a puzzle or crossed into trouble, is it just me?

33 päivää lontoon matkaan ja rahaa tulisi säästää. tavoitteeni oli saada säästöön tästä kuusta ainakin satanen, mutta nyt tili sanoo jäljellä olevan 66€ jos ei sitäkää. tilasin äsken sellasen kivan 9,90€ mekon ja viikolla 15€ tumman harmaan neuleen. nooh, toisaalta ei paha. reissuilu kun on vähän jääny (lukuunottamatta viime viikkosta helsingin matkaa kröhöm), joten saa sitä vähän hemmotella.
***

arska paistoi pitkästä aikaa. kiva nähdä kävellessä täältä rauhaniemestä tammelaa se sininen vesi valon heijastuessa sen pintaa. oli tosi levolllista kun voimalaitoskaa äänähdelly ja laivat ollu lähössä minnekään satamasta.
klo 14 odotti yt:n syyskokous johon valittiim uus hallitus. kamalanhan tuppisuuna sitä oli ekavuotisena, mutta asiat koska mm. kirjanpitoa, tuloja ja menoa ettei siinä tarvinnut suutaan aukaista.
nakitin kuitenkin itseni huomenna erkin kanssa yliopiston ständin roudaus hommiin. purkuun en kuitenkaan pääse, koska meen jelmun kutsusta tsiigaa lutakon tilat. saa nähdä tulisiko siitä uusi keikkamesta! :)

paljon siis ympätty asioita kalenteriin vaikkakin tuntuu, että vain leijuisi maailman mukana etiäpäin.
***

lauantaina oli tukkateatterin avoimet ovet jossa vierailin. paikka oli lämmintunnelmainen ja hauska. ihanan eläviä ihmisiä ja harrastus voimainen. haluan ilman muuta lähteä heidänkin toimintaan mukaan.
nähtyäni klo 19 meillä kaikilla on sama tarina -naismonologi näytelmän, se vahvisti ihailuni.
päivällä haastatteluun odotellessa teimme myös jokusen impron ja ilmapiiri oli sellainen että uskalsi kysyä. sain myös kehoituksen mennä katsomaan teatteri tapiolaan ruoka hissiä tänään, joka kuten huomata saattaa, jäi väliin.
no niitä olisi vielä muutama esitys, piitäpä kuitenkin harkita.
toisaalta herää kysymys millä rahalla?!
***

koska tämä teksti on nyt perustunut pelkälle pinnalliselle maailman menolla, niin uidaampa syvemmille vesille.
unet, nuo pirskatin nukkumisen sivutuotteena tulevat alitajunta möykyt. ne ovat osaksi ihan kivoja ja hyvä syy vaipua levolliseen rentoutumiseen tilaan, mutta viime aikoina ei.
uneni ovat viimeiset viikot olleet suorastaan sekavia. niissä käsittelen tuttuja tunteita joita olen kokenut elämässäni, mutta ne eivät ole mitenkään mielyttäviä.
ilman mitään yksityiskohtaista kerrontaa voin mainita käsitelleeni unissa mm. himoa, hellyydenpuutetta, häpeää, kiusaamista, nolaamista, tyrmäämistä ja ahdistusta.

unet ovat muuttuneet, minulle tyypillisista takaa-ajo seikkailuista sarjakuvamaisiin kommelluksiin ja outoihin aikaansaannoksiin. unissa käsitetellää myös aggressiivisuutta ja kovia ääniä, joista en pidä ollenkaan.

viime yönä näitten sijaan uneeni esittäytyi kronologinen syy/seuraus johteinen tarina. se oli opettavainen ja tavallaan selkeä. jotenkin unen miljöö ja kaava oli tutta vaikka elin sen hetkessä.
olin joidenkin ystävieni kanssalöytänyt luolan täynnä kultahippuja, sellaisia maissinpalasten kokoisia. saman luolan kautta pääsimme vieressä olevaan huvipuistoon pääsymaksutta. yhtäkkiä uusrikastumisemme ja etumme kävivät liianläpinäkyvästi ilmi ja koko aarreluola täytyi tukkia. edes yhtään hippua ei jäänyt taskuumme.

tarina siirtyi siitä jotenkin oudosti lasten saduissa piinaaviin henkilöihin joita oli mm. mörkö ja pilli ja pulla. muita en sittten muista. jotenkin nämä kultahiput olivat näissäkin jotenkin mukana.

joka tapauksessa kaikki kääntyi hyvin, mutta jäin jotenkin unessa nuolemaan näppejäni ja janoamaan jotain. olin vailla jotain.
sitten heräsin ja pohdin kauan mitä ihmettä tämä oikein tarkoitti.

mieleeni välkähti ensimmäisenä halvemmaksi punnittu omena jonka ostin eilen. en kai nyt sen takia potenut noin suurta syyllisyyttä. ilmeisesti äiti on hyvin kasvattanut jos se noin vahvasti vaikuttaa heh heh.
***

tässä sitä nyt ollaan, mutta kuinka kauan.
hiukan tuli töytäisyä viikonpuolessa välissä ja olin taas luovuttaa. ei mitään pahaa, mutta jotakin siihen suuntaavaa. poden syyllisyyttä kaikkeen äitiini liittyvästä eikä se ole normaalia, lisäksi alituinen huoli veljestä, varsinkin nyt kun se lähti eilen saksaan. toivottavasti ei käy mitään.
***

heidi tulee kohta tänne, täytyy varmaan valmistautua edes laittamalla teevesi tulemaan.

and a broken laugh, and a thousand memories. and not a single regret

terveisiä helsingistä! siellä meni päivät perjantaina ja lauantaina. koulussa taisin olla tunnilla viimeksi keskiviikkona. mutta kävin mä siellä perjantaina! mikä onkin koomista. hain sieltä opiskelijatodistusta opiskelijakorttiin, ja lintsasin koko päivän.

en vaan päässy lähtee ko
- unohin laittaa herätys kellon soimaa
- lähtiessäni kotoonta, harjasin vielä hiuksiani ja harja jäi päähäni kiinni.
ei naurattanu! nyhdettiin sitä marian kaa puoltuntia pois. :(
***

pääsin kuitenkin lähtemään. perjantaina näin kahvilla ronjaa ja sitten sallia nepalilaisen ravintolan merkeissä. sitten arskalle nuorteniltaan. ihana nähä leeviä ja piuta! koskaan en oo pettyny mentäessä, aina mie palaan sinne. harmi vaa ettei topi ollu.

sieltä sitten runen ja kaapon saattamana bussipysäkille. kiitos siitä mitä nöyrimmin, ja kiitos muutenkin seurasta. oli älyttömän kiva jutella.

sitten ronjalle jossa odottaa nuorisojoukko pelaamassa ja belle peloton. kissa mitä suloisin.
siinä itse kukin hakkasi pegglea. se oli ihan kiva peli !
***

seuraavana päivänä laatuseuraa shopaten ja kahvilassa istuskellen. katinkin tulee kaupungil vastaa ja koska illalla on tarkoitus nähdä niin jatkamme noin tunnin yhdessä olo aikaa etukäteen. hänenkin kanssa kierrämme muutaman vaatekaupan.

illalla sitten 3d:nä toy story 3. joo kyllä, muisan luvanneeni mennä katsomaan sen eetun kanssa, mutta kasettini ei kestänyt! oli ihan pakko nähdä se! ja hyvähän se oli. ihan mieletön. kyneliltään ei välttyny. andyn lähtiessä opiskelee se antoi pois sen leut pikkutytölle. samalle se esitteli ne. herran jestas, ne on ollut sen kans läsnä alle kymmenvuotiaasta ja nyt se anto pois. niillä kaikilla on nimet ja persoonansa. ne on rakasta materiaalia. ne on nähny ku se poika on varttunu. (täs kohtaan ihan hervoton kyynelvirta) mutta kun niin ihanaa!
empatia ja tunnearvo. ei nyt mitään materialismia mutta, jotain kunnioitusta lapsuutta kohtaan mm.

ja mahdollisuus luopua. uskoo muistojen säilymiseen ja niiden rikastamaan, tarvitsematta enää todistusta siitä.
no niin kohta tulee taas poru.
***

tää päivä on taas mennyt pelaten. kirjoitin mä sen kolarin koulun draaman ja kävin heidin kanssa kahvilla, mutta muuten on mennyt heroes III:en syövereissä. vaikka se meneekin aina saman kaavan mukaa: rakennetaan capitol, tehään joku megamaagi-hero, rahapula,kerätään vähän mestoja, oho tää on viistoista tasonen ja täl town portal! ja peli on taas voitettu. mutta kun se on niin kivaa. paras tapa sulkee ajatukset. niin tekis mieli alottaa viel yks erä tänä yönä, muttei voi ku huomen kasin aamu.

eli nyt spoon river antologia loppuun ja unta pollaan.

tienes un amigo en mí

there is a special light, still shining bright

mä hukun taas melankolian mereen. mä en osaa olla tavoittelematta sitä mitä muilla on. mun säkillä ei ole pohjaa. ihan kuin unelmien toteutuessa, siinä siirtyy kaksi toivetta lisää, kun yhden saa täytäntöön.

onko tämä ihan luontaista ihmisolennolle? onko se pidättyneisyys halusta ja mielihyvästä mitä jossain luostareissa opitaan oikeasti se nirvana? onko tälle ikuiselle kahminnalle ja kaipauksella joku tapa päättyä? joutuuko jossain vaiheessa jokainen ihminen hulluuteensa seurauksena jonkinlaiseen katatoniseen kliimaksiin, vai onko tämä pelkästää omassa päässäni luotu ongelma. vika, virhe. käsitys. vääristynyt kuva.

ja tässä taas näemme hyvät naiset ja herrat että lääkärikielellä luokiteltu tilani, F32.10, 25€ maksanut b-lausuntoni pitää paikaansa.
mulle ei enää herää myötätuntoa. tää on ollut niin pitkäkestoista! mun pitää alkaa tästä jo pikku hiljaa parantuu. show on jo nähty!
***

tämäpä menee mielipuolen päiväkirjaksi. sekä täällä, niin kuin arjessa. sosiaaliset tilanteet ahdistaa, unelmat on silkkaa roskaa, uuteen ei jaksa tarttua ja vanha on jo nähtyä. arki on tylsää, mutta välttämätöntä, rutiineissa täytyy elää mutta tulisi kuitenkin antaa itselle elämän pikku iloja.
syöminen, syöminen, syöminen.

vitun syöminen.

se onollut koko mun hiton elämäni ongelma.
se ei koskaan mene oikein.
kun sitä ajattelee, se menee pieleen ja jos ei ajattele, niin sitten se totta vie menee pieleen.
mie en oo läpi pasko. jokanen saatanan rasvanlöllykkä näkyy heti kun sellasen tosta kurkusta nielasee alas.

säännöllisyys, se liikunta, ruoasta kieltäytyminen, tällanen shitti auttaa.
ei oksentelu, ei liika tarkkailu, ei syömättömyys.

miksi sellanen hirveä ihanteen tavottelu kuitenkin koko ajan mielessä?

miksi sitä kuvittelee että nyt kun *poing* olisin laiha maailma muuttuisi paremmaksi. ei se sen otsoonikerros siitä laajenisi, mutta miun neliömetri määräni pienenisi.

kaikki olisi muka paremmin.
kaikki kunnioittaisivat.

kuvittelenko että mä saan sen kaiken rakkauden ja kannustuksen vanhemmiltanikin sen jälkeen kun -10kg olisi pois ?
olisiko se määrä takaisin tulossa rakkauden osoituksina? ei sitten jooko lisättyä sokeria, vaikka olisi kuinka makeeta. heh heh hee.

haluan ja en halua.
jokaisen asian suhteen tuntuu silti. mua revitään nuhruisen villapaidan molemmista hihoista joka suuntaan.
haluan velloo täs pahas olos, mut samal nousta parempaan ja valoon. haluun vaikka mitä, mutta toisaalta oon tyytyväinen tähän.
haluun tavata ihmisiä mutta samalla vetäytyä kämppääni piiloon maailmaa.

voisko tästä olosta päästä eroon?

save the night time for your weeping

mun sydän alotti taas ruletin peluun. kivaa. jokainen töytäisy aiheuttaa sydämeen mustelman ja elääkin pitäisi. se kolhintuu ja menee liippaamaan lähelle sitä vierestä numeroa jossa se viime kierroksella pysähtyi. ja panokset senkun kasvaa! vetoon osallistujien silmistä näkee sen himon ja ne vaan haluu lisää ja lisää ja lisää.

kohta mä en kestä sitä pyöritystä enää ja sanon poks. - en nyt sillä tavalla, mutta katoan taas maisemista, opettelen kävelemään uudestaan ja tavoittelen tasapainoa. mä alotan taas veden rajasta paljain jaloin...

mä en ole vielä tarpeeksi terve tähän pyöritykseen. mua huimaa pienikin liike ja mä tiedän että tähän tavoitteissani olisin menossa. milloin mä sitten pystyn?
pitääkö sen juuri olla sitä sattuman kauppaa ruletissa? miksei mun elämän peli perustuis taktikointiin ja loputtomiin elämiin? eikö niitä loppuvastuksia olisi vain yksi?
***

jotenkin tuntuu että mä elän tän kohdan uudestaan. tutusti pelaten, tutuilla vuorosanoilla ja samalla vastustajalla. mun pitää olla varovainen ja mua ärsyttää että edes aloitin tän taas.

fast... a cleansed soul rebirthing
see... to be... and understand your flipside...
you want nothing in return
all... is cry until the laughing

there is more between the sky and earth
that is beyond our philosophy unknown...
you want nothing in return
the closest who need you
(and) the closest surrounding you
will walk away...
and when we walk away there will be no coming home