13. helmikuuta 2010

minutes like raindrops, hours like rivers

36. jaettu menneisyys
37. päämäärä elämässä
38. rappukäytävät
39. yllätyslahjat
40. uudet näkökulmat
41. hädässä ystävä tuta
42. parrasvalot


pahoitteluni ettei tämä päivitys tullut ajallaan, elikkä torstaisin niin kuin tuon listan piti tulla. hälläpä väliä. ainut joka tästä kärsii on oma pääni, joka ei pysy kasassa ellen kirjoita. tuo jotain selkeyttä nimittäin.

lyhyesti:
- saan b-ihmisen paperit
- intenssiivistä kahden viikon hoitoa on ehdotettu, kassellaan nyt
- olen lihonnut kauheasti
- olen parkunut kauheasti sekä ilosta että surusta
- olen jopa piirtänyt
- esiintynyt ammattiteatterin ensi-illassa jota oli katsomassa mm. kari hakala

päästiin uutisiin (kohta 19.00)

***
ajatus katkee koko ajan, kun oon tosta pää edellä -hässäkästä niin tohkeissani. niin meillä oli eilen ensi-ilta ja pilleet ym ym.

täytyy kuitenkin tännekin vuodattaa vittuuntumisen aihettani.
demonstroin sen tähän nyt aluksi:

(huomaa kuvan hahmojen kokojen ero joka viittaa arvo järjestykseen. päiden koko sitten kusipäisyyteen)

enskari-bileissä, hirvee vip-tiimi kaiken maailman ohjaajia näyttelijöitä, elitistejä, tekojataitelijoita ym ym. mutta minä, tällainen typerä nuori, olin pelkkää ilmaa, niinkuin me 50 muutakin niille aikuisille.
en mä nyt helvetti oleta, että joka toinen tuottaja tulee kosiskelemaan seuraaviin salkkareihin, mutta se että suhtaudutaan kuin ilma, ei mitään kommenttia, vilkuilukin väkinäistä saa veren kiuhumaan sisuksissa.
en mä vaadikaan hirveetä elämänkertojen jakamista jollain 16 veellä ja +35:ella,
mutta empimättä voisin allekirjoittaa vuorosanani näytelmän alusta:
"täälä me vaan heilutaan statisteina, siivotaan niiden kahvi mukeja, ja palkaks saadaan piparia ja mehua"

haistakaa paska. koko näytelmä käsittelee nuorten pahoinvointia, josta kukaan tuskin tällä hetkellä tietää yhtään mistään mitää. edes meidän työryhmän ammattilaiset, joitten perseita kaikki nuolee, voi ees hetkeks siirtyä sieltä pilvilinnoista pois. täytyyhän teidän perkele maallikoia näytelläkin, niin ettekö te osaisi arjessa olla.

eikä mitään, nokka vaan pystyssä vittu koko ajan. itse hermostuneena pitää kädet puuskassa ja seisoo tyhjänpattina kulmassa kuin käpylehmä. painostusta ja tosi rankat bileet että vittu jee. on se käsite nuori niin sellainen vammainen kupu meiksin ympärillä, jota ei kumota, ellei oo hullu nuorisoohjaaja, tai päästään vialla *wink wink*. haistakaapa vittu.
tekopyhää.
***
kera heidin olen ollut koko päivän. dingoa, crashdïetia ja mötleytä ollaan kuunneltu. kaupungissa hengattiin ja kröhöm.. ystävänpäivä lahjoja ostettiin. tuloksia alkoi tulla, kun viimeiset minuutit kiirivät sokoksella ennen kuin paikka suljettiin.
sitten se lähti katsomaan seitsemältä tanssiteatteria ja mää aloin piirtää.
voi vitsit se oli aluksi vähän kankeaa, mutta lähti siitä sitten onnistumaan. palkitsevaa kuten aina. ihan sairaan kivaa. varsinkin kun sai tehdä muille ihmisille jotain :)

tänä v-loppuna piti kattoa walk the line vihdoin paulin kanssa ja viimein mutta se feidas. ehkä jonakin päivänä.. heidin
tanssiteatterista palattua vietimme laatuaikaa, joka jatkuu kera moonan ja nooran kanssa huomenna.

mutta nyt huippu kohtaan.
olin unohtanut kaiken.
"sitten mä kasvoin isoksi" on ollut yleisin argumenttini sitten kaikkeen verratessani muutama vuosi sitten miellyttäneitä asioita ja tämän hetkisiä.
sitten, tapahtui bum. voi herran jumala kaikki lähti typerästä alitajunnasta ja unista ja sitten ne tuöli nyt illalla vielä mieleen.

"kolme kättä ja kuusi penistä, mä mutantti oon!"
näytin heidille moisen veikeän laulun lurituksen ja sitten tuli mieleen markku ja paska-markku ja sitten alkoi lisää ikävöidä ja keksi kattoa "c.o.b.h.c - omituisten otusten kerhon''.

miten sitä voi vaan unohtaa elämän suurimman vitsin?

kiitos elina muistin virkistämis viestistä. ja onneksi meillä on sekä yhteisen yrityksemme (toiminimi maire & leila) ja muitten palveluiden lisäksi, pikku kiinnike, ystävyyden lisäksi.
huumori, menneisyys ja paska.

siihen including myös muut ystävät tyyliin ronja ja voi vittu ei vittu en osaa enää selittää.

miten tällaista voi unohtaa?
***
meinattiin katsoa vielä illalla kissojen valtakunta, mutta levy oli naarmu-paska eikä osallistunut yhteistyöhön. harmi.

tämä riittää. hello!

1 kommentti:

  1. Oho, uutisissakin! :o Ei oikein tajua enää itse, miten iso juttu tämä on. Eilen mun Piikkiössä asuva teräsmamma soitti ja sanoi, että sielläkin oli radiossa ollut juttua tästä Pää edellä -prokkiksesta. Koska tuo haastattelu edes tehtiin? Olen kulkenut vaihteeksi taas ihan laput silmillä. Ei ole yhtään sellainen olo, että olisi vielä 24 esitystä jäljellä, oli meinaan sellainen maailmanlopunmeininki perjantaina. :D Olen nukkunut koko viikonlopun.

    Erinomaisesti demostroitu! Tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että me ollaan siellä vaan tuomassa energiaa siihen taputtamiseen ja kiljumiseen, kahdeltatoista pihalle ja kiittimooooi. Mun ruusukin nuupahti. :< Mutta tuommoistahan tuo on, enskaripileissä pätee vaan viidakonlait, ylemmille kuuluu olla vähän lips lips ja lurps lurps ja alemmille tap tap päälaelle, kiltti tyttö menee vaan pois aikuisten tieltä. Loppupirskeissä omat jatkot jonnekin!

    Tää on taas niin tätä, taas niin tätä!

    Hei, hyvää ystävänpäivää. :)

    Nina

    VastaaPoista