i swear my feet won't need the ground

tänään klo 12.00 merkintä retro-päiväkirjasta:
"en voi uskoa tätä.
mä oon käyny lukiossa nyt kaikki pakolliset. mulla ei oo enää kuin se enkku ja ruotsi. mulla on maailman ihanin jakso ens jaksos
- ei kieliä.

mä pääsen lukion läpi.
mun pitää vaan uusii psyka ja lukee kirjoituksiin. mä pystyn tähän.
PIAN MÄ OON JOSSAIN!"
***

klo 19.00 ote samasta eepoksesta:
"nukkuminen on minulle holistista.
päivän saldo:
- kävin kaupassa
- tein ONNISTUNEITA lettuja
- kuin ripauksen Garpin maailmaa
- nukuin"

koko päivä siis meni siinä. näen vain unta pyörästä jota en osaa käyttää. 12-vuotias pikku poikakin on mua parempi. sitten saan energiaa nähdessäni tutun muusikon pyörällä. vilkutan. sitten taas yritän ja kaadun. ja herään.
***
mä oon enemmän elossa unissa kuin oikeasti. mä vaan juon kahvia. mä oon nyt taas ihan melankolinen ja uupunu.

ja ensin mua ei voinu mikään pysäyttää.

mitä tapahtuu?
***

kyllä mä pärjään, mutta itseni kanssa en jaksa olla. mun kanssa mä en esitä performanssia.
en esitä itselleni mitään.
***

eilen oli 8h treenit ja syystäkin on ihan poikki.

mutta miksen mä jaksanu tätä viimeistä rutistusta?
miksi mä oon niin laiska
miksi mä lykkään ja jätän asiat kesken?

mä oon ihan poikki"
***

tein äsken pastaa keittiössä. natalia tuli sinne samaan aikaan laittaa ruokaa. mun vesi kiehu yli ja iski paniikki. lukitsin vain oven ja menin on omaan kämppään rauhottumaan. se huuteli oven takaa, että tuu takaisin, että mulla jäi levy päälle. mua alkoi pelottaa ja aloin vaan hokee, että anna olla. sitten menin hakee nopeesti sen kattilan. kaadoin sen vessanpöntöstä alas ja olin sitten vaan omassa kämpässä.

onneksi heidi soitti. alkoi niin pelottaa. pelottaa että kohta kaikki huutaa ja suuttuu. asiat on taas kesken jäänneitä. mihinkään ei pysty tai saa asioita loppuun. haluis vaan hetkeksi kirjautuu ulos tästä elämästä ja päänsä sisältä.

kaikki on oikeasti ihan hyvin.

mä olin eilen onneni kukkuloilla. mikään ei voinu estää mua. kaikki vaan nauratti. edessäpäin oli valoa. kaikki oli ihan saatanan hyvin. ihmiset on rakkaita ja ihania. tänäänkin kaikki sujui. olin järkyttynyt että jopa kokkauskin. sitten alkoi väsyttää.. väsyttää.. väsyttää.. humps. taas nukkumassa.
nukkuminen on kivaa.
voisin luokitella sen harrastukseks.
huomenna olis enkun kokeet mutta skippasin sen. (niin mikä uudenvuoden lupaus etten jätä mitään uusintaan?)

olis kesä. olo on niin kuollut koko ajan.