vietettiin juuri heidin kanssa laatu aikaa oleillen ja syöden. tavattiin noin seitsemältä tammelassa ja fiilinki nousi mitä kauemmin tuon ihanan ihmisen kanssa oli. tiennytkään että noin kvoa ikävä heidiä oli. sen juttuja ja ääntä, sen kanssa olemista keikoill; muistelmista.
fiilistely on varmaan avain sana joka kattaa heidin kanssa vietetyn ajan.
fiilis, kattaa tunneskaalan. kaiken monimuotoisuuden mitä suusta saa lähtemään. senkin vähän. muun voi kattaa sitten elekieli.
tykkään susta hyvin paljon!
spaissareiden ja recklessien jammatessa kahlailimme vedessä ja päädyimme lopulta keinumaan.
ihanaa kun ihmiset alko lähtee pikkuhiljaa ja me vielä oltiin ja oltiin.
ja aurinko laski.
kliseistä mutta ei sille joka koki sen khihih.
***
raapustelin ennen nukkumaan mennessä jotain tosi viisasta, ja ajattelin senkin julkaista.
ei jouda kuitenkaan siinä väli päivänä riihimäki rockin ja parasta lapsille ry:n leirin välissä oikein, niin mielummin sen jälkeen.
ei voi tietää. katsellaan.
joka tapauksessa raapusteluni meni jotain tätä rataa, siis perus itsensä tutkiskelua, mutta pelkästä itsekkyydestä kirjoitan sen tänne. saan siitä enemmän irti pohtiessani yhä uudestaan ja uudestaan. HAHAA.
tässä kohtaa voisin kyllä linkata olavi uusivirran kappaleen. meidän piti kuunnella tämä heidin kanssa, mutta konepa päätti lagata. höh.
saattaa se teemaankin jotekin sopia.
***
aamuyöt ovat passeleita ahdistukselle ja pohtimiselle. tiedän mieleni uivan synkissä vesissä, mutta toisaalta ajatukseni ovat järkipitoisempia kuin päiviset haaveet. ne jopa saattaisivat tuoda ratkaisuja. ratkaisuja mille, sitä en tiedä, mutta varmasti jollekin idioottivarmalle sanattomalle päätökselle. tänä iltana se voisi poiketa normaalista. pikkaisen sivulta. juuri noin.
mietin aina vain useammin ja useammin sellaisia asioita, kuin mielihyvää, tavoitteita ja omatahtoa. ne tavallaan täydentävät toisiaan. asettavat pidemmän tähtäyksen päämääriä ihmisille. muodostuvat elämän aikana järjestykseen. lähtevät ensin asioiden tekemisestä ja siitä pitämisestä, lopulta muodostuu haluksi ja sitten ammatiksi.
tämä nyt oli typerä esimerkki.
näiden kolmen asian ympärillä omalla kohdallani pyörii kysymys, olenko terve? en tunne itseäni masentuneeksi, tavalla joka saisi minut vetäytymään pois tilanteista taikka tuntemaan turhautumista olemiseen. jaksaminenkaan ei ole niin ongelma.
voisin väittää ongelmani on ollut urani menneisyyden uhrina.
siitä hyvä seuraus ihmisestä niinkuin minä:
hiukan katkera ja nykyään vittumainen (haluan kunnioitusta), mutta silti empaattinen eikä halua loppu peleissä samaa ahdistusta tuottaa muille.
sen pitää yllä moraali, joka on muutenkin tehnyt vahvemman seinän periaatteisiini, josta olen kiitollinen.
sen takia esimerkiksi syy/seuraus suhteen ajatteleminen on luonnollista.
samoin katsominen pintaa syvemmälle.
olen alitajunnassa päättänyt omsitaa tämän kesän kirjoille. oletettavasti havittelen niistä rentoutumista ja viisautta.
kumpa löytäisin niitä!
30. kesäkuuta 2010
29. kesäkuuta 2010
carefree days with us are history
niin siinä sitten kävi, että löydettiin aulin kanssa eilen pikkuinen kissaystävä. emme tienneet hänen sukupuoltaan, eikä hänestä ole yhtään todistetta kuvana, mutta jälki, jonka tuo kesäkissa jätti oli sitäkin suurempi.
pikkuystävä.
oli ihana huomata, että toista pystyi auttaa.
mä sain sen haluamani kesäkissan!!
hetkittäisen huvin.
ihanan karvaisen, joka osasi käydä saniteettitiloissakin.
in memoriam.
ellei tätä karvaista välikohtausta lasketa, niin paluu arkeen on ollut, suht' normaalia. viime viikko taas on hyvin mainittava. kerronpa siitä ihan alusta lähtien!
***
palattuani provinssista, sovittiin fiamman kanssa mukava rannalta lekottelu päivä, kera henryn ja henrin. kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. kadotin nimittäin päivää ennen lompakkoni. tuona samaisena rantalöhöily päivänä, minun oli tarkoitus matkustaa vielä helsinkiin katin luokse. se kuitenkin siirtyi tunnilla.
se kuitenkin muodostui epätoivon jälkeen mahdolliseksi, jonkun ihanan ihmisen löydettyä minut facebookista ja jättäen viestiä löytäneestä lompakosta.
KIITÄN SIIS HÄNTÄ VIELÄ TÄÄLLÄ IHAN JULKISESTI YHDEN RIVIN VERRAN CAPS LOCKILLA!
sitten matkani taittui junalla helsinkiin. kontulassa minua odotti vastassa kati. jälleen näkeminen oli ratkiriemukas, ja tässä voin taas paljastaa pitäväni hänestä hyvin paljon. pitäkää tekin.
uni tuli silmään yllyttävän aikaisin meillä uupuneilla elämäntien kulkijoilla, olihan tiedossa aikainen aamuherätys;
katilla hoitamaan lumiaa ja minulla muutaman tunnin odotus ja sitten kampista kohti lintsiä suskun kanssa!
***
aamulla sain luettua viimein tohtori zhivagon loppuun, ja ostin sille laukkuun kaveriksi daniil harmsin ensikin ja toiseksi. täytyy myöntää että molemmat kirjat ovat palvelleet hyvin.
kestivät jopa riehakkaasti lintsilläkin menemättä rikki kastumisesta puhumattakaan.
puhelin taas ei ollut niin vahvaa sorttia, vaan sulkeutui jo ennen suskun näkemistä. luulin ladanneeni sen yöllä, ja muistan vetäessäni piuhan pois sen ladanneen, mutta ei kai sitten.
seurauksena oli vihainen kati kahden tunnin odotuksen jälkeen keskustassa, meidän riehuessa edelleen lintsillä.
noin viiden tunnin oleilun jälkeen, oli aikeina palata kontulaan ja soittaa katille.
akkujen vaihdon jälkeen, minua odotti vastassa pettynyt ja vihainen ihminen.
itkuhan siinä tuli itse kullekin odotellessani häntä metriksellä. olin niin häpeissäni ja pahoillani. tuhlaajappoika palasi vonkaputouksesta kastuneena ja reissusta rähjääntyneenä. naamakin oli palanut.
piristyi onneksi tuo ystäväni pikku hiljaa syötyämme jätskit ja katsottua house illan ratoksi.
häpeä kuitenkin kasvoi korkeampiin mittoihin, katin antaessa minulle lahjaksi rannekorun. se oli sävy sävyyn elinan antamaan 'bzzz' -paitaan. made for you -luki korussa pariin otteeseen, ja se sai taas silmät kastumaan. kiitos kati.
***
toisen yön jälkeen, meitä molempia odotti juhannus. pulla oli kanssamme aamiaisella ja siitä suunnistimme rautatieasemalle, jossa ronja olisi. meillä oli määränpäänä ronjan kanssa pohjanmaa. 'rytöminen', niinkuin kati sanoi alkaisi jo tänä iltana.
voin kuitenkin kertoa että minulla se alkoi väärästä suunnasta henkisenä pahoinvointina. matkaseuranamme nimittäin oli jonkin sortin ruotsinsuomalainen irstas miehen tynkä. päihtyneenä ja huonoa huumoria heitellen, meni 3 ja puolen tunnin matka tuskaisesti. sama hemmo oli nimittäin suuntaamassa kauhavalle, niinkuin toinen matkaseuralaisemme salla. todella mukava ihminen. nykyään mm. facebook kaverini.
***
niin siinä sitten kävi, että vuokrasimme seinäjoen 24h abc:en koko viikonlopuksi. paistattelimme pakokaasuja terassilla ja pulahdimme välillä pakastealtaaseen viilentymään. vip -vieraina oli mm. neandertalilainen esi-isä ja jurvan matematiikan opettaja. tarjottimella taas oli lasten viidakkopizza ylläreineen!
järjestimme kuitenkin jatkot sarvijoen koululle. kaksi karvaista ystävää toimi airueena. heidän nimensä olivat teuvo ja herra ylppö. varsin veikeitä pikkukavereita. molemmat homoja.
jamitettuamme mm. dingoa ja pmmp:tä ja volbeatia, siirryimme pihalle, ja sieltä huvimajaan katsomaan nousevaa tähteä, koko kansan suosikkia trio juhani lemmensalkoa.
ikäväksi ronja oli tässä kohtaa jossain nokkospuskassa könyämässä ja kotiin menossa, ja missasi tämän ryhmä rämän.
konsertissa soitettiin ikivihreäksi tullut paratiisi ja paranoid.
muita en oikeastaan tahdo muistaa. omat versiot sanotuksista olivat yhteislauluun yllyttävää.
kiitos juhani!
***
seuraavan päivän alku lähti saimaa-ilmiö elokuvalla. siinä kome ismo alanko oli kovin komeana siinä niin. näinkin sen perhana viikko sitten. samanlainen vaaleaverikkö vieläkin. mukavasti hytkyy siinä niin.
loppuun ei kuitenkaan ei filmiä jaksettu. baywatch kuitenkin katsottiin loppuun. pamsu oli hotti. hasseli kans. parivaljakko ei jättänyt meitä rauhaan muillakaan tv-kanavilla, ja siitäkös syntyi naurun aihetta.
***
lähdimme naapurin voimin sitten grillailemaan illemmalla, ja jatkamaan sitä mihin eilen oltiin jääty. lassi keräsi kokoon flame bussin vekottimista ja kannettavasta meille musalaitteet, ja kohta taas alkoi soida. hienosti soi panterat, downit, kari tapiot ja klamydiat. virve rostikin vieraili kappaleen verran ja poker face! grillaten ilta meni makkaraa popsien ja vaatteet pois lauleskellen !
samalla kävimme läpi jonin juttuja mm. sen että hän ei ollut provinssissa sisällä vaan porteilla ja sen jälkeen kyrkösjärvellä. samoin sen että hän piti hattivateista.
tähän kohtaan voin kertoa faktan ja se on, että joni on hyi. sinunkin kannattaa olla.
***
musiikki kaikui suht' lujaa naapuriin ja eiliset majatuttavamme saapuivat tervehtimään meitä koulunpihalle. liityttyä seuraan meitä oli noin viitisen toista. en laskenut, mutta palio.
yksi kuitenkin lähti joukostamme pois ja se oli ronja. perusteena oli seuralaistemme ikä.
siihen en voi tokaista mitään nasevaa.
kerkesi hän kuitenkin näkemään hienon lassin thrashliivin, johon kirjoitin akryylimaalilla juhani lemmensalko. samaisella värillä tein myös hienot ozzy -polvet ronjalle. vastineeksi sain sääreeni kirkkoveneen. kiitos kaunis.
ajan kuluessa ja illan lujaa mennessä, saapui meille myös poliisi setä. epäonneksi hän vain kehotti musiikkia hiljentämään, eikä liittynyt iloisiin sheikkaajiin. olihan se sääli. bileet loppuivatkin siitä ennen pitkää, vaikka ajatus oli vielä siirtyä ylös. ehkä oli vain parempi että hela hoito päättyi. väsymys alkoi olla sen mukainen, ja ihmisiä oli jo huomattavasti siihen mennessä vähentynyt.
ja niin suurilta osin se ilta päättyi. seuraavana päivänä seurasi pientä koomaa. kooman täytteisenä päivänä katsoimme kunniattomat paskiaiset ja kulkuri ja joutsenen.
sitten aprikoimme aikoja ja koomasimme.
minä ja ronja teimme kuitenkin pikku luovuuden purkauksen katille ja toivon sen saapuneen tänään perille! kas, tässä on ilmestys taiteen tuotteestamme.
***
seuraavana päivä oli sitten lähtö kotiin. heräsimme aamulla kuudelta ja kirjoitimme elinalle vieraanvaraisuus -kiitos kirjeen. saavuimme vähän ennen kahdeksaa lassin siivittämänä kurikkaan. pääsimme sieltä sitten tutuksi jo tulleelle seinäjoen abc:lle. siellä ratkaisimme sanaristikkoa. se oli varsinainen aivopähkinä. arvatenkin emme saaneet sitä valmiiksi.
matka taittui täydessä junassa lastenvainun yläkerrassa. mukavasti pystyimme seuraamaan lapsia,sekä vessassa kävijöitä. lauloimme myös disney -klassikoista tuttuja veisuja.
ja niin siitäkin reissusta selvittiin. yli huomenna minttu tulee tänne ja huomenna heidi. riihimäki rockiin olisi tarkoitus lähteä torstaina ja olla siellä viikonloppu.
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
pikkuystävä.
oli ihana huomata, että toista pystyi auttaa.
mä sain sen haluamani kesäkissan!!
hetkittäisen huvin.
ihanan karvaisen, joka osasi käydä saniteettitiloissakin.
in memoriam.
ellei tätä karvaista välikohtausta lasketa, niin paluu arkeen on ollut, suht' normaalia. viime viikko taas on hyvin mainittava. kerronpa siitä ihan alusta lähtien!
***
palattuani provinssista, sovittiin fiamman kanssa mukava rannalta lekottelu päivä, kera henryn ja henrin. kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. kadotin nimittäin päivää ennen lompakkoni. tuona samaisena rantalöhöily päivänä, minun oli tarkoitus matkustaa vielä helsinkiin katin luokse. se kuitenkin siirtyi tunnilla.
se kuitenkin muodostui epätoivon jälkeen mahdolliseksi, jonkun ihanan ihmisen löydettyä minut facebookista ja jättäen viestiä löytäneestä lompakosta.
KIITÄN SIIS HÄNTÄ VIELÄ TÄÄLLÄ IHAN JULKISESTI YHDEN RIVIN VERRAN CAPS LOCKILLA!
sitten matkani taittui junalla helsinkiin. kontulassa minua odotti vastassa kati. jälleen näkeminen oli ratkiriemukas, ja tässä voin taas paljastaa pitäväni hänestä hyvin paljon. pitäkää tekin.
uni tuli silmään yllyttävän aikaisin meillä uupuneilla elämäntien kulkijoilla, olihan tiedossa aikainen aamuherätys;
katilla hoitamaan lumiaa ja minulla muutaman tunnin odotus ja sitten kampista kohti lintsiä suskun kanssa!
***
aamulla sain luettua viimein tohtori zhivagon loppuun, ja ostin sille laukkuun kaveriksi daniil harmsin ensikin ja toiseksi. täytyy myöntää että molemmat kirjat ovat palvelleet hyvin.
kestivät jopa riehakkaasti lintsilläkin menemättä rikki kastumisesta puhumattakaan.
puhelin taas ei ollut niin vahvaa sorttia, vaan sulkeutui jo ennen suskun näkemistä. luulin ladanneeni sen yöllä, ja muistan vetäessäni piuhan pois sen ladanneen, mutta ei kai sitten.
seurauksena oli vihainen kati kahden tunnin odotuksen jälkeen keskustassa, meidän riehuessa edelleen lintsillä.
noin viiden tunnin oleilun jälkeen, oli aikeina palata kontulaan ja soittaa katille.
akkujen vaihdon jälkeen, minua odotti vastassa pettynyt ja vihainen ihminen.
itkuhan siinä tuli itse kullekin odotellessani häntä metriksellä. olin niin häpeissäni ja pahoillani. tuhlaajappoika palasi vonkaputouksesta kastuneena ja reissusta rähjääntyneenä. naamakin oli palanut.
piristyi onneksi tuo ystäväni pikku hiljaa syötyämme jätskit ja katsottua house illan ratoksi.
häpeä kuitenkin kasvoi korkeampiin mittoihin, katin antaessa minulle lahjaksi rannekorun. se oli sävy sävyyn elinan antamaan 'bzzz' -paitaan. made for you -luki korussa pariin otteeseen, ja se sai taas silmät kastumaan. kiitos kati.
***
toisen yön jälkeen, meitä molempia odotti juhannus. pulla oli kanssamme aamiaisella ja siitä suunnistimme rautatieasemalle, jossa ronja olisi. meillä oli määränpäänä ronjan kanssa pohjanmaa. 'rytöminen', niinkuin kati sanoi alkaisi jo tänä iltana.
voin kuitenkin kertoa että minulla se alkoi väärästä suunnasta henkisenä pahoinvointina. matkaseuranamme nimittäin oli jonkin sortin ruotsinsuomalainen irstas miehen tynkä. päihtyneenä ja huonoa huumoria heitellen, meni 3 ja puolen tunnin matka tuskaisesti. sama hemmo oli nimittäin suuntaamassa kauhavalle, niinkuin toinen matkaseuralaisemme salla. todella mukava ihminen. nykyään mm. facebook kaverini.
***
niin siinä sitten kävi, että vuokrasimme seinäjoen 24h abc:en koko viikonlopuksi. paistattelimme pakokaasuja terassilla ja pulahdimme välillä pakastealtaaseen viilentymään. vip -vieraina oli mm. neandertalilainen esi-isä ja jurvan matematiikan opettaja. tarjottimella taas oli lasten viidakkopizza ylläreineen!
järjestimme kuitenkin jatkot sarvijoen koululle. kaksi karvaista ystävää toimi airueena. heidän nimensä olivat teuvo ja herra ylppö. varsin veikeitä pikkukavereita. molemmat homoja.
jamitettuamme mm. dingoa ja pmmp:tä ja volbeatia, siirryimme pihalle, ja sieltä huvimajaan katsomaan nousevaa tähteä, koko kansan suosikkia trio juhani lemmensalkoa.
ikäväksi ronja oli tässä kohtaa jossain nokkospuskassa könyämässä ja kotiin menossa, ja missasi tämän ryhmä rämän.
konsertissa soitettiin ikivihreäksi tullut paratiisi ja paranoid.
muita en oikeastaan tahdo muistaa. omat versiot sanotuksista olivat yhteislauluun yllyttävää.
kiitos juhani!
***
seuraavan päivän alku lähti saimaa-ilmiö elokuvalla. siinä kome ismo alanko oli kovin komeana siinä niin. näinkin sen perhana viikko sitten. samanlainen vaaleaverikkö vieläkin. mukavasti hytkyy siinä niin.
loppuun ei kuitenkaan ei filmiä jaksettu. baywatch kuitenkin katsottiin loppuun. pamsu oli hotti. hasseli kans. parivaljakko ei jättänyt meitä rauhaan muillakaan tv-kanavilla, ja siitäkös syntyi naurun aihetta.
***
lähdimme naapurin voimin sitten grillailemaan illemmalla, ja jatkamaan sitä mihin eilen oltiin jääty. lassi keräsi kokoon flame bussin vekottimista ja kannettavasta meille musalaitteet, ja kohta taas alkoi soida. hienosti soi panterat, downit, kari tapiot ja klamydiat. virve rostikin vieraili kappaleen verran ja poker face! grillaten ilta meni makkaraa popsien ja vaatteet pois lauleskellen !
samalla kävimme läpi jonin juttuja mm. sen että hän ei ollut provinssissa sisällä vaan porteilla ja sen jälkeen kyrkösjärvellä. samoin sen että hän piti hattivateista.
tähän kohtaan voin kertoa faktan ja se on, että joni on hyi. sinunkin kannattaa olla.
***
musiikki kaikui suht' lujaa naapuriin ja eiliset majatuttavamme saapuivat tervehtimään meitä koulunpihalle. liityttyä seuraan meitä oli noin viitisen toista. en laskenut, mutta palio.
yksi kuitenkin lähti joukostamme pois ja se oli ronja. perusteena oli seuralaistemme ikä.
siihen en voi tokaista mitään nasevaa.
kerkesi hän kuitenkin näkemään hienon lassin thrashliivin, johon kirjoitin akryylimaalilla juhani lemmensalko. samaisella värillä tein myös hienot ozzy -polvet ronjalle. vastineeksi sain sääreeni kirkkoveneen. kiitos kaunis.
ajan kuluessa ja illan lujaa mennessä, saapui meille myös poliisi setä. epäonneksi hän vain kehotti musiikkia hiljentämään, eikä liittynyt iloisiin sheikkaajiin. olihan se sääli. bileet loppuivatkin siitä ennen pitkää, vaikka ajatus oli vielä siirtyä ylös. ehkä oli vain parempi että hela hoito päättyi. väsymys alkoi olla sen mukainen, ja ihmisiä oli jo huomattavasti siihen mennessä vähentynyt.
ja niin suurilta osin se ilta päättyi. seuraavana päivänä seurasi pientä koomaa. kooman täytteisenä päivänä katsoimme kunniattomat paskiaiset ja kulkuri ja joutsenen.
sitten aprikoimme aikoja ja koomasimme.
minä ja ronja teimme kuitenkin pikku luovuuden purkauksen katille ja toivon sen saapuneen tänään perille! kas, tässä on ilmestys taiteen tuotteestamme.
***
seuraavana päivä oli sitten lähtö kotiin. heräsimme aamulla kuudelta ja kirjoitimme elinalle vieraanvaraisuus -kiitos kirjeen. saavuimme vähän ennen kahdeksaa lassin siivittämänä kurikkaan. pääsimme sieltä sitten tutuksi jo tulleelle seinäjoen abc:lle. siellä ratkaisimme sanaristikkoa. se oli varsinainen aivopähkinä. arvatenkin emme saaneet sitä valmiiksi.
matka taittui täydessä junassa lastenvainun yläkerrassa. mukavasti pystyimme seuraamaan lapsia,sekä vessassa kävijöitä. lauloimme myös disney -klassikoista tuttuja veisuja.
ja niin siitäkin reissusta selvittiin. yli huomenna minttu tulee tänne ja huomenna heidi. riihimäki rockiin olisi tarkoitus lähteä torstaina ja olla siellä viikonloppu.
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
21. kesäkuuta 2010
a positive dilemma, really nothing to lose
kaunista iltaa. parhain seinäjoen provinssi rock päättyi eilen ja nyt lievää uupumista ilmassa. hassuinta on se, ettei oikein tiedä mikä oikein väsyttää.
työpäivät olivat nimittäin helppoja kuin mitkä. eilen olin jonkun kaksi tuntia ja toissapäivänä 4 h. kiitos ja ylistys vastaavalleni janne keskitalolle! keikkoja tuli siis katsottua mukava määrä:
perjantaina: mokoma, mew ja eläkeläiset
lauantaina: pmmp, the gallows, sonata arctica (hyi), atreyu, disco ensemble ja reckless love
sunnuntaina: kari tapio, ismo alanko & teho-osasto, stam1na, bullet for my valentine, jenni vartiainen ja rammstein
***
paljon myös muistoja ja upeita ihmisiä, sekä turkkilaisista vaihtareista, että zambian vocal collection -yhtyeen jäsenistä. lisätään uusien tuttavuuksien lisäksi vanhoja ystäviä mm. elina, susku ja carita. kunniamaininnan saa kuitenkin laulu ja soitinyhtye alexi & pojista tuttu jaska "nallemies" raatikainen. siinä on kyllä niin kohtelias mies, ettei toista löydä. vanhojakin juttuja muisti ja ihan onnesta soikeana meitä halaili nähdessään. voi että, sinä senkin villi mies.
mäkin sua ♥
tästä tapailusta rovinssissa on tulossa selkeästi perinne, kun viimeksikin tavattiin siellä bäkkäreillä.
***
päästyäni sanoihin backstage, niin voin kertoa ettei se nyt mitenkään hääviä ollut. ehkä siistimmät bajamajat (karu totuus: julkkikset ei käy paskalla), mutta kyllä sieltäkin sitä mutaa ja ankeutta löytyy voin sanoa.
paljon autoja ja töissähän siellä ollaan.
ne ihmiset tekee siitä niin ihqn.
toisaalta, saarilavan takana ollut artistien "oleskeluteltta" oli miellyttävän näköinen. mutta siinä voidaan vedota taas saarilavan parhauteen provinssissa. viihtyisä ja sanotaanko, vaikka kontakti läheinen. ihmisten kanssa muodostama vuorovaikutus toimii.
sen edun huomasi mm. frank carter, the gallows yhtyeestä. hienosti hän lauloi kera langallisen mikin circlepitin vieressä, ja vittuili hiplaileville faneille.
..ja se brittiaksentti. ihan mahtava keikka!
***
viikonloppuna myös selvisi, että jared leto ei ole olemassa ja asuu rovaniemellä. kyseinen artisti, joka on säätänyt mm. cameron diazin kanssa vastaa joulupukkia. jopa siinä suhteessa, että tontut ovat hänen lapsiaan, ja että hän ratsastaa poroilla letoaattona maailman ympäri. viikonloppuna tuli myös ratkaistua se, että yölinnut asuvat höyhensaarilla ja että olen jenni vartiaisen tosifani.
opettelin koko viikonlopun kontin sulkemista, jota kutsuttiin toisella nimellä narikaksi. arsi onneksi oli luottomieheni vaikkakin tämä järjestyksenvalvoja ei voinut turvaamaan minua kuittauksilta.
tämän samaisen järjestysmiehen kanssa olimme katsomassa mm. kari tapiota ja ismo alankoa. mukavasti tuli riehuttua kun hassiseen koneen levottomat jalat soitettiin, sekä juna kulkee.
samaisena sunnuntai päivänä söimme myös mukavasti pahvimukin reunaa ja s -jäätelöä. s -jäätelöä syötiin jo perjantainakin, mutta suskun kanssa mokoman seurassa. lauloin jäätelöön radio hitiksi tutuksi tullutta marrasta.
***
tässä kohdassa repäisen teemu brunillan kahtia ja otan oikeudet kaikkiin jenni vartiaiseen kappaleisiin. komeasti julkaisen täällä nyt näitä hänen lyriikoitaan, oma remixini höystettynä. vedin eilen keikankin parille sadalle ihmisille odotellessani että caritan työvuoro loppuisi.
sä sanot tämä ilta kävellään, kävellään, kävellään, kävellään, kävellään, kävellään, kävellää, kävellään, ihmisten edessä.
ne ei tiedä mitään me vain kävellään, kävellään, kävellään, kävellään, kävellään, kävellään..
harmiksemme gimmelin megatähti ei soittanut kappaleita roviolla, jokotai ja etsit muijaa seuraavaa. odotimme aina encoreen asti niitä, mutta tuloksetta.
miksaus kuitenkin teki musiikista sekä jennistä kuunneltavaa. myös hänen itämaiset vaatteensa.
tulihan hänetkin nähtyä noin kahdeksan vuoden jälkeen.
***
seikkalut eivät päättyneet edes yöllä. caritan pikkueläintarha teki niistä merkillisiä. samalla rakastuin kissoihin ja nyt on aikeissa yksiöön muutto että semmoisen palleron saisin.
palatakseni yllätyksiin voin esimerkkinä kertoa, että heräsin eräänä kauniina sunnuntai aamuna jalkojeni juuressa olevaan lihapullaan, jonka paavopimpula -herra oli piilottanut. kas, tässä on kuva tästä pikkuveijarista, jos satutte joskus hänet tapaamaan.
***
palataanpa takaisin villiin törnävän saareen ja kerrottakoon että pmmp:n soittama tässä elämä on oli hieno veto. koskettava hidas ja kaunis. siltä yhtyeeltä löytyy sekä kauneutta ja räväkkyyttä. sinä olet minun paskapäinen paraskaveri -siteeraus kaikuu aina elinan suulta, ja minä allekirjoitan sen mansikalta tuoksuvalla geelikynällä. piirrän loppuun vielä sydämen.
tuona samana lauantaina kun pmmp -veteli, oli myös lievästi sanottuna seksistinen keikka reckless lovella rumbalavalla. kaiken värjöttelyn ja kylmyyden jälkeen, tuo kesäinen tuulahdus kuopiosta piristi hyvin paljon. lisäksi ei voinut kieltää etteikö sellaisia hyväkroppaisia pitkätukkaisia rokkimiehiä oikein mielellään katsoisi. musiikki ei vieläkään ole yksinkertaisuutensa takia lemppariani, mutta yhden ilmeen mies nimeltä hessu on edelleen nam. ja sen maha kans.
***
mennäänpä nyt illaan koitokseen mitä itse nallemieskin oli katsomassa nimittäin kaali. no ei siitä en halua puhua vaan rammsteinistä. en vieläkään pidäkään heidän musiikista. ainoastaan xXx:än alussa menee ja taustalla, mutta industrial on paskaa.
mutta! kuinka hyvää marssimusiikkia! kuinka ihana kosketinsoittaja juoksumattoinen. ihan sanattomaksi veti yhtyeen spektaakkelimaisuus. se oli hyvä lopetus päivälle.
ainakin siinä suhteessa ,että päälavan lämmitti aamulla joku stam1ska ja se oli sitten niin onnetonta että!
haluan apua ne viisi laukausta pekka olkkosen päähän hyvin suuresti.
***
mutta pidetään vielä tunnelma iloisena ja voin tehdä tähän f.a.q -vastaussarjan check-in:ssä käyville.
voisko täällä saada kännykän lataamaan?
- ei.
..entä jos mä jätän tän tähän niin laitatte seuraavaks kun tulee vapaaks?
- vähä vaikeeta ku viimeset kolkyt sua ennen on keksiny ton saman.
missä on suihkut?
- tuolla. parkkipaikkojen luona.
voiko täällä vaihtaa rannekkeen?
- ei.
haluisin sen saunan varata. paljonko maksaa?
- viistoista euroo per nuppi. seuraava saunavuoro johon tilaa on 69.69.
haluisitsä lähtee meidän kaa saunaa?
- en.
koska sä pääset töistä?
- sitte ku lopetat kyselyn.
onko majotuspaikkoja vielä vapaina?
- ei.
***
ihan sama kun olis puhunu niille pienille lapsille alkuviikosta. ihme kun ei tartte pissalla näitäkin käyttää, vaikkei sekään olis ollu mikään. ihme. kiitos provinssi.
tässä vielä kuva provinssiin altistuneesta lehmästä
i could be bankrupt and broke, could be homeless and sick
banged up and hopelessly old and unfit
but none of it could hurt me
as long as i deserve being yours
7. kesäkuuta 2010
the diary of mad man
haikea olo. sellainen kaipaava. en minä oikein mitään tarvitse, mutta se vain nyt iski. kuuntelen jeff buckleytä ja ihailen, että hänen musiikissa tuntuu kesä. kesä, sitä mitän olen nyt odottanut! menen tänään varmaan ulos vain kävelemään rantaan ja tuntemaan sen.
haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. kätkeä sen nyrkkiin ja näyttää sitä vain harvoille ja valituille.
toisaalta universaali rakkauteni vie voiton ja päästän sen melkein heti vapaaksi. haluan osoittaa että se kuuluu kaikille! sitä saa kahmia mielin määrin. hamuta mielin määrin eikä kukaan riistä sitä pois.
ja samalla tuntee että itsekin on elossa.
puut ja ympäistö on vihertävä. se näyttää terveeltä. varmasti minäkin.
järviviivalla saa juosta paljain jaloin, sekä kiljua että nauraa, kun viileä laine osuu jalkaterään.
huolettomuus.
tilanteessa eläminen.
sisälläni palaa vaikka oikeasti olen rauhallinen.
kesä tuo mieleen lapsuuden. mielikuvissa talvella se on kuin eletty kaunis uni.
ja se on nyt tässä ihan oikeasti.
eikä se ole nyt kaukana tai pelkkä haave. vaan ihan oikeasti tuolla pihalla!
***
15 000 -ihmistä ja eturivi kera jassun, iidan ja tiinan helsinki livessä näkemässä guns n' rosesin. kuulemassa oikeasti axl rosen siitä vajaan viiden metrin päässä.
minä kuulin oikeasti ne kappaleet siellä joita on soitettu radiosta toistakymmentävuotta.
hassua.
***
olen vähän yksinäinen, mutta uskon että arvostan sitäkin enemmän vuorovaikutusta, kun näen ihmisiä.
toisaalta tämä on ollut tätä viimeiset vuodet. sivullinen, väärinymmärretty, keskeneräinen, kakkos vaihtoehto.
toisaalta en valita. olen myös elänyt täysillä ja täysin toisessa ääripäässä. tässähän sitä oppii hyvin oppii tasapainottelemaan olemisensa kanssa, kun pystyy samaistumaan elettyihin aikoihin ja olemaan nyt tässä keskellä.
***
toisaalta miksi pitää olla niin vanhaa, vaikka elämähän on vasta edessä? onko elinvoimani jo startissa loppunut? ei se ole. poljen vain paikallani. yritän väen vängällä hankkia itselleni aktiviteetteja, jotta se ei loppuisi. tartun tarjouksiin enempää miettimättä. toiminta ja itsensä piippuun toisessa tilanteessa vieminen palkitsee näin jälkeenpäin katsoen.
ainakin saan taiteen lähdeaineistoa.
***
olen pitänyt itseäni aina jotenkin erityisenä ja persoonallisena. yrittäessäni mukautua massaan, en vain pysty siihen. en ole erilaisuuden takia erilainen, vaan kuljen omaa tietäni. solidaarisuuteni ansiosta, pystyn myös seuraamaan muittenkin menoa ja ammentamaan myös niistä jotain.
siksi olen keräilijä tyyppiä ja päiväkirjan pitäjä -ihmisiä. haluan tallettaa. haluan muistuttaa lähipiiriäni ja itseäni muistakin kuin tämän hetken ajoista. haluan jättää jäljen. muullaisenkin kuin helvetin kokoisen hiilijalanjäljen.
***
välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki tämä hamstraaminen, sosiaalisen vuorovaiutuksen tavoittelu ja muistoen talletus, on vain pelkkä peilaatunut käyttäymistapa, joka on lähtöisin huonosta itsetunnosta. kuvittelen että olen päästäni sekaisin oleva rajatilapersoonallisuushäiriöinen narsisti, joka uuvuttaa olemisellaan ihmisiä. lisäksi olen mahdollisesti tilannetajuton, rutiineihin jäänyt ihminen joka lisäksi rypee itsesäälissään ja itsensä korostamisessa saadakseen arvostusta. arvostusta ja kannustusta joka on puuttunut aina. siksi pidän muita ihmisiä huonompana ja tyrmään heidän ajatuksensa omilla typerillä näkemyksilläni. ja näin kuvittelen olevani esikuva muille ihmisille. sellainen yli-ihminen, joka ei ole tullut tänne jäädäkseen. kyseessä on pikavisiitti, jolla koetetaan ojentaa muita ihmisiä oikeaan suuntaan. muut ovat väärässä ja minä olen oikeassa!
tämä nyt meni hiukan yli, mutta enhän minä tiedä miltä näytän muiden silmissä.
miksi olen lopulta kuitenkin aina yksn? eikö se selittäisi jotain.
en mä nyt mitään hirveetä mitään ylintä ystävää enää kaipaa, koska minulla on niitä. enkä mitään helvetin sielukumppania. etsisin siitä kuitenkin pikkuhiljaa vaan virheitä ja turhautuisin. toisaalta, en mäkään kestäisi kritiikkiä toiselta vastakkaiselta suunnalta. ja siksi koetan valmistautua. kypsytellä, aikuistua. pitämään huolta itsestäni ja ehkä joskus jopa jostain toisesta.
toisaalta en halua mitään kiinnikkeitä jotka vangitsisivat minut paikalleen.
ilmeisesti kuvittelen, että pystyn vain hengittämään silloin kun pystyn vielä katoamaan, liukenemaan tarpeen tullen.
pelkään siis velvollisuuksia ja vastuuta. ihan niinkuin pienenäkin. siitähän saattaisipa jopa koitua krittiikkiä. ja negatiivinen sellainen olisi kamalaa.
intän aina etten ole perfektionisti, enkä haluakaan mutta onhan tämäkin aika tyhmää, että pelätä kuollakseen että kulissit kaatuvat. idylli tuhoutuu. silloinhan joku saattaisi huutaa minulle, joka on joku kaoottisin asia mitä tiedän.
***
helvetti soikoon! mustahan pitäis tulla yksinhuoltaja äiti, että tämä kieroon kasvaminen olis täydellistä!
saisin olla ylempi auktoriteetti, pitää rutiineista kiinni ja olla esikuva. lisäksi näkisin silmieni edessä kuinka vaikutteet imeytyisivät siihen muksuun.
no niin! jäin kiinni. siksihän minä niistä lapsista niin pidän. saan olla ylempänä sekä henkisest, niin myös konkreettisesti.
olen säälittävä. näinkö helposti alitajunnan tulkinta meneekään.
ihan naurattaa tämä oma naiivius.
***
jaaha. pitäisi mennä tiskaamaan. itseinho ja ärsyttää. en kaipaa mitään ja kaipaan. elämä on perseestä ja toisessa hetkessä taas ei. tuntuu että kaikki on jo nähty.
haluaisin kokea.
haluaisin tuntea.
haluasin olla.
haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. kätkeä sen nyrkkiin ja näyttää sitä vain harvoille ja valituille.
toisaalta universaali rakkauteni vie voiton ja päästän sen melkein heti vapaaksi. haluan osoittaa että se kuuluu kaikille! sitä saa kahmia mielin määrin. hamuta mielin määrin eikä kukaan riistä sitä pois.
ja samalla tuntee että itsekin on elossa.
puut ja ympäistö on vihertävä. se näyttää terveeltä. varmasti minäkin.
järviviivalla saa juosta paljain jaloin, sekä kiljua että nauraa, kun viileä laine osuu jalkaterään.
huolettomuus.
tilanteessa eläminen.
sisälläni palaa vaikka oikeasti olen rauhallinen.
kesä tuo mieleen lapsuuden. mielikuvissa talvella se on kuin eletty kaunis uni.
ja se on nyt tässä ihan oikeasti.
eikä se ole nyt kaukana tai pelkkä haave. vaan ihan oikeasti tuolla pihalla!
***
15 000 -ihmistä ja eturivi kera jassun, iidan ja tiinan helsinki livessä näkemässä guns n' rosesin. kuulemassa oikeasti axl rosen siitä vajaan viiden metrin päässä.
minä kuulin oikeasti ne kappaleet siellä joita on soitettu radiosta toistakymmentävuotta.
hassua.
***
olen vähän yksinäinen, mutta uskon että arvostan sitäkin enemmän vuorovaikutusta, kun näen ihmisiä.
toisaalta tämä on ollut tätä viimeiset vuodet. sivullinen, väärinymmärretty, keskeneräinen, kakkos vaihtoehto.
toisaalta en valita. olen myös elänyt täysillä ja täysin toisessa ääripäässä. tässähän sitä oppii hyvin oppii tasapainottelemaan olemisensa kanssa, kun pystyy samaistumaan elettyihin aikoihin ja olemaan nyt tässä keskellä.
***
toisaalta miksi pitää olla niin vanhaa, vaikka elämähän on vasta edessä? onko elinvoimani jo startissa loppunut? ei se ole. poljen vain paikallani. yritän väen vängällä hankkia itselleni aktiviteetteja, jotta se ei loppuisi. tartun tarjouksiin enempää miettimättä. toiminta ja itsensä piippuun toisessa tilanteessa vieminen palkitsee näin jälkeenpäin katsoen.
ainakin saan taiteen lähdeaineistoa.
***
olen pitänyt itseäni aina jotenkin erityisenä ja persoonallisena. yrittäessäni mukautua massaan, en vain pysty siihen. en ole erilaisuuden takia erilainen, vaan kuljen omaa tietäni. solidaarisuuteni ansiosta, pystyn myös seuraamaan muittenkin menoa ja ammentamaan myös niistä jotain.
siksi olen keräilijä tyyppiä ja päiväkirjan pitäjä -ihmisiä. haluan tallettaa. haluan muistuttaa lähipiiriäni ja itseäni muistakin kuin tämän hetken ajoista. haluan jättää jäljen. muullaisenkin kuin helvetin kokoisen hiilijalanjäljen.
***
välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki tämä hamstraaminen, sosiaalisen vuorovaiutuksen tavoittelu ja muistoen talletus, on vain pelkkä peilaatunut käyttäymistapa, joka on lähtöisin huonosta itsetunnosta. kuvittelen että olen päästäni sekaisin oleva rajatilapersoonallisuushäiriöinen narsisti, joka uuvuttaa olemisellaan ihmisiä. lisäksi olen mahdollisesti tilannetajuton, rutiineihin jäänyt ihminen joka lisäksi rypee itsesäälissään ja itsensä korostamisessa saadakseen arvostusta. arvostusta ja kannustusta joka on puuttunut aina. siksi pidän muita ihmisiä huonompana ja tyrmään heidän ajatuksensa omilla typerillä näkemyksilläni. ja näin kuvittelen olevani esikuva muille ihmisille. sellainen yli-ihminen, joka ei ole tullut tänne jäädäkseen. kyseessä on pikavisiitti, jolla koetetaan ojentaa muita ihmisiä oikeaan suuntaan. muut ovat väärässä ja minä olen oikeassa!
tämä nyt meni hiukan yli, mutta enhän minä tiedä miltä näytän muiden silmissä.
miksi olen lopulta kuitenkin aina yksn? eikö se selittäisi jotain.
en mä nyt mitään hirveetä mitään ylintä ystävää enää kaipaa, koska minulla on niitä. enkä mitään helvetin sielukumppania. etsisin siitä kuitenkin pikkuhiljaa vaan virheitä ja turhautuisin. toisaalta, en mäkään kestäisi kritiikkiä toiselta vastakkaiselta suunnalta. ja siksi koetan valmistautua. kypsytellä, aikuistua. pitämään huolta itsestäni ja ehkä joskus jopa jostain toisesta.
toisaalta en halua mitään kiinnikkeitä jotka vangitsisivat minut paikalleen.
ilmeisesti kuvittelen, että pystyn vain hengittämään silloin kun pystyn vielä katoamaan, liukenemaan tarpeen tullen.
pelkään siis velvollisuuksia ja vastuuta. ihan niinkuin pienenäkin. siitähän saattaisipa jopa koitua krittiikkiä. ja negatiivinen sellainen olisi kamalaa.
intän aina etten ole perfektionisti, enkä haluakaan mutta onhan tämäkin aika tyhmää, että pelätä kuollakseen että kulissit kaatuvat. idylli tuhoutuu. silloinhan joku saattaisi huutaa minulle, joka on joku kaoottisin asia mitä tiedän.
***
helvetti soikoon! mustahan pitäis tulla yksinhuoltaja äiti, että tämä kieroon kasvaminen olis täydellistä!
saisin olla ylempi auktoriteetti, pitää rutiineista kiinni ja olla esikuva. lisäksi näkisin silmieni edessä kuinka vaikutteet imeytyisivät siihen muksuun.
no niin! jäin kiinni. siksihän minä niistä lapsista niin pidän. saan olla ylempänä sekä henkisest, niin myös konkreettisesti.
olen säälittävä. näinkö helposti alitajunnan tulkinta meneekään.
ihan naurattaa tämä oma naiivius.
***
jaaha. pitäisi mennä tiskaamaan. itseinho ja ärsyttää. en kaipaa mitään ja kaipaan. elämä on perseestä ja toisessa hetkessä taas ei. tuntuu että kaikki on jo nähty.
haluaisin kokea.
haluaisin tuntea.
haluasin olla.
3. kesäkuuta 2010
the angels just shake their heads
terveisiä roosterista. eilen oli aivan mieletön meininki. tarjonnassa oli thrashtavaa death metallia, joka ei nyt ihan ollut mieleen. mutta seura oli sitäkin rattoisa ja naisvoittoinen. kiitoksia vain mickolle että pyysi liittyä mukaan!
edelleen paikka on kallis, mutta tunnelmallinen hämäryydestä. terassikin oli mukava vaikkakin kookas ja täynnä ihmesakkia. (mm. sami hintasanen, joka oli aika naamat. no täytyyhän sitä pikkaisen juhlia, kun vuonna -85 on nyt kunnialla suoritettu loppuun.)
löytyi meidän porukasta yksi kotoisin ivalosta joka tavallaan tunsi paulin ja siitäkös riemu syntyi!
mulla on sitä ihan sairas ikävä!
***
viimeiset kolme päivää sähköpostia on tullut päivitreltyä kiivaaseen tahtiin. perkele kun on tuskaa elää tiedottomuudessa!
ronja ryövärintyttären castingin tuloksia ei ole vieläkään ilmaantunut. haluaisin siihen niin kovasti mukaan!
katselin sen elokuvankin muistin virkistämiseksi toissapäivänä, ja nyt aloitin sen kirjankin.
tarinasta tuli pikkaisen mieleen oma isä-suhteeni.
veljeni leijonamieli ja ronja ryövärintytär ovat astrid lindgrenin parhaimmistoa. tarinat eivät ole sellaisia typeriä jatkumoita ja niissä on se syvällisyys.
toki joku melukylänlapset tai itse peppi on ihan huippuja, mutta ne eivät jätä samanlaista jälkeä kuin aluksi mainitsemani eheät tarinat.
kunpa sieltä nyt tulisi jotain.
melkein kaikki meistä hakijoista oli ollut mukana pää edellä -prokkiksessa, paitsi joku esim joku henri. mutta musta se on aivan ihanaa, että henrikin haki tuohon mukaan!
pää edellä:stä tulikin mieleen että saatiin ne sormukset tällä viikolla.
ihana muisto, ensimmäinen ammattiteatteri.
***
en sitten mennyt roudaamaan koko ac/dc:hen. psyykkasin itseni niin sinne castingiin, että olin kovin uupunut päästyä kotia. sieltä sitten olisi ollut tarkoitus roudata 22:00-04:00. ähh, laiskuus vei voiton. soitin htm:än yhteyshenkilölle ja peruin sen.
kuulinkin sitten jälkeen päin että aamulla roudanneet eivät saaneetkaan jäädä katsomaan keikkaa, vaan he olivat sitten tehnyt ilmaistatyötä.
kyllä hävetti, kun itekin olin jengiä sinne pyytänyt ja lopputulos oli toi. onneksi se kai korvataan kolmen päivän lipulla sauna open airiin.
***
oho kello on jo puoli neljä, ja sitä pitäisi varmaan alkaa laittaa kohta ruokaa. menuna on tällä kertaa nuudeleita ja raejuustoa. jälkiruuaksi kahvia. perus. kylkiäisenä hervoton tiskivuori. ei oo kivaa.
tuosta viimeisestä toteamuksesta tuli mieleen varsinainen ongelmani, nimittäin gunnarit.
haluaisin mennä kattoo niitä.
reissusta tulis reilun 150€ mutta toisaalta se olisi aivan ainutlaatuista.
olen myös miettinyt sitä, että haluanko maksaa itseni kipeäksi yhden hassun muiston saamisesta?
tiedän jo suurenpiirtein settilistankin. keikka kestäisi 2,5 h että aina vain paranisi :(
saisipa kuulla vieläpä livenä this i loven.
olisihan se aika harvinaista herkkua. livenä näkisi dj ashban ja dizzy reedin.
sain jopa rahaa mummolta aika nätisti että mahdollisuus olisi!!
jos sitä vaan menis ostaan sen saatanan lipun ja olis ajattelematta mitään.
niinhän sitä on aina tehty.
kesä jää muutenki aika kehnoksi festarisaldosta ja elämäkin tapahtuu vain kerran.
ehkä mä voisin könytä hakee tästä laittaa ruokaa ja lähtee kaupunkii...
***
yksi asia on kuitenkin varmaa: tänään the winyls @ jack the rooster
edelleen paikka on kallis, mutta tunnelmallinen hämäryydestä. terassikin oli mukava vaikkakin kookas ja täynnä ihmesakkia. (mm. sami hintasanen, joka oli aika naamat. no täytyyhän sitä pikkaisen juhlia, kun vuonna -85 on nyt kunnialla suoritettu loppuun.)
löytyi meidän porukasta yksi kotoisin ivalosta joka tavallaan tunsi paulin ja siitäkös riemu syntyi!
mulla on sitä ihan sairas ikävä!
***
viimeiset kolme päivää sähköpostia on tullut päivitreltyä kiivaaseen tahtiin. perkele kun on tuskaa elää tiedottomuudessa!
ronja ryövärintyttären castingin tuloksia ei ole vieläkään ilmaantunut. haluaisin siihen niin kovasti mukaan!
katselin sen elokuvankin muistin virkistämiseksi toissapäivänä, ja nyt aloitin sen kirjankin.
tarinasta tuli pikkaisen mieleen oma isä-suhteeni.
veljeni leijonamieli ja ronja ryövärintytär ovat astrid lindgrenin parhaimmistoa. tarinat eivät ole sellaisia typeriä jatkumoita ja niissä on se syvällisyys.
toki joku melukylänlapset tai itse peppi on ihan huippuja, mutta ne eivät jätä samanlaista jälkeä kuin aluksi mainitsemani eheät tarinat.
kunpa sieltä nyt tulisi jotain.
melkein kaikki meistä hakijoista oli ollut mukana pää edellä -prokkiksessa, paitsi joku esim joku henri. mutta musta se on aivan ihanaa, että henrikin haki tuohon mukaan!
pää edellä:stä tulikin mieleen että saatiin ne sormukset tällä viikolla.
ihana muisto, ensimmäinen ammattiteatteri.
***
en sitten mennyt roudaamaan koko ac/dc:hen. psyykkasin itseni niin sinne castingiin, että olin kovin uupunut päästyä kotia. sieltä sitten olisi ollut tarkoitus roudata 22:00-04:00. ähh, laiskuus vei voiton. soitin htm:än yhteyshenkilölle ja peruin sen.
kuulinkin sitten jälkeen päin että aamulla roudanneet eivät saaneetkaan jäädä katsomaan keikkaa, vaan he olivat sitten tehnyt ilmaistatyötä.
kyllä hävetti, kun itekin olin jengiä sinne pyytänyt ja lopputulos oli toi. onneksi se kai korvataan kolmen päivän lipulla sauna open airiin.
***
oho kello on jo puoli neljä, ja sitä pitäisi varmaan alkaa laittaa kohta ruokaa. menuna on tällä kertaa nuudeleita ja raejuustoa. jälkiruuaksi kahvia. perus. kylkiäisenä hervoton tiskivuori. ei oo kivaa.
tuosta viimeisestä toteamuksesta tuli mieleen varsinainen ongelmani, nimittäin gunnarit.
haluaisin mennä kattoo niitä.
reissusta tulis reilun 150€ mutta toisaalta se olisi aivan ainutlaatuista.
olen myös miettinyt sitä, että haluanko maksaa itseni kipeäksi yhden hassun muiston saamisesta?
tiedän jo suurenpiirtein settilistankin. keikka kestäisi 2,5 h että aina vain paranisi :(
saisipa kuulla vieläpä livenä this i loven.
olisihan se aika harvinaista herkkua. livenä näkisi dj ashban ja dizzy reedin.
sain jopa rahaa mummolta aika nätisti että mahdollisuus olisi!!
jos sitä vaan menis ostaan sen saatanan lipun ja olis ajattelematta mitään.
niinhän sitä on aina tehty.
kesä jää muutenki aika kehnoksi festarisaldosta ja elämäkin tapahtuu vain kerran.
ehkä mä voisin könytä hakee tästä laittaa ruokaa ja lähtee kaupunkii...
***
yksi asia on kuitenkin varmaa: tänään the winyls @ jack the rooster
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)