minutes like raindrops, hours like rivers

36. jaettu menneisyys
37. päämäärä elämässä
38. rappukäytävät
39. yllätyslahjat
40. uudet näkökulmat
41. hädässä ystävä tuta
42. parrasvalot

pahoitteluni ettei tämä päivitys tullut ajallaan, elikkä torstaisin niin kuin tuon listan piti tulla. hälläpä väliä. ainut joka tästä kärsii on oma pääni, joka ei pysy kasassa ellen kirjoita. tuo jotain selkeyttä nimittäin.

lyhyesti:
- saan b-ihmisen paperit
- intenssiivistä kahden viikon hoitoa on ehdotettu, kassellaan nyt
- olen lihonnut kauheasti
- olen parkunut kauheasti sekä ilosta että surusta
- olen jopa piirtänyt
- esiintynyt ammattiteatterin ensi-illassa jota oli katsomassa mm. kari hakala

päästiin uutisiin (kohta 19.00)

***
ajatus katkee koko ajan, kun oon tosta pää edellä -hässäkästä niin tohkeissani. niin meillä oli eilen ensi-ilta ja pilleet ym ym.

täytyy kuitenkin tännekin vuodattaa vittuuntumisen aihettani.
demonstroin sen tähän nyt aluksi:

(huomaa kuvan hahmojen kokojen ero joka viittaa arvo järjestykseen. päiden koko sitten kusipäisyyteen)

enskari-bileissä, hirvee vip-tiimi kaiken maailman ohjaajia näyttelijöitä, elitistejä, tekojataitelijoita ym ym. mutta minä, tällainen typerä nuori, olin pelkkää ilmaa, niinkuin me 50 muutakin niille aikuisille.
en mä nyt helvetti oleta, että joka toinen tuottaja tulee kosiskelemaan seuraaviin salkkareihin, mutta se että suhtaudutaan kuin ilma, ei mitään kommenttia, vilkuilukin väkinäistä saa veren kiuhumaan sisuksissa.
en mä vaadikaan hirveetä elämänkertojen jakamista jollain 16 veellä ja +35:ella,
mutta empimättä voisin allekirjoittaa vuorosanani näytelmän alusta:
"täälä me vaan heilutaan statisteina, siivotaan niiden kahvi mukeja, ja palkaks saadaan piparia ja mehua"

haistakaa paska. koko näytelmä käsittelee nuorten pahoinvointia, josta kukaan tuskin tällä hetkellä tietää yhtään mistään mitää. edes meidän työryhmän ammattilaiset, joitten perseita kaikki nuolee, voi ees hetkeks siirtyä sieltä pilvilinnoista pois. täytyyhän teidän perkele maallikoia näytelläkin, niin ettekö te osaisi arjessa olla.

eikä mitään, nokka vaan pystyssä vittu koko ajan. itse hermostuneena pitää kädet puuskassa ja seisoo tyhjänpattina kulmassa kuin käpylehmä. painostusta ja tosi rankat bileet että vittu jee. on se käsite nuori niin sellainen vammainen kupu meiksin ympärillä, jota ei kumota, ellei oo hullu nuorisoohjaaja, tai päästään vialla *wink wink*. haistakaapa vittu.
tekopyhää.
***
kera heidin olen ollut koko päivän. dingoa, crashdïetia ja mötleytä ollaan kuunneltu. kaupungissa hengattiin ja kröhöm.. ystävänpäivä lahjoja ostettiin. tuloksia alkoi tulla, kun viimeiset minuutit kiirivät sokoksella ennen kuin paikka suljettiin.
sitten se lähti katsomaan seitsemältä tanssiteatteria ja mää aloin piirtää.
voi vitsit se oli aluksi vähän kankeaa, mutta lähti siitä sitten onnistumaan. palkitsevaa kuten aina. ihan sairaan kivaa. varsinkin kun sai tehdä muille ihmisille jotain :)

tänä v-loppuna piti kattoa walk the line vihdoin paulin kanssa ja viimein mutta se feidas. ehkä jonakin päivänä.. heidin
tanssiteatterista palattua vietimme laatuaikaa, joka jatkuu kera moonan ja nooran kanssa huomenna.

mutta nyt huippu kohtaan.
olin unohtanut kaiken.
"sitten mä kasvoin isoksi" on ollut yleisin argumenttini sitten kaikkeen verratessani muutama vuosi sitten miellyttäneitä asioita ja tämän hetkisiä.
sitten, tapahtui bum. voi herran jumala kaikki lähti typerästä alitajunnasta ja unista ja sitten ne tuöli nyt illalla vielä mieleen.

"kolme kättä ja kuusi penistä, mä mutantti oon!"
näytin heidille moisen veikeän laulun lurituksen ja sitten tuli mieleen markku ja paska-markku ja sitten alkoi lisää ikävöidä ja keksi kattoa "c.o.b.h.c - omituisten otusten kerhon''.

miten sitä voi vaan unohtaa elämän suurimman vitsin?

kiitos elina muistin virkistämis viestistä. ja onneksi meillä on sekä yhteisen yrityksemme (toiminimi maire & leila) ja muitten palveluiden lisäksi, pikku kiinnike, ystävyyden lisäksi.
huumori, menneisyys ja paska.

siihen including myös muut ystävät tyyliin ronja ja voi vittu ei vittu en osaa enää selittää.

miten tällaista voi unohtaa?
***
meinattiin katsoa vielä illalla kissojen valtakunta, mutta levy oli naarmu-paska eikä osallistunut yhteistyöhön. harmi.

tämä riittää. hello!

i swear my feet won't need the ground

tänään klo 12.00 merkintä retro-päiväkirjasta:
"en voi uskoa tätä.
mä oon käyny lukiossa nyt kaikki pakolliset. mulla ei oo enää kuin se enkku ja ruotsi. mulla on maailman ihanin jakso ens jaksos
- ei kieliä.

mä pääsen lukion läpi.
mun pitää vaan uusii psyka ja lukee kirjoituksiin. mä pystyn tähän.
PIAN MÄ OON JOSSAIN!"
***

klo 19.00 ote samasta eepoksesta:
"nukkuminen on minulle holistista.
päivän saldo:
- kävin kaupassa
- tein ONNISTUNEITA lettuja
- kuin ripauksen Garpin maailmaa
- nukuin"

koko päivä siis meni siinä. näen vain unta pyörästä jota en osaa käyttää. 12-vuotias pikku poikakin on mua parempi. sitten saan energiaa nähdessäni tutun muusikon pyörällä. vilkutan. sitten taas yritän ja kaadun. ja herään.
***
mä oon enemmän elossa unissa kuin oikeasti. mä vaan juon kahvia. mä oon nyt taas ihan melankolinen ja uupunu.

ja ensin mua ei voinu mikään pysäyttää.

mitä tapahtuu?
***

kyllä mä pärjään, mutta itseni kanssa en jaksa olla. mun kanssa mä en esitä performanssia.
en esitä itselleni mitään.
***

eilen oli 8h treenit ja syystäkin on ihan poikki.

mutta miksen mä jaksanu tätä viimeistä rutistusta?
miksi mä oon niin laiska
miksi mä lykkään ja jätän asiat kesken?

mä oon ihan poikki"
***

tein äsken pastaa keittiössä. natalia tuli sinne samaan aikaan laittaa ruokaa. mun vesi kiehu yli ja iski paniikki. lukitsin vain oven ja menin on omaan kämppään rauhottumaan. se huuteli oven takaa, että tuu takaisin, että mulla jäi levy päälle. mua alkoi pelottaa ja aloin vaan hokee, että anna olla. sitten menin hakee nopeesti sen kattilan. kaadoin sen vessanpöntöstä alas ja olin sitten vaan omassa kämpässä.

onneksi heidi soitti. alkoi niin pelottaa. pelottaa että kohta kaikki huutaa ja suuttuu. asiat on taas kesken jäänneitä. mihinkään ei pysty tai saa asioita loppuun. haluis vaan hetkeksi kirjautuu ulos tästä elämästä ja päänsä sisältä.

kaikki on oikeasti ihan hyvin.

mä olin eilen onneni kukkuloilla. mikään ei voinu estää mua. kaikki vaan nauratti. edessäpäin oli valoa. kaikki oli ihan saatanan hyvin. ihmiset on rakkaita ja ihania. tänäänkin kaikki sujui. olin järkyttynyt että jopa kokkauskin. sitten alkoi väsyttää.. väsyttää.. väsyttää.. humps. taas nukkumassa.
nukkuminen on kivaa.
voisin luokitella sen harrastukseks.
huomenna olis enkun kokeet mutta skippasin sen. (niin mikä uudenvuoden lupaus etten jätä mitään uusintaan?)

olis kesä. olo on niin kuollut koko ajan.

i need ten more years to get to good

29. ystävät jotka opettavat sanomaan ei
30. opetus ilman pelkoa
31. naapuri
32. katse
33. huolenpito
34. kahvilassa istuminen
35. toimivat terveyspalvelut

(hitsit tästä tuli kauheeta muistella listaa, kun olin unohtanut yhden päivän ja heti oli kuviot menossa sekaisin)

ollut vähän hakoteillä fiilis viime aikoina. nousuja ja laskuja. hymyily tuntuu väkinäiseltä. elämä tuntuu deja vu:lta jostain muutaman vuoden takaa.
olen onnellinen.. vai olenko? en tiedä.
sain tietää eilen, että vähintään kaksi vuotta kestävä psykoterapia alkaa tänävuonna. ja kelaan menee musta b-luokan paperit. kämppis haukku eilen pystyyn kuinka ne ihmiset vaan tekee työtä, eikä mitään auta, oivaltaa oko elämän prosessia. tosi kannustavaa. no mutta, pessimisti ei pety. se tuli nähtyä eilenkin kun bilis-peli feilaantu allun kanssa. onneksi oltiin lisan kanssa ikkunaostoksilla ja kahvilla. ja sen jälkeen moona ja heidi khihih.

suhde lääkkeisiin on taas mikä on. tällä hetkellä pidän taukoa luvan kanssa.
niitten kanssa on nyt plussia ja miinuksia. niitten hyvä ja pahapuoli on sellaisia arkipäivään vaikuttavia, että on vaikea valita kahdesta pahasta pienempi.
katsotaan nyt kumpi tuntuu paremmalta. resultti on kuitenkin aina se, etten jaksa tehdä yhtään mistään mitään ja vihaan talvea. on se hyvä että, jotkut tuollaiset säilyvät läpielämän.

tämä viikko on tuntunut jotenkin naivilta. velvollisuuksia sisältävältä, mutta jotenkin turvallisen lapsekas. nämä on taas näitä omanpään kuvitelmia, mutta ehkä tämä konservatiivisuus yhteiskunnan systeemeissä (, joita pohdin yhteiskuntaopin takia ehehee) on toinen syy. kyllähän ne toimii, ja ilman tapoja ei tässä elämässä olisi mitään varmaa, mutta korostan silti yksilö-poikkeuksia. korostan sitä kyllä ihan liikaa kaikessa, mutta käsite "muotti" on vaan niin väärin. (kamalaa ylestystä tämä tällainen)
***

siirrytäämpä yksilöistä aasin siltana harmaaseen elämääni takaisin. ahahaaha omat nettisivuni niin kotikenttäetu kirjoittaa itsestäni!
haen särkänniemeen kesätöihin. sieltä saa hyvällä tuurilla samalla jv-koulutuksen. lisäksi hain tampereen seurakunnalle. toivottavasti tänävuonna tärppäisi. vielä tampereen kaupungille niin sitten olen kantanut korteni kekoon. olisi se kiva pari sataa ylimääräistä kahisevaa olla säästössä, ties vaikka joskus ulkomaille menis. keikalle. ahh, eilen tuli taas kova ikävä downia. niitten setistä kun ei tiedä ja siinä on coc:en laulaja pepper keenan ja phil anselmo.
miksei sitä noin kolme vuotta sitten tajunut että kokoonpano oli the dream come truth? miksi sitä löysi vasta viime vuonna coc:en?

ens lauantaina olis orange goblin nosturissa. se on sellaista stoner metallia. haluisin mennä kattoo mutta treenit on kahdeksan tunnin mittaiset 12.00-20.00

lisäksi päivänäytös ei olekaan silloin 8. päivä huhtikuuta. se siirtyi. vittu. nyt sekin paska jää. noo päivällä voisi soitella ihmisille, että näkiskö ennee. (kukahan helvetti niitä lämppää?)
***

pelattiin eilen korttia paulin luona mie, henna ja aleksei. katottiin samalla mtv:tä. hyi. yäk. mitä paskaa siellä tulee. tällaset jacksass -kopiot tuutin täydeltä "temppuja" ja välistä feattaa vähän bam margera.
ainut hyvä siinä ohjelmassa oli että siinä soi välistä clutch.
siinä kaikkea eläinten härnäämistä ja rääkkäämistä, ja ihmisten hyväntahtoisuuden koettelua. todella sairasta.
vähemmästäkin tulee kylmäksi ja etäiseksi, eikä kanna enää kanna lähimmäisestä vastuuta. vituttaa tollane.
***

oon kuunnellu queen of the stone agea koko viikon. sanotaanko, hmmm erilaista. nyt kun kappaleet on tuttuja niin on helpompi kuunnella (loogista). ne on just sellasta ämppärimusiikkia, eikä stereo settiä. nam.
***

tänää: kirpparikierros ja vaatekaapin uudistus noin kahden jälkeen.