i know it'll be alright this time

where are you?

what are you doing at this very moment?

are you somewhere beyond this sky?
will you keep your smile like always?
that is now all I wish for.

hyvä alku yötä. uni ei tullut tuossa ihmisten aikaan kun oli niin kirkasta, joten innostuimpa kukkumaan ja sitten kirjoittamaan. lisäksi olen murehtinut jonkin verran tämän päivän, joten ehkä on hyvä vain purkaa se nyt. katsoin juuri liekehtivän pikarin elokuvana, ja voisin verrata tätä dumbledoren ajatusseulaan. eniveis muutama asia on harmittanut ja pistänyt miettimään.

nähdessäni ikäisiäni, tykistä valmistuneita, minua harmittaa. en ole saanut oikein mitään aikaan tuolla ihmekoulussa. parin näytelmän ja leffan. muut voittavat stagessa, laulavat kaikissa tapahtumissa, säveltävät, juontavat pikku kakkosta tai ovat muuten vain ihan helvetin hyviä koulussa.

mä en oo tehnyt näistä yhtikäs mitään. en ole edes yrittänyt pelätessäni kritiikkiä ja vastuuta. mä oon hyvin pettynyt itseeni. ikään kuin, kaikki se taistelu päästä pois kotipaikkakunnalta, kaikki se vannominen kaikille jotka eivät uskonu muhun, kaikki se on ollu yhtä tyhjää.

mistä moinen itsetunnon romahdus?

vaatteita sovittaessa mikään mekko ei mennyt päälle. ja tällä kertaa se ei vaan johtunut isoista tisseistä, siitä mä olen varma.

se oli nöyryyttävää. puhumattakaan, en ole kärsinyt syömis ongelmistä neljään kuukauteen ja ollut asian kanssa sinut. miksi sen pitäisi taas alkaa?

tietysti vaikutan siihen alkaako se vai ei. mutta mikäli alemmuuden tunne jatkuu ja välinpitämättömyys itseäni kohtaan jatkuu epäilen..

ei voi kuitenkaan tietää.

koska tämä kesä on ollut tosi hyvä. ei järkytyksiä, ressiä tai ylitsevuotavaa pahaoloa. itkuakin ylättävän vähän.

olisiko tämäkin syksy ja talvi ja kevät sitten myös yhtä huoleton ja ressitön? voisiko se olla mahdollista?

"mitä jos.." -lauseita en edes anna itseni aloittaa. lietsominen ei hyödytä mitään.

osittäis kyllä uskon enemmän itseni. luovuuteni on palanut. inspiraatio on kukkinut, enkä koe itseni huonoksi muitten töitten mallintajiksi tai sen tapaista.

pelkään koulun alkua ja epäonnistumista. nelonen komeilee tiedoissani siitä vitoskurssista yrityksistä huolimatta.

täytyy vaan jaksaa ja olla kahmimatta isoa taakkaa. hyvin sitä voi alkaa opetella tässä muuton kanssa joka tapahtuu kahden viikonpäästä.

tarkoitukseni on kuitenkin mennä ehkä pohjanmaalle tässä loppuviikosta (kello on 00:49 eli olemme jo maanantain puolella), mutta sekin riippuu kuinka paljon tulen saamaan aikaiseksi.