vietettiin juuri heidin kanssa laatu aikaa oleillen ja syöden. tavattiin noin seitsemältä tammelassa ja fiilinki nousi mitä kauemmin tuon ihanan ihmisen kanssa oli. tiennytkään että noin kvoa ikävä heidiä oli. sen juttuja ja ääntä, sen kanssa olemista keikoill; muistelmista.
fiilistely on varmaan avain sana joka kattaa heidin kanssa vietetyn ajan.
fiilis, kattaa tunneskaalan. kaiken monimuotoisuuden mitä suusta saa lähtemään. senkin vähän. muun voi kattaa sitten elekieli.
tykkään susta hyvin paljon!
spaissareiden ja recklessien jammatessa kahlailimme vedessä ja päädyimme lopulta keinumaan.
ihanaa kun ihmiset alko lähtee pikkuhiljaa ja me vielä oltiin ja oltiin.
ja aurinko laski.
kliseistä mutta ei sille joka koki sen khihih.
***
raapustelin ennen nukkumaan mennessä jotain tosi viisasta, ja ajattelin senkin julkaista.
ei jouda kuitenkaan siinä väli päivänä riihimäki rockin ja parasta lapsille ry:n leirin välissä oikein, niin mielummin sen jälkeen.
ei voi tietää. katsellaan.
joka tapauksessa raapusteluni meni jotain tätä rataa, siis perus itsensä tutkiskelua, mutta pelkästä itsekkyydestä kirjoitan sen tänne. saan siitä enemmän irti pohtiessani yhä uudestaan ja uudestaan. HAHAA.
tässä kohtaa voisin kyllä linkata olavi uusivirran kappaleen. meidän piti kuunnella tämä heidin kanssa, mutta konepa päätti lagata. höh.
saattaa se teemaankin jotekin sopia.
***
aamuyöt ovat passeleita ahdistukselle ja pohtimiselle. tiedän mieleni uivan synkissä vesissä, mutta toisaalta ajatukseni ovat järkipitoisempia kuin päiviset haaveet. ne jopa saattaisivat tuoda ratkaisuja. ratkaisuja mille, sitä en tiedä, mutta varmasti jollekin idioottivarmalle sanattomalle päätökselle. tänä iltana se voisi poiketa normaalista. pikkaisen sivulta. juuri noin.
mietin aina vain useammin ja useammin sellaisia asioita, kuin mielihyvää, tavoitteita ja omatahtoa. ne tavallaan täydentävät toisiaan. asettavat pidemmän tähtäyksen päämääriä ihmisille. muodostuvat elämän aikana järjestykseen. lähtevät ensin asioiden tekemisestä ja siitä pitämisestä, lopulta muodostuu haluksi ja sitten ammatiksi.
tämä nyt oli typerä esimerkki.
näiden kolmen asian ympärillä omalla kohdallani pyörii kysymys, olenko terve? en tunne itseäni masentuneeksi, tavalla joka saisi minut vetäytymään pois tilanteista taikka tuntemaan turhautumista olemiseen. jaksaminenkaan ei ole niin ongelma.
voisin väittää ongelmani on ollut urani menneisyyden uhrina.
siitä hyvä seuraus ihmisestä niinkuin minä:
hiukan katkera ja nykyään vittumainen (haluan kunnioitusta), mutta silti empaattinen eikä halua loppu peleissä samaa ahdistusta tuottaa muille.
sen pitää yllä moraali, joka on muutenkin tehnyt vahvemman seinän periaatteisiini, josta olen kiitollinen.
sen takia esimerkiksi syy/seuraus suhteen ajatteleminen on luonnollista.
samoin katsominen pintaa syvemmälle.
olen alitajunnassa päättänyt omsitaa tämän kesän kirjoille. oletettavasti havittelen niistä rentoutumista ja viisautta.
kumpa löytäisin niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti