16. marraskuuta 2010

should i be thinking about myself at a time like this?

en edes tiedä mitä tapahtuu.
vain sen että huonompaan mennään.
voin myöntää että minulla on paha olla. en pysty normaaliin kanssa käymiseen ihmisten kanssa.
se miten olen selvinyt tähän asti on johtunut pikkuisista keinoista joilla olen pysynyt vireillä, kuten ainainen hymyily ja toiselle annettu päätäntä valta.

se ei vie ongelmaa pois, jonka takia olen tässä; palasina.

and no one's coming to save me now
it's me that has to change somehow

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti