen tarkennuksen äänen pois päältä. se vähän söi esitystä ja ärsytti. no ihan sama.

mennäämpä sitten merellsiin maisemiin liisin diplomin myötä. merellä ja maan päällä oli upeasti käsikirjoitettu monologi merimiehen vaimosta. vaimo odottaa kapteeniaan kotiin ja ainakin kun hän palaa maailma on rakkauden ympäröimä. sitten kapteeni sanoo 'viikko', joka tarkoittaa milloin laivan on taas määrä lähteä. tätä tunteiden ristiriitaisuutta ja kärvistelemistä liisi kuvasi ihan mahtavasti. jopa ilman ohjaajaa hän pystyi rakentamaan itselleen persoonallisen hienon hahmon. kameran avulla ja virheistä oppimalla hän pärjäsi kyllä hattua nostettavasti. ikävää oli kuitenkin huomata näyttelijän jännitys lavalta. välillä sitä ei huomannutkaan, mutta äänen värinä ajoittain sen paljasti. toisaalta ketä hitto vie ei jännitäsi yksin lavalla ainakin viidenkymmenen silmäparin edessä?!
silti olisin toivonut enemmän sävyjä äänen käyttöön, ehkä jopa jonkun laulun liisiltä. jotain sellaisia toisen ihmisen näkökulmia olisi voinut tarvita.
loppujen lopuksi hyvin hienosti hoidettu ja lavastus oli todella tunnelmallinen ja kaunis! kiitos ystävä hyvä!

mereltä joudutaankin sitten it-luokkaan tuuliajolla näytelmän pariin. kyseessä on hyvin selkeästi tehty perhedraama. arvostan, että ei lähdetä kikkailemaan vaan luodaan hyvät hahmot ja tehdään hyvä näytelmä. teini-ikäinen tytär on lopettanut puhumasta äidilleen kun sisko lähtenyt eurooppaa kiertämään. hetken päästä isäkin vain hylkää perheen. ongelmat ovat kärvistyneet niin pahaksi, että äiti on epätoivoinen. juuri silloin sisko tulee takaisin..
hirveän vaikea selittää tätä. näytelmä oli enimmäkseen harmiton, hyvin elokuvamainen. toisaalta vinttiluokka on niin intiimitila, ettei siellä tarvitsee näyttelemällä näytellä. silti olisi ollut kiva nähdä enemmän teatterin keinoja joista olisi voinut elävöittää tarinaa. yksi spotti jossa teini-ikäinen tyttö alkaa puhua ei vaan riitä. samaistuttavassa tavallisen tutussa perhekuvauksessa olisi pitänyt jotenkin ilmetä intohimoa.
en oikein osaa selittää, mitä koetan tässä peräänkuuluttaa. ihan hyvä se oli.

sitten käydään maailman vaimojen kimppuun! medusa, rouva ikaros, rouva aisopos, rouva lasarus, frau freud ja paholaisen vaimo ovat yhdessä ja samassa naisessa nimeltä helmi. välillä ollaan paholaisen sätkynukkeja ja toisessa hetkessä huudetaan rakastetun perään. yhden parisuhteen mutkikkuus ja siinä muokkautuvat roolit voidaan tulkita tästä näytelmästä. esitys yllätti oletukseni ja oli aika hyvä. kritiikkiä jos saan sanoa on käsikirjoitukssa olleet useat luettelot, jotka olivat pikemminkin puhuttuja kuin näyteltyä. silloin miellummin tuijotti saatanan pistävää katsetta, kuin kuunteli. samoin 'farssimaisuutta' edustanut jakkaran siirtely -dialogissa, joka liian usealla toistolla vei hiukan puheen motiivia.
sitten semmoinen asia jota olisin halunut myös muutamassa muussakin monologissa:
kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta.
kyllä, tässä se tapahtui ehkä fyysisesti, mutta miten paljon enemmän kiinnostusta tanelin hahmo olisi saanut yleisössä, kun hän olisi sanonut edes yhden repliikin. "me olemme aika samanlaisia", taisi olla repliikki, joka olisi esim sopinut. mutta minä et tuota ohjannut, se oli ohjaajan ratkaisu. hyvää oli myös live musiikki ja valojen käyttö esityksessä. propsit näistä koko työryhmälle. kiitos!

lukudraamoja oli myös viikonlopussa ja niiden kirjoittajille ja ääneen lukijoille haluan esittää kiitoksen. erittäin hyvin luettu ja tulkittu. aivan kuin olisitte oikeasti antaneet äänet hahmoille. erityisesti taivaalla ei ole yhtäkään tähteä -käsikirjoituksen tytölle, miinalle!

grande finale oli artun itse käsikirjoittama, ohjaama ja näyttelemä teos on tarina dragqueen laulajasta, joka kerää rahaa päästääkseen leikkaukseen, jotta hänestä tulisi nainen. häntä kuitenkin sitoo päätöksen teossa menneisyyden haamut ja oma managerinsa. pakkoa sanoa että mieletöntä koreografiaa ja huippu maskeeraus. jos jotain täytyisi vinkua on äänenkäyttöä, mutta mie en jää siihen nyt. kyllä se on ihan täyden vitosen arvonen veto. toivottavasti tulee vielä lisäesityksiä. oli se nimittäin aika huikea. plus esitys tarvitsi sen täyden hurraavan yleisön!!
seisoaltaan taputusta karvaisilla käsillä. bravo!

jerry spinellin romaanista tehty tähtityttö on kaunis tarina erilaisuudesta. musta oli hieno nähdä se ihmisten välinen toimiva kemia lavalla. sitä paitsi! se oli viimeinen esitys enne ku raine lähtee japaniin byyhyy. kaikilla oli myös tosi kivat vaatteet. mutta missä oli lavasteet? missä henkilöohjaus?
tarina oli ihana sitä en kiellä ja kyl mie itkeä aloin archien sanoille. hyvä miksu sie olit paras!
plus oona on oikea tähtityttö.

ja nyt menen viikonlopun henkilökohtaiseen suosikkiin - mielipuolen päiväkirjaan. odotin tältä paljon, kun sain syksyllä kuulla että joku koulussamme vetää nikolai gogolia. ah mie rakastan sen miehen nerokkuutta! näin arvosteltavan esityksen jo perjantaina ja olisin vaan toivonu, että markus olisi.. en tiedä miten se sanotaan suomeksi mutta "took his time". kiire siellä lavalla ei ole ja käsikirjoituksen vankkuudella on mahdollisuus, tauottaa ja antaa ihmisten nauraa. kyllä huomasi näyttelijä oli tehnyt kyllä roolianalyysiä arkadi ivanovitšista. kirkas ajatus, sitä mie arvostan näyttelijän työssä. se näkyi ja se oli tosi hyvä.

esitys ei ollut monologi vaan arkadin seuraama koira, joka kirjoittaa kirjeitä oli elävöitetty. samoin johtajan tytär.
olin varmaan ensimmäisellä katselukerralla nojautunut liikaa martti suosalon esittämään versioon, mutta toisella kertaan, rakastuin markuksen mielipuoleen.

en osaa sanoilla oikein kuvailla ylistystäni. oli se vaan vitun hyvä.

kauan eläköön klassikot!!

'cause i'm a woman!

W-O-M-A-N on päivän sana lukuunottamatta pekka haavistoa.pitkään on pitäny tehdä hienon hieno naisiin pohjautuva lista ja tästä se lähtee!

sijoituksten päättäminen oli ihan sairaan vaikeaa ja kymmenen löytäminen (ja sen jälkeen karsiminen) tuskaa. pelkkiä monilahjakkaita näyttelijöitä vain pääsi listalleni, eikä heistä yksikään ole suomalainen. sry!

# 10 jena malone

pohtiessani kauniita neitokaisia törmäsin tähän kuvaan ja olin myyty. neito oli mukana ehkä huonoimmassa elokuvassa ikinä nimeltä sucker punch, mutta jotenkin todella kaunis. ollut mukana mm. into the wildissä ja donnie darkossa, mutta vähän sellanen näyttelijä jota ei muista.babyface.

# 9 lizzy caplan

kukapa ei olisi nähnyt, hauskaakin hauskemman ja teineimmän elokuvan, kuin meangirls? joku siitä aina jotenkin mainitsee, yllättävässä tilanteessa, tai tiedostamattaa siteeraa. ian janis, elokuvan huhuttu lesbo, oli symppis ja ihanan outo. ihan perus erikoisen näköinen. kattokaapa, miltä se näyttää nykypäivänä. vautsi vau. en tiä. tykkäsin sen äänestä aikanaan. siksi täällä.

# 8 keira knightley

kaikki leffat tääkin nainen on läpi tallonu. klassisen kaunis. vanhoisleffoissa esim ylpeys ja ennakkoluulossa hirmuisen seksikäs korseteissaan ja sellaisissa. ei kuitenkaan ihan ykkösluokkaa, kun sen nauru/hymy vammaa. tykkään kyllä vaikka hirmuisesti on kritisoitukin. on se vaan kaunis. plus se on mun lempielokuvassa tohtori zivago.

# 7 uma thurman / poison ivy

mä mietin pitkään, uskaltaako tän pistää koska, no jee, joku supersankari uma thurman. mutta minä listan päätän ja tuossa se nyt kökkii. on se niin lumoava katseellaan. meinasin eka laittaa mun yhden lempisarjakuvahahmon nimeltä harley quinn, mutta sitä ei oo kukaan koskaan näytelly, niin olis ollu vähän pelleä pastettaa joku piirroshahmo. enivies. hienon elokuvaroolimäärän omaa tämä nainen. killbill on paska mut kaunis onhän. ainakin nuorena.

# 6 helena bonham-carter

en oo mikään sydänverellä hänen faninsa, mutta onhan hän viehättävä, ja ehkä ainut näyttelijä, joka näyttää kivalta kikkuroilla. juu-u.

# 5 marilyn monroe

mistä on pienet naiset tehty? kauneus pilkusta ja kikkuroista (näin söin hyvin sanani), blondiudesta ja vilautuksesta, piukista paikoista, revyytytöstä ja kesäleskestä.
kauneusihanteethan on häneltä lähtöisin. enkä ihmettele! kunnia norman jeane mortensonille.

# 4 drew ballymore

pikku-ruuti näki kerran elokuvan nimeltä pakko olla in, ja ihastuin tuon naisen kasvoihin, erityisesti huuliin. sitten tulikin batman forever (äh taas mie puhun batmanista. tykkään niistä. ja nyt kun forever mainittiin, niin on nicole kidman siinä tosi nam) , ikuisesti sinun ja tietty charlien enkelit. rääväsuinen dylan, joka pelkkä lakana yllä, ammutaan katolta alas. oli se vaan kuumaaaah. tykkään vaan tosta. ei mikään anorektisen laiha, ja sit välillä tomboy ja toisessa hetkes tosi nainen. minä tykkään.

näin kun kolmen kärki häämöttää, pitää antaa ulkopuolelle jääneistä naisista kunniamaininta kate winsletille. klisee, mutta on se vaan tosi kaunis titanicissa. uppoamisesta tuleekin nyt huhtikuus satavuotta. tarttis mennä kuluttaa leffateatteriin 3d-lipun hinta mennä itkeen.
mua aina surettaa että jonne aaron mainitsi jossain haastattelussa, et se joutu mennä kattoon titanicin yksin ensi-iltaan. voi senkin vääryyden korjaisin häneltä jos aikamatkailla osaisin.

asiaa!!!

# 3 ___nuori_____ lindsay lohan

tää oli ihan sairaan vaikea päättää, ku kolmonen on mun lempinumero ja ja ansaitseeko tää nainen näin ison sijan. no nuorena ainakin. en nyt tarkota mitenkään pedofiilisesti jotakin ansa vanhemmille osaston elokuvia, vaan nimen omaan joku meangirls - perjantai on pahin -materiaalia. se oli aika rock, ja noi pisamat (ihme fiksaatio). muutenkin noi kasvon piirteet on kauniit. voih, sellasta se on ku on nuori ja kaunis.. tai ku joutuu lapsinäyttelijä-uhriksi, eli rikkaana huumeet vie sitten kaiken nim. yksin kotona tähti malacaulay culkin.

sitten viimeisiä viedään!!!!!!!!!!!

#2 winona ryder
tää nainen on ollu mun ykkönen vaikka kuinka kauan, ja edelleen hän on upea, kaunis ja hiukan poikamainen tapaus. todellakaan en ole hänen kaikkia elokuvia nähnyt, mutta beetlejuicessa alaikäinen winona oli jo kaunotar. sitten hän hurmaa pikku naisia -elokuvaversion jo:na ja jalat meni alta. hiukan saksikäsi edwardia, vuotta nuoruudesta ja draculaa ja syksyä new yorkissa. on se vaan niin huippu-ihana-kuolattava ym ym!!!

vitut jostain natalie pormanista black swanissa, vaan winonan pienirooli ko. elokuvassa. niin kaunis pistävä katse. niin herkkä kasvojen muota. niin suloinen ja kaunis yhtä aikaa... ehkä nyt höpötän liikaa. pointti tais tulla selväksi.

joku siis syrjäytti minun listaltani winona kaunokaisen. joku mustahevonen, joka on heistä kaikista hiukan korkeammalla.

kuka kumma?

*rumpujen pärinää*

*kuiskutusta*

*esiripun takana ilmenee jännitystä*

*yleisössä pulppuavaa uteliaisuutta*

tittididii!!
ylläri!
klisee!
olis se pitäny arvata!
ainakin mun viimeisten viikkojen puheitten perusteella!

# 1 eli uuno katherine moennig

kyllä te tiedättä. l-koodin shane. niinkuin hyvä ystäväni häntä kuvasi: kaikkien kakstoistavuotiaitten tyttöjen märkäuni (:( minun se oli vin diesel.. no oon aina ollut vähän myöhäs.. äh miksi ees kerroin tän?). upea kroppainen, poikatyttö, mahtava matala ääni, seksikäs sanan todellisessa mielessä. salaperäinen, todella mieleen painuva, upeat vaatteet.
hirmuisen vähän hän on uraa vielä tehnyt, mutta toivottavasti hänestä kuulis mahd. pian. l-koodejakaan ole ikuisesti. mutta onneksi vielä se parikytä jaksoa katsomati.<3
ihana nainen.

kiitos kaikille osaanottajille. nyt nukkumaan.

YKSI ASIA VIELÄ.

rip heath ledger

importance of being tired

puolituntiin aikaa ennen kun alkaa enkun kuntelut, ja tän viikon vika tunti. sit viikko enää oikeeta koulua. silti mie en jaksa. vaikka ihmiset (pinja, susa, saana, häkkis, heidi ... öö kaikki) on ollu tosi kivoja, mie oon ihan poikki. varmaa tää sosialisointi oo ollu ihan paras juttu tähän väsymykseen, mutta kyllä se nollaa kivasti. KUNHAN ME VAIN SAATAIS ERNESTI TANEN KAA TÄNÄÄN TEHTYÄ. koska hitto vie, sekuva on menny jo läpi. se on täks viikoks ja kelaa et meidän värkkäys olis flaikussa, julkassa ja käsi ohjelmassa. olishan se awesome. tarttis tehdä sisältö viel sisältö varmistus teatterisihteellä ja ohjaajalla niin kaikki olis hyvin.

oon siitä oikeesti aika jätte innoissani. :)

mulla on ikävä kesää ja keikkoja. just puhuin eilen stonesta ja mötleystä yhen jaakon kanssa siitä flow-fiiligistä. yhtään ikävää ei helpota palkkalaskenta jonka sain tänää viimekesästä.
ja oli se summa aika nam vertaa et olin 4 päivää ja jokasena päivänä 10 tuntia.
että semmoista.

äh vähän liikaa nyt tehtävää. hoidan yhden opintosuoritus asian enne ku tunti alkaa.

heippatirallaa.

paitsi että ainiin

joku vitun muta-aivo-runkkari-laulu ja soitin yhtye soitti musaluokas eilen
frontside ollieta (sain tietää eilen saanalta mikää tää robin juttu on), take on meta ja crashin still aliveta (yhyy vipaane i olis saanu koskia)
ja pilas miun tekstitaidonkokeen

ffffuuuuuuuuuuuuufufufufuufuuuuuuuuuuu
kiitos hei. imekää ittiänne te musiikki-virtuoosit. saatana.

batman begins!!!!!!!!!!!!!!!

ihmiset huomaa kuin uupunu mä oon ja suosittelee pirteää musiikkia.
awws.

dire straitsia

ja jotain muuta. ^^


kiitos. ehkä tää tästä.

burning down

top technical secret film

aamulla herättyä on tehnyt päätöksen, että tänään on pakko saada jotain aikaan. täytyy syödä aamupala, käydä suihkussa ja sitten tosi toimiin. juuri kun työrupeama on konkreettisesti käsien kosketeltavissa, niin tulee päähän pisto: pakko saada musiikkia.
sitä ei ole missään muualla niin monipuolisesti kuin koneella.

aavistus käy mielessä. kun salasana on kirjoitettu koneeseen, aavistus vain vahvistuu.

tää jää tähän.

sitten kun interwebsi aukeaa ja käydään siellä facebookissa..

peli on menetetty.

enää ei huvita.

tuntuu että sitä on mökkihöperöityny ku ei ole ollut ihmisten ilmoilla, jos kauppareissua ei lasketa. kolmos tuottis l-koodia menossa. ei oikeastaan huvittaiskaa tehä muuta ku köllöttää.
tänään kyl tekis vähän mahjongia.. toisaalta ens tiistaina räjähtää taas käyntiin, mutta silti. :/

ehkä me vaan katotaan tanen kaa my little poneja. se on ihan jees..

hei kai tässä kun ei ole vähän aikaan kirjoittanut kertoa vielä viime vuodesta.
viime viikko nimittäin oli aika erikoinen ja übersosiaalinen. tää on siis sille kai vastapainoa (lue ääripäätä). tytti keksi, et järkätään semmoinen eeppinen ongelma ratkaisu rata rainelle, joka päättyy näkötornille.

rainen matka lähti siitä, kun taneli antoi "sinetöidyn käärön" rainelle siinä, kun pelas twilight imperiumia. muille tiedoks, että kyseessä on semmonen "nopee" yli 8 tunnin lautapeli. kun pojat oli lopettanu siinä 5 aikaa aamulla pelaamisen (aloitti siis klo 13 päiväl), oli suunnittelu niiden suunnalla pörähtäny käyntiin, jahka rainen ulko-ovi oli sulkeutunu. se siis ei tienny yhtää mistään mitään. eka etappi sillä oli sammon kirppikselle klo 11, jossa tytin täti kertoi sankarillimme arvoituksen. meni jotenkin näin:

ruoki minua niin elän,
juota minua niin kuolen.

vastaus oli tuli. vieraan varaisena tätinä hän tarjosi rainelle sitten hitusen aamu palaa ja teetä, jonka yhteydessä hän luki seuraavan viestin. seuraava määrän pää oli pieni teehuone kilpikonna.
siellä odotti meikäläinen, joka tarjosi sitten matkailijalle kiinalaisen teen. sen nimi oli fujian longjing, lohikäärmekaivo. ja näin jälkeenpäin on sanottava, että se teeseremonia oli ihan mieletön. paikan tunnelmassakin oli sitä jotain. eli vaikka ei oo teen ystävä, tonne kannattaa pistäytyä. miekin arvuuttelin rainea:

kevyempi kuin höyhen,
eikä minua voi pidättää kauaa.

vastaus oli hengitys, mutta kyllä hyväksyin myös ilman. se oli vähän niinkuin jippo näissä arvoituksissa. jännyydellä tässä kirjoitan muistanko vielä loput.

raine jatkoi siitä matkaa arboretumille, missä tytti odotti häntä uuden vaaleanpunaisen kissa sateenvarjon kera. ostettiin se eilen ku shoppailtiin tyttöjen kera.

tytti tietenkin tarjosin rainelle voileivän. koska.. no siksi.

tyti arvoitus oli joku tälläinen:

mikä juoksee ja heijastaa taivaan värit?

tässä kohtaan kun kaksi elementtiä oli jo tullut, oli helppo vastata maan ja veden väliltä, ja nyt se oli tuo jälkimmäinen. rainen seuraavassa viestin alun muistan joten pakko kirjoittaa se tänne:
soturilla on jano. jatka matkaasi mekongin tarvenaan.

mekong on paikka jossa me oltiin laulaa karaokea, eilen ja jossa nää viimeiset viestit ideoitiin. huom! tää rata oikeesti laadittiin kahdes päiväs. samaan aikaan ku riane kiiti hatanpäältä takaisin keskustaan, mie olin onnellisena shoppailemassa. samal hetkel tytti soittaa ja sanoo, että eeppiseen lopputaisteluun, tarvitaan potionpullo. ostin siiderin sokokselta. mutta!
mulla ei riittäny kate kun tuli vähän törsättyä (heh heh), jotain kamala kiitäminen pankkiin ja tilisiirto ja takaisin nolona kassalle. hirvee stressi siin kohtaa, että oon myöhäs. sitten näin rainen mekongin ikkunasta ja kauhee pikakävely ja huomaamattomuus, ettei se vaan nää.

ai niin täytyy lisätietona kertoa, että me kaikki oltiin tähän asti selitetty rainelle tarinaa pahasta vanhasta miehestä, ja että rainen täytyy kohdata se. jotkut ystävät on lumottu ja täytyy auttaa ja just jotain tollasta huttuu. mutta raine oli ihan messissä mikä oli parasta! oikeesti kun näki et sen silmät loisti ja se nautti siitä hiukasta hämmennyksen olosta. ei voinu yhtään tietää ketkä tässä oli mukana, kuka oli tän takana ynnä muuta!

en muista mitä marika arvuutteli rainelle, mutta saatiin siinä hyvin peli aikaa, kun valmisteltiin loppuhärpäkettä näkötornilla. ulkonahan me oltiin, ei siinä mitään. kaikki oli pukeutunukkin ^^.
kai oli ninja, perttu lordi carmadon eli saruman negatiivina taine semmonen vähän viikingin näkönen rainen parasystävä ja sit miksu yllätys-yllätys örkki. niin ja vesku semmonen agentti (boffer miekalla).

raine kohtas seuravaks pyynikintorin laidassa siinä konsan eessä, tanelin joka upotti sitten raineen vielä enemmän juttua. raine oli menettäny muistinsa, sen koti oli se näkötorni.. kaikkee tollasta. sekin arvuutti. meni jotenkin näin:

sitä ei voi nähdä, tuntea, kuulla tai haistaa.
se on tähtien takana, mäkien alla,
se lopettaa elämän ja tappaa naurun.

vastaus oli pimeys, mutta raine vastas tyhjyys, jonka avulla se kumos lordi carmadonin luoman voiman ja käänsi sen sitä vastaan. siitä lisää kohta.
kuulostaa happoselta, näin kirjoittaessa.

eniveis, raine sai tanelta katanan ja lopulta ne oli harjulla. siellä tää ninja, miksu-örkki ja agentti vesku hyökkäs tanen ja rainen kimppuu. örkki ei suostunu liittyy puolelle ja raine katkas sen pään. ninja anto rainelle sitten tulta kestävän viitan ja rahaa. sit riane lähtee juoksee kohti näkötornia. se tajuu et se maksaa mennä ylös ja sit se menee sinne kahvioon ja kokee ahaa-elämyksen.
"ai niin se ninja antoi mulla rahaa!!" sit se maksaa kiltisti ja lähtee juoksee ylös portaita. siel on jotain turisteja. spontaanisti raine huutaa niille: pysykää loitonmalla! minä suojelen teitä!
sit loppu fighting alkaa. me ei nähdä mitään.
kuullaan vaan pertun pahis nauru. hajottaa.
sit raine liiskaa carmadonin kääntämällä siis nää sen yhteyspisteillä aktivoidut elementit sitä vastaan. carmadon-perttu luhistuu. sit raine nostaa sen ylös. perttu kertoo et se on valaistunut.
raine ja perttu kattoo meitä näkötornista. raine kysyy mitä lordi carmadon näköö.
"värejä" se vastaa.

sit raine saa arkun pertulta. se avaa sen sillee juhlallisesti, et me kaikki nähdään se sieltä alta. (ai niin unohin mainita. tane halvaantu ja kun se on tavallinen pulliainen, se ei olis voinu kohdata velhoa) siellä on suklaa kolikoita 42 kappaletta ja mitali jos lukee winner. meni muuten ihan sika kauan löytää niitä kolikoita. missään ei löytyny. kunnes lopulta makuunista.
perttu ja raina skoolaa niitten voittoa ja kolikoita jää jäljelle 40. yhyyy.

sit mentiin munkkikahveille ja katottiin illalla ninja assasins. suosittelen kaikille lämpimästi!

et semmosta.

it's easy to achieve

ja tästä starttaa vuoden 2011 lukusaldo:

stephen king - piina
stephen king - kauhun vuodenajat
aila meriluoto - kotimaa kuin mies
kiti kokkonen - terveisin karo
anna-leena härkönen - kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
anja kauranen - sonja o. kävi täällä
kaj hedman - paniikissa: seuranani ahdistus
arno kotro - musta morsian
j.k. rowling - harry potter ja liekehtivä pikari
tove jansson - vaarallinen juhannus
j.k. rowling - harry potter ja feeniksin kilta
pierre de la mure - punainen mylly ♥
art spiegelman - maus
eppu nuotio - musta
jules verne - kahden vuoden loma-aika
john boyne - poika raidallisessa pyjamassa
roald dahl - matilda

irene trimble - pirates of the caribbean: mustan helmen kirous
richard bach - lokki joonatan
kazuo ishiguro - ole luonani aina
johanna sinisalo - ennen päivän laskua ei voi
c.s. lewis - narnian tarinat: veljo ja leijona
richard adams - ruohometsän kansa
antoine de saint-exupéry - lille prinsen
j.k. rowling - harry potter ja puoliverinen prinssi
robert bloch - psyko II
juha seppälä ei kenenkään maa