haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. kätkeä sen nyrkkiin ja näyttää sitä vain harvoille ja valituille.
toisaalta universaali rakkauteni vie voiton ja päästän sen melkein heti vapaaksi. haluan osoittaa että se kuuluu kaikille! sitä saa kahmia mielin määrin. hamuta mielin määrin eikä kukaan riistä sitä pois.
ja samalla tuntee että itsekin on elossa.
puut ja ympäistö on vihertävä. se näyttää terveeltä. varmasti minäkin.
järviviivalla saa juosta paljain jaloin, sekä kiljua että nauraa, kun viileä laine osuu jalkaterään.
huolettomuus.
tilanteessa eläminen.
sisälläni palaa vaikka oikeasti olen rauhallinen.
kesä tuo mieleen lapsuuden. mielikuvissa talvella se on kuin eletty kaunis uni.
ja se on nyt tässä ihan oikeasti.
eikä se ole nyt kaukana tai pelkkä haave. vaan ihan oikeasti tuolla pihalla!
***
15 000 -ihmistä ja eturivi kera jassun, iidan ja tiinan helsinki livessä näkemässä guns n' rosesin. kuulemassa oikeasti axl rosen siitä vajaan viiden metrin päässä.
minä kuulin oikeasti ne kappaleet siellä joita on soitettu radiosta toistakymmentävuotta.
hassua.
***
olen vähän yksinäinen, mutta uskon että arvostan sitäkin enemmän vuorovaikutusta, kun näen ihmisiä.
toisaalta tämä on ollut tätä viimeiset vuodet. sivullinen, väärinymmärretty, keskeneräinen, kakkos vaihtoehto.
toisaalta en valita. olen myös elänyt täysillä ja täysin toisessa ääripäässä. tässähän sitä oppii hyvin oppii tasapainottelemaan olemisensa kanssa, kun pystyy samaistumaan elettyihin aikoihin ja olemaan nyt tässä keskellä.
***
toisaalta miksi pitää olla niin vanhaa, vaikka elämähän on vasta edessä? onko elinvoimani jo startissa loppunut? ei se ole. poljen vain paikallani. yritän väen vängällä hankkia itselleni aktiviteetteja, jotta se ei loppuisi. tartun tarjouksiin enempää miettimättä. toiminta ja itsensä piippuun toisessa tilanteessa vieminen palkitsee näin jälkeenpäin katsoen.
ainakin saan taiteen lähdeaineistoa.
***
olen pitänyt itseäni aina jotenkin erityisenä ja persoonallisena. yrittäessäni mukautua massaan, en vain pysty siihen. en ole erilaisuuden takia erilainen, vaan kuljen omaa tietäni. solidaarisuuteni ansiosta, pystyn myös seuraamaan muittenkin menoa ja ammentamaan myös niistä jotain.
siksi olen keräilijä tyyppiä ja päiväkirjan pitäjä -ihmisiä. haluan tallettaa. haluan muistuttaa lähipiiriäni ja itseäni muistakin kuin tämän hetken ajoista. haluan jättää jäljen. muullaisenkin kuin helvetin kokoisen hiilijalanjäljen.
***
välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki tämä hamstraaminen, sosiaalisen vuorovaiutuksen tavoittelu ja muistoen talletus, on vain pelkkä peilaatunut käyttäymistapa, joka on lähtöisin huonosta itsetunnosta. kuvittelen että olen päästäni sekaisin oleva rajatilapersoonallisuushäiriöinen narsisti, joka uuvuttaa olemisellaan ihmisiä. lisäksi olen mahdollisesti tilannetajuton, rutiineihin jäänyt ihminen joka lisäksi rypee itsesäälissään ja itsensä korostamisessa saadakseen arvostusta. arvostusta ja kannustusta joka on puuttunut aina. siksi pidän muita ihmisiä huonompana ja tyrmään heidän ajatuksensa omilla typerillä näkemyksilläni. ja näin kuvittelen olevani esikuva muille ihmisille. sellainen yli-ihminen, joka ei ole tullut tänne jäädäkseen. kyseessä on pikavisiitti, jolla koetetaan ojentaa muita ihmisiä oikeaan suuntaan. muut ovat väärässä ja minä olen oikeassa!
tämä nyt meni hiukan yli, mutta enhän minä tiedä miltä näytän muiden silmissä.
miksi olen lopulta kuitenkin aina yksn? eikö se selittäisi jotain.
en mä nyt mitään hirveetä mitään ylintä ystävää enää kaipaa, koska minulla on niitä. enkä mitään helvetin sielukumppania. etsisin siitä kuitenkin pikkuhiljaa vaan virheitä ja turhautuisin. toisaalta, en mäkään kestäisi kritiikkiä toiselta vastakkaiselta suunnalta. ja siksi koetan valmistautua. kypsytellä, aikuistua. pitämään huolta itsestäni ja ehkä joskus jopa jostain toisesta.
toisaalta en halua mitään kiinnikkeitä jotka vangitsisivat minut paikalleen.
ilmeisesti kuvittelen, että pystyn vain hengittämään silloin kun pystyn vielä katoamaan, liukenemaan tarpeen tullen.
pelkään siis velvollisuuksia ja vastuuta. ihan niinkuin pienenäkin. siitähän saattaisipa jopa koitua krittiikkiä. ja negatiivinen sellainen olisi kamalaa.
intän aina etten ole perfektionisti, enkä haluakaan mutta onhan tämäkin aika tyhmää, että pelätä kuollakseen että kulissit kaatuvat. idylli tuhoutuu. silloinhan joku saattaisi huutaa minulle, joka on joku kaoottisin asia mitä tiedän.
***
helvetti soikoon! mustahan pitäis tulla yksinhuoltaja äiti, että tämä kieroon kasvaminen olis täydellistä!
saisin olla ylempi auktoriteetti, pitää rutiineista kiinni ja olla esikuva. lisäksi näkisin silmieni edessä kuinka vaikutteet imeytyisivät siihen muksuun.
no niin! jäin kiinni. siksihän minä niistä lapsista niin pidän. saan olla ylempänä sekä henkisest, niin myös konkreettisesti.
olen säälittävä. näinkö helposti alitajunnan tulkinta meneekään.
ihan naurattaa tämä oma naiivius.
***
jaaha. pitäisi mennä tiskaamaan. itseinho ja ärsyttää. en kaipaa mitään ja kaipaan. elämä on perseestä ja toisessa hetkessä taas ei. tuntuu että kaikki on jo nähty.
haluaisin kokea.
haluaisin tuntea.
haluasin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti