aurinkoista huomenta täältä tanen kämpiltä. kello on viis yli kymmenen aamulla. ehkä. perttu ja miksu just lähös.no nyt ne meni. jäljelle siis jäi illan isäntä (joka suloisesti nukkuu vällyjensä alla.. tasan ei mee unen lahjat), vappu ja mie nyt täs koneel. toki tän olis voinu kirjoittaa himassa, ja säilyttää muiden korvia armottomalta välilyönnin raiskaamiseltani, mutta täytyy tässä tekstissa olla freshiä touchia - samoilla silmillä kirjoitettua. rosoisuutta, pyyteettömyyttä ajan hermoa!
mitä tästä jäi käteen:
- avaamaton jekku pullo, vahva olut ja valkosuklaa lammas
***
nyt vois heittää huumorin helvettiin. jos rehellisiä ollaan niin aina kun sitä alkuhulia on sattuu ja tapahtuu. semmonen urbaanilegenda tuolla kylänraiteilla pyörii (vittu tää teksti menee perttu-speakiks.. ehkä se tästä). enivei, niin myös täällä. toisaalta jos miettii meitä kävi yhteensä täälä 23 immeistä, että jäljet on sen mukaiset.
lisäksi mukaan tuli höysteenä draamaa. sitä kun mie teen parhaiten ^^. ai niin ja yks nimenvaihdos!
toisaalta olisiko tilanne ollut parempi, jos olis tehny sitä tätä ja tota..?
***
ei viittis periaattees nyt lähtee typerien oikkujen jälkee sillee, "kiitti, mä nyt meen heippa!" toisaalta toinen saattaa nukkua krapulaansa pois..
silti vähän pelottaa.
kaikkihan pelottaa, se poikkea normista ja olisi varmaan ihan hyvä tilanne kokeilla järkeillä.
(siksi varmaan aloin kirjoittaa tätä..?)
ehkä mä vaan meen. ehkä juttelen illal ja tää on tässä.
ehkä se menee niin.
katsotaan.
huomenna tulee pasila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti