2. lokakuuta 2010

this is my head exploding

nälvimistä, ivaa, riittämättömyyttä, henkistä väkivaltaa.
tätä ei ole ollut aikoihin, kunnes ne unet. ne pirun levon sijat päättivät palauttaa mieleeni kamalia muistoja. ongelmani jatkuu siis yhä. ei se voivottelemalla parane ja pelkään että se valtaa mieleni jos spekuloin siitä liikaa. se on kuitenkin jo muodostuut ongelmaksi. haluan ne muistot pois, mutta ne palaavat. olen levoton ja tunnen vaikket halua, enkä halua lopettaa unta kesken, koska on pakko nukkua.
mistä ihmeestä ne oikein tulee?

viime yönä näin itseni yläasteella. ympärilläni luokkani oppilaat solvasivat ja sivalsivat sanojensa sapeleilla. olin yksin. kukaan ei puolustanut. hermoni olivat herkillä. sietokykyni minimaalinen. en riittänyt. olin huono, olin yksi suuri väärinmerkki tässä maailmassa. kaikki olivat minua vastaan.

kovaan ääneen koetin ilmoittaa ettei minulla ollut hyvä olla, mutta sitä ei kuultu. sitä ei tahdottu huomata. en ollut sen arvoinen, että minun ihmisarvoni alentamiseen olisi puututtu. niinhän se oli yläasteella, ainaisia heittoja. minä nokkimisjärjestyksen hännillä. välillä taas ville. molemmat meistä emme riittäneet. meidän molempien pelkkä läsnäolo sai päästämään suusta sen ilkeän kommentin. sellaisen jonka seurausta, tällaisiä painajaismaisia unia tuskin voi ymmärtää. ne oikeasti häiritsevät. ne todella pelottavat. jos kerran tätä aikaa minun elämässäni ei enää ole, niin miksi sen pitää toistua? miksi? miksi? MIKSI?!

ne sattuvat yhtä pahasti kuin silloin. ehkä pahemminkin. heikkouteni käy ilmi viimeistään näissä unissa. ne johtuvat eletystä elämästä. miten pystyn jatkamaan eteenpäin kun kaapin luurangot takertuvat luisillä käsillään jalkoihini ja estävät kulkemisen?
en ole halunut muitaa, en millään sitä aikaa, ja nyt ne vaan tulevat. oikein terävästi vain piirtyy syyt mieleeni miksen pitäny vuosia sitten elämästäni puhumattakaan siitä kasvuympäristöstä.
juuri siksi.
***

kuvottava olo. haluan tämän lakkaavan. entä jos joudun alkaa valvomaan näiden petollisten illan elokuvien takia? saisinko edes virvokkeita tai seuralaisia niiden katsomiseen?

leffoissa on aina hahmoilla painostavia unia, mutta oikeassa elämässä tämä on ihan helvetin pelottavaa. ei mitään psykedeelisillä väreillä maalattua unen maailmaa, vaan ihka oikeaa surrealismi yksityisen henkilön alitajunnasta!


ei riitä
ei riitä
ei riitä

e n
j a k s a .
***

i've been trying to shape up
shape up and raise hell
but it's so hard to wake up
'cause baby, i ain't well

this is my head exploding from the weight of the thoughts inside
these are my thoughts escaping through the ventilation-shaft
though my words weight a ton they can hardly ever come out right
this is an emergency call 'cause my head explodes tonight

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti