
on se sillee friikkiä, että sä oot vikan kymmenen min ihan kuollut tokalla puoliskolla ja vaan mietit seuraavia vuorosanoja lavalla olevien suusta, ikäänkuin kuvitellen sen menevän nopeanpaa. mutta sitten viimeinen laulu alkaa raikaa. sä vedet sen ihan epävirees mutta katot yleisöö. ihmeellinen full of energy tulee taas. viimeistään siinä kohas kun bändi alkaa soittaa. aletaan kumartaa. mä en saa kasvoiltani irti sitä hymyä. enkä haluakkaan. se ei oo irvistys, vaan aito väsynyt hymy, jonka mä annan teille jotka taputatte siellä. kiitos.
tekstailtiin tänää juhan kaa. se tulee kattoo ens lauantaina. ai että se on suloinen:
"Minkä niminen se olikaa ni etin netist? :D Sry kyselen koko ajan mut mietin et ostan junaliput sit aikasemmin et saan ikkunapaikan. Niinki merkittävä syy ;D"
se jätkä on kyllä ihan mun kaksoisolento. aina niin hypenä ja spontaanina. älä kadota persoonaas ikinä, hassu. <3
***
lyhyesti voisi tokaista, että tästä se oikea elämä nyt viikon eteenpäin vasta alkaa (koska kelan tuet tulivat ja heidi palasi kotiin. voi tätä elämän riemu voittoa!).
ai niin kannattaa huomenna kattoo sitten alleycatseja tre-talolle huomenna klo 19.15. ees sillä tekosyyllä että mä en oo siellä. muahahahah!
nimittäin mä oon kahden päivän istumassa ilitaa ja laulamassa karaookkee. uuh jea. ainii! sit tän päivän asia, # 56 nauru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti