oho. nukuin viistoista tuntia ja unohin mennä tekstitaidon kokeeseen. ei se mitään. se maikka tykkää musta. varmasti antaa mun tehdä sen jonaki toiseen päivään tällä viikolla. tai sitten ei. ihan sama. ei jaksa stressaa.
on se niin kumma, että vaikka sitä ei sillä tavoin hypetä, niin mieliala vaan nousee kun vain valoisanpaa ja valoisampaa. saa asioita aikaiseksi. ainainen ojasta allikkoon kääntyvät ajatukset eivät vain mene sinne. alan olemaan taas parhaimmillani. vähemmästäkin!
muutoksen tuulia ja iloisia asioitakin on käynyt.
lähdetään rakkaimmastani, kirjoista.
aloitin varmaan kolmatta kertaa lukemaan tohtori zhivagoa. se on sellainen teos, jonka otan aina kirjaston hyllystä ja kokeilen kuinka pitkälle pääsen lukemaan sillä kertaa. se löytyy myös omasta hyllystäkin, mutta paksukantisissa kirjoissa on ihan eri fiilis kuin pokkarissa. sanoma on pantu kirjoihin ja kansiin. se on sinetöity. pokkari ei anna sille samaa touchia. ainakin joidenkin klassikoiden kanssa tuntuu siltä.
joka tapauksessa, luin sitä jonkun muutaman tunnin, silmäni vilisivät. ajatus keskittyi vain tarinaan. palat loksahtivat kohdalleen. eilen oli just ollu koe ekasta- ja tokastamaailmansodasta. kaiken maailman vallankumoukset jotenkin elävöityivät kirjaa lukiessa. tajusin sitä!
samalla huomasin, että lukunopeuteni on edes hiukan kasvanut. ennen kynnyksenä tuntunut viidenkymmenensivun lukeminen ei vienyt enää sitä viittä tuntia. olin niin onnellinen kun pääsi eilen jonkun kuussataa sivua eteenpäin lukiessani. siis sitä, omaa nopeuttani, mutta se ei ollut enää samaa. se ei enää tuntunut sellaisilta isoilta paloilta, jotka varmasti avautuisivat jos lukisin tämän joskus uusiksi. ei, ne vaan ymmärsi.
en ala lässyttää tässä jostain kypsymisestäni. paskan vitut. itselleni minä vaan luen ja omaa sivistymistäni kartutan.
toki sellainen viisaudeksi kutsuttu ei olisi pahitteeksi. mutta enpä tiedä. eipä aleta nyt yhen kirjan jälkeen liikaa haaveilemaan. epäkäytännöllinen on aina epäkäytännöllinen ja mie oon aina mie. tuollaiset lukunopeus -muutokset eivät pahemmin elämän rutiineja muuta.
***
esityksen jälkeen, helmi tulee tänne. katotaan varmaan leffoja, tehdään ruokaa ja jutellaan. ihan kiva sillee. oon muutenkin ollu ihan seteissäni kun vähän tohon kaveripiiriin on tapahtunu koulussa muutoksia. ootte te kyllä ihan kivoja. :)
perjantaina slb ja lauantaina viimonen esitys.
mitä sen jälkeen?
onneksi tässä on ainakin tälle päivälle sellaista aivot narikkaan, puuhaa kuin siivoaminen ja tiskaus. ei sitten sorru tuollaisia ajattelemaan.
aloitankin tässä kohta pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti