Selailin koulukaverit.net -sivustoa, ja mietin alkaa kirjoittaa muistojani koulun penkiltä. Uskon että jok'ikisestä koulusta saisin vähintää romaanin kirjoitettua, joten päätin kirjoittaa muistoni suosiolla tänne.
Vaikka mulla on aika monta ikävääkin muistoa koulusta koetan jättää ne varjoon, ja ajatella enemmän niitä ainutlaatuisimpia, jotka todella haluan palauttaa mieleeni, ilman katkeruutta.
Särkilahden koulu 1999-2003
*
Kuljin kouluun taksikyydillä. Meitä oli keskimäärin 30 oppilasta koko koulussa. Usealla oli yli kymmentä kilometriä koulumatka. Taksi kulki mutkittelevia teitä, paljon pysähdyksiä. Kovin nopeasti reitti tuli tutuksi. Samoin kuljettajatkin. Ykkös ja kakkos luokalla meidän taksikuski piti perjantaisin karkkipäivän. "Yks per nenä" Sen oli tapana sanoa ku se avasi karkkipussin ja pisti kiertoon, ja kaikki totteli kiltisti. Poikkeuksetta se oli aina Ässä-Mix -pussi mikä kiersi.
Kun aloitin ykkösluokan meitä oli tällä luokalla vaan kaksi oppilasta. Samassa luokassa kuitenkin opiskeli myös kakkosluokkalaiset (meitä oli silloin yhteensä kuusi) ja keskviikkoisin tuli eskarilaiset joita oli kaksi. Tunnit olivat rentoja, pelejä ja leikin kautta opettelua. Ironista kyllä olin hyvä matikassa, mutta aakkoset ei lähteny sitten millään opetteluun. Vasta ensimmäisessä joulujuhlassa, aloin hahmottamaan kirjaimia, kun sain käteeni joulunäytelmän käsikirjoituksen. Näytelmä oli Norsusta ja Karhusta joille tontut Ru ja Art (nimet tulivat etunimistä), tekivät kepposen, kun nämä eläimet koettivat mitellä kumpi heistä on vahvempi.
Muistan myös että minulla oli hirveästi vaikeuksia keskittyä, esimerkiksi liikuntatunnin rentoutumisharjoituksissa. Opettajani Riittä Nyberg (joka sitten kuoli puolisen vuotta myöhemmin keuhkosyöpään) oli ymmällään ja valisti tästä tulevaa sijaista. Musiikin tunnilla oli vähän sama, kun en osanut kovin hyvin lukea ja kuvat laulukirjoista olin katsonut mone monituista kertaa läpi. Kaikki halusi aina laulaa Seitsemän Miehen Voiman koska siinä sanottiin kirosana, ja joka tunnilla opettajalta kysyttiin koska pidetään levyraati. Musiikin opettajamme oli vieraileva, ja ekalla luokalla opettajani vaihtui kolme kertaan. Ekaluokan lopussa ja toiselle luokalle minulle tuli opettajakseni Kristiina Rissanen, josta pidin hyvin paljon. Piirsin hänestä muistaakseni joskus muotokuvan.
Koska koulu oli pieni, välillä urheilun suhteen oltiin aika rentoja, mitä tehtiin. Joskus koko liikuntatunti meni pelatessa puksia tai poliisia ja rosvoa. Joskus taas teimme talvella urheilukenttään labyrintin jossa olimme koko koulun voimin hippasta. Mutta, kun oli sopiva keli hiihtää niin sitä tehtiin sitten maan perkeleesti. En pitänyt siitä ollenkaan. Jalkani vangittiin liukuviin ja hankaliin lautoihin joitten päällä piti pysyä tasapainossa. En pitänyt dilemmasta, että kun tuli hiki, oli liian kuuma esim. rämmittyä joku mäki ylös, ja sitten kun se laski alas märkänä hiestä tuli niin kylmä että otti päähän. Silti piti jaksaa aina takaisin koululle, jossa taksit jo odottelivatkin matti myöhäisiä (lue: meikäläistä).
Olin ensimmäisenä luokalla vähän yksinäinen kun ainut tyttökaverini, joka oli siis eskari tuli vain kerran viikossa. En hirveän hyvin sopinut joukkoon sitten kakkosluokkalaisten kanssa koska, olin pahasuinen, kovaääninen, tunteellinen ja ihan vain ärsyttävä kersa. Olin hiukan järkyttynyt koulun aloettaessa, että kaikki ystäväni päiväkodista menivät keskustan kouluun, ja minä taas jäin tänne pienempään kouluun. Tokalla luokalla homma kuitenkin helpottui, kun eskarilaiset olivat jok'ikinen päivä ja niitä taisi tulla yhdeksän seuraavana vuonna lisää.
Meillä oli koulussa mitä parhainta kouluruokaa. Joka syksy päiviä, jolloin mentiin puolukkaan koko koulun voimin, ja sitten me saatiin nauttia herkullisista rahkoista ja kiisseleistä lähes kerran viikossa. Ruoan kanssa oli melkein joka kerta tarjolla raejuustoa ja puolukkahilloa. Jos keittäjätär oli kipeä, niin meidän eskarin tai yläluokan opettajan oli tapa tehdä ruoka.
**
Tokalla luokalla alkoi kaunoharjoitukset. Inhosin niitä. Mikään ei ollut puuduttavampaa kuin kirjoittaa jotain samaa kirjainta yhä uudestaan ja uudestaan. Muistan että nauroimme luokassa kun tiina -sanan kirjoitti ilman i-pisteitä
se tarkoitti tuna eli tonnikalaa. Ehkä ekoja koskatuksia englannin
kieleen. Tykkäsin kuitenkin muutaman kirjaimen teosta: Y:n ja J:n koska niillä oli semmoset kauniit kiehkurat. Sen sijaan S ja R -kirjaimeni eivät millään eroneet toisistaan. Meidän opettajalla oli aina tapana tehdä punasini kynällä sydän jos joku kirjain oli miellyttävän näköinen. Hän myös merkkasi samalla kynällä läksyt tekemällä läksyn numeroon ympyrän ja kissan korvat. Minusta oli ihanaa kun noin pienestä ja arkisesta asiasta, tehtiin jotekin kannustavampaa pikkuisella kissan päällä.
Järjestäjänä tuli aina pyyhkiä pöydät ja kuljettaa ruokatavarat takaisin keittolaan, jos yläluokan 3-6 luokkalaisten järjestäjä ei ollut paikalla, tuli soittaa kelloa. Minä unohdin sen alituiseen, koska tykkäsin järjestäjänä pysyä sisätiloissa, ei ollut kylmä, sai koskea leluihin joita ei yleensä otettu esille ja sai olla vain opettajan kanssa luokassa sen suorimpaa hulinaa ilmassa.
Meidän päivät alkoi aina että mentiin jonoihin ulos; Eskarit, ykkös-kakkoset, kolmos-neloset ja vitos-kutoset. Kellä oli siistein jono pääsi ensimmäisenä sisään yleensä. Sitten mentiin luokkaan sillä katsottiin kalenterista mikä päivä oli, ja opettaja vaihtoi magneetti numeron kun sanoimme ääneen päivämäärän: "Tänään on maanantai, viidestoista päivä heinäkuuta, vuosi kaksituhattakolmetoista". Tiistaisin tuli aina koulu-tv, jossa seikkaili Venkulisko ja joka perjantai katsottiin pulpettien siisteys. Jos pulpetin oli pitänyt siistinä sai tarran pulpettijulisteeseen joka oli sinitarralla pulpetin sisäkannessa. Minä sain niitä aika vähän, mikä ei nyt ollut mikään yllätys. Taisin mä pariin kertaan sanoo opettajalle, ettei mun sotku ollu mitään sotkua vaan taidetta.
Go Ruuti! Go!
Koska emme olleet vielä kovin hakoja lukemaan, opettaja kuunnellutti meille äänikirjoja mm. Veljeni Leijonamielen. Mulla on sama äänikirja nykyään cd-levyllä, ja se on edelleen yhtä rakas. Mä muistan edelleen ne piirrokset mitä tein laukkaavista veljeksista Kirsikkalaakossa matkalla Kultakukkoon. Niillä oli molemmilla kultaiset hiukset ja siniset keskiaika vaatteet. Hevosia ja varsinkin ratsastajien jalat oli tosi hankala piirtää. Opettaja oli hankkinu juuri silloin kouluun ihanat sivellintussit, joita käytin aina kun tilanne sopi. Niissä oli kauniita sävyjä ja väri oli kauniin vesiliukoista. En muista merkkiä tai mitään, mut jos mä koskaan enää nään niitä jossain, mun on pakko hommata ne.
Toukokuussa tokalla luokalla meillä oli merirosvo viikko. Askarreltiin kaikkea merirosvo aiheista, oli aarteen etsintää ja lopuksi yökoulu. Mä sain nukkua patjalla pöydän päällä ja kuvittelin et se oli laituri jossa tuuli puhalsi ja aallot liplatti ku mä nukkuisin. Samana viikonloppuna kun meillä oli yökoulu, yläluokkalaiset lähti Siikalahteen lintuja bongaamaan. Mun veli sai kauheet valitukset kun se oli ottanu kuulapyssynsä mukaan leirille.
***
Kolmannella luokalla siirryttiin yläluokkaan, ja tuli uusi opettaja Heikki Suutarinen. Tämä vuosi oli opettajan viimeinen ennen eläkkeelle menoa. Opettaja oli hulluna kaikkeen luonnontietoon ja tutkimiseen, ja se toi vaikka mitä kouluun kotoontaan. Välillä jättiläiskokoisia auringonkukkia, välillä kiviä tai puunpalasia joissa oli käynyt tuholaisia ja järsiny puun. Piirtelin aika paljon tunneilla silloin, sain siitä aina huomautuksia. Mua vaan ei kiinnostanu mikää jääkausi sillä hetkellä. Loin omia satuhahmoja jotka seikkaili kirjan sivuilla. Alleviivailin hauskoja sanoja ja piirsin, piirsin ja piirsin. En mä oikein kovasti silloin oppinut mitään, ainakaan aktiivisesti.
Koska luokassa oli neljä eri luokkaa, opetettiin yleensä kahta aktiivisesti ja muita passiivisesti. Kun tunnin alussa annetut hommat oli saanu tehtyä sai mennä luokan taakse pöydän ääreen pelaamaan hiljaa tammea tai shakkia. Opettajakin osallistui välillä tammenpelaamiseen, kun esimerkiksi toinen osapuoli luokasta oli englannin tunnilla alaluokassa. Välillä saatiin luvalla pelata varastohuoneessa pääkaupunki korttipeliä, mikä oli sitten vähän äänekkäämpää. Pelattiin sitä niin paljon, että loppujenlopuksi oli yksi huutokisa. Oppi siinä aika nopeasti kaikki Camberrat ja Washingtonit, jotka oli sitten helppo sisäistää luokassa olevaan suureen maailman karttaan. Mie rakastin sen tuijottelua aina hiljaisilla tunneilla. Se oli valtava ja kaunis. Maailma.
Opettajaamme kiinnosti myös ympäristötiedon lisäksi urheilu. Monet peruslajit hän opetti meille kunnolla, ja olen oikeastaan iloinen, että liikunta oli perinpohjaista ja kilpailuhenkistä. Tykkäsin silloin pesiksestä ja lentopallosta. Välillä opettaja oli vähän liian ankara, kuten kerran sain pallon suoraan nenääni pesiksessä ja säikähdin kauheasti ja pillahdin itkuun. Tämä käski jatkamaan ilman kyyneliä. Kerran taas armaisella hiihtoreissulla hän oli laskemaisillaan minun päälleni, kun olin juuttunut kinokseen suksesta. Parasta kuitenkin oli, että opettajalla oli tapana viedä meidät aina talvella laskettelemaan Ruunarinteelle Savonlinnaan kerran vuodessa koko koulun. Nuorimmille hän opetti laskettelemista, kokoneemmat jo laskivat ylhäältä ja metsäreiteiltä hurjaa vauhtia. Minullekkin hän opetti ykkös ja kakkosluokalla laskettelua, ja jälkeen päin olen kovin kiitollinen tästä ensimmäisestä kosketuksesta rinteisiin. En ole kyllä nyt varmaan kymmenen vuoteen laskenut, mutta tiedämpähän mitä se on. Päivän päätteksi hän vei meidät aina uimaan Tanhuvaaran opistolle, ja syömään Hesburgeriin. Nämä reissut olivat ihan parasta.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen voin tunnustaa, että lunttasin melkein koko kolmasluokan matematiikasta. Koska opetus käytiin passiivisesti, kuten kerroin aiemmin, minä vain kirjasin ylös kaiken tarkistuskirjasta. Kuulustellessa kun yleensä oli vain päässä laskuja ja olin niissä aika haka. Meillä ei muistaakseni ollut silloin vielä kokeita, niin pääsin tosi helpolla. Meni tosiaan tovi sitten, että opin pyöristämään ja kellon, mutta ehkä mä osaa ne nyt. Kai.
Kolmannella luokalla sain suurimman koulunäytelmä roolin ikinä joulumuorina. Opettaja oli itse käsikirjoittanut näytelmän ja siinä oli monta sivua, jotka piti opetella. Näytelmä oli "Joulumuori Napakympissä". Samana vuonna taisin saada ensimmäisen soololaulun esitettäväksi koulun juhlissa. Rakastin laulamista, ja esiintymistä kauheasti. Ihmisten hymy ja aploodit olivat parasta mitä tiesin, ja odotin aina perinteisiä kevät- ja joulujuhlia. Tuona vuonna tapasin myös rakkaimman ystäväni Katin.
****
Neljäs luokka tuli ja koulumme rutiinit kääntyivät hiukan mullinmallin uuden opettajan kautta. Putikon koulun lakkauduttua ja Heikki Suutarisen mentyä eläkkeelle, taloon tuli uusi opettaja Maija Pitkänen. Minulla ei klikannu hänen kanssaan. Aineet joissa olin aina ollut surkimus kuten käsitöissä ja matematiikassa, tuntuivat astetta kamalammilta. Sen sijaan uhrasin enemmän energiaa taiteeseen ja välitunteihin, joilla sain purettua pahaa oloani.Voitin yhden 4-H kerhon piirustuskilpailunkin, mikä taisi jäädä ainoaksi saavutukseksi tuona vuonna.
Meillä oli paritanssia liikuntatunneilla ja kaikki vihasivat sitä. Yhtäkkiä kilpaileva ja mutta rento urheiluhenki muuttui askelten opetteluu ja kiusalliseen harjoitteluun parin kanssa. Mun korvissa kuuluu vieläkin Muistatko Monrepos'n lyriikat valitettavasti. Sitten Käsialaharjoitukset alkoivat taas (edellisenä vuonna, opettaja ei pitänyt sitä niin tärkeänä asiana), ja koetin siksi tehdä kaikki kirjan tehtävät mahdollisimman nopeasti pois alta. Koska meillä oli jo napit vastakkain opettajan kanssa. Hän pyyhki pois suurimman osan tekemistäni tehtävistä käski minun tehdä harjoitukset uudestaan koska olin hätäillyt, ja jälki oli rumaa (totta), mutta ennen kaikkea olin tehnyt kirjoittanut O -kirjaimen väärinpäin, eli pyöräytin sen vasempaan ja siksi se ei kuulemma yhtynyt oikein muitten kaunokirjaiten kanssa. Silloin vitutti.
Tämän hankalan vuoden jälkeen muutin eteläpohjanmaalle Niemenkylään.
