16. joulukuuta 2010

you can't effect me, don't even try

jäätää ihan sikana. kolme viikkoa, koko dime tourin ajan, nico on käskeny ettiin kollin kainaloo. joo ehkä ens vuonna joku kännisekoilu, niin mä sen aattelin. täl hetkel donna huono on kuitenki saanut taas kintereilleen jonku enkä tiä pitäiskö itkee vai nauraa. no iha sama. ainaki tää jätkä ei nukahda kesken ko patience soi, kröhöm toisin ku eräät.. muuteki onha se kiva puhuu tukkarokista pitkästä aikaa.. ei sekää mikää tosissaa otettava juttu ole mut ehkä täl hetkel 'huvi' on se juttu..
tai sanotaanpa moraalisemmin se 'hymy' kasvoilla.
***

viikko sitte oli eeppistä. on kyl nytteki.
ihanaa mennä huomen kouluun mulkoilevien silmien alle.
nyt mäki tiän miltä johnny deppistä tuntuu astuu ovesta ulos, tuhatpäiseen paparazzi joukkoo ja hokee 'en kommentoi ^_______^'
paitsi et deppi on tähä kyl huonoesimerkki, ku se alkaa keksii hienoi selityksii kaikelle.
***

katottii äitin kaa sellane leffa ku 'vielä kerran harvey'. ahh dustin hoffman ihana mies!! leffas oli lontoon miljöö ja ihana tsekkailla tuttuja paikkoja. tänää juteltii äitin siitä wienistäki alko inase jännittää. toivottavasti selvitään verenhimosilta itäisenvallan kansalaisista.
nyt nukkuu huomen herätys klo 8.
laskisipa kuume ja pakkas asteet..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti