hurry up & wait forever

hei kuume voisit alkaa pikkuhiljaa vähentää lämpösimäärää. säästettäis parit paidatki kun ne 'hikistyy' mukavaan tahtiin.
(vittu toi yks nyt angstaa sitä että joutuun nukkuu käytävällä. valitan että minen tätä taloa suunnitellut rakas toas enkä tehnyt tästä huoneesta c astetta isompaa ^___^.
ja ai niin, saatoin jo mainita että olen kivassa kuumeessa ja täältä loppuu aina parin tunnin välein ilma?)

käväsin koululla tänään. meni oikein se miten ne ihmiset katselivat sellaista ilmestystä ku ruuti. jippii.
***

koulussa ehkä mun top viis jäätävintä hetkeä on olli:

v.ekat kokeet ikinä/ eka esitelmä
iv. eka koulupäivä
iii. ekan kerran reksin luona puhuttelu/ ekan kerran pihalle heittäminen
ii. kutos luokalta pääseminen
i. käyminen opolla ja sanomas et meen ens kevään päiväsairaalaa etten tuu ekaa jaksoo.

ehkei toikaan vaan se kun se aalko siinä koneella deletoimaan mun nelosjakson lukkaria tosta noin vaan.

"vitsit mul on rankka päivä maanantain!! vittuu. hypäri, hypäri, kolmos ruokkis ja hypäri. onneks mä en ottanu sitä seiska koodii"

että tämmöistä tänään.

keräät voimia ne sanoo siellä ja koulu oottaa juu juu

mut onhan tää aika kauheeta mennä tähän pisteeseen.

niin tosiaan munhan piti olla nyt abi :)

ei hyvää päivää oikeesti.

***

hetki sitten oli paljon asiaa, ei oo enää.

ei jaksa ajatella, kirjoittaa tai sanoa.

ei jaksa ees pahoitella että tää on menny tätä.

oleminen ei oo enää sietävän keveää. ahdistaa perusoleminenkin.. tai siis sillä tavoin, et

tuntuu hyödyttömältä.

meil oli vähän yli viikko sitte improground joka meni iha jees. jossain välis veeralta kysyttiin, et mitä se haluis mennä opsikelemaan

"noo.. mä haluisin teakii tai nätyy"

mä tiedän et se tulee pääsemään sinne ja oon onnellinen sen puolesta.

se pysty noin vaan sanoo sen yt:llä, harrastajien pesässä ääneen.

mä kuulin kun sellanen ohkanen taskupeili mun sielus rikkoutu.

ne sen sirpaleet vaan kilisee mun sisällä ja ne muistuttaa.

ne muistuttaa ettei mulla oo enää unelmia.

ei siitä että joku kiva pitäis musta joskus huolta.

ei oikeesta perheestä.

puhumattakaa tehä sitä mitä mä oikeesti haluun duunaa.

ei kiinnosta.

niin sanoin sille jätkällekin josta eilen selitin.

se vihloo ja syö
joka ytimeen asti käy yksinäisyys
tänäänkin minä luovutin
annoin sen nylkeä mua