so i declare a holiday

en saa millään nukutuksi, niin ehkä voisi olla hyvä aika kirjoittaa.

sairaslomani jatkuu, olen puolikuntoinen ja kokoajan väsynyt. en niinkään surullinen vaan jotenkin, en saa mitään tehtyä. aivan kuin pusertaminen ja kaikki on turhaa. loppu peleissä aina vain väsyttää.

pääsin havittelemaani punkmusikaaliin — jätin sen kesken. en yksinkertaisesti pystynyt. lisäksi kouluni olisi kärsinyt siitä niin pahasti, että sitä ylioppilaspäivää oltaisi vielä vähään aikaan nähty. haluan olla proggiksissa mukana 110% enkä voi edes kuvitella, että olisin käynyt harkoissa joskus. miten ryhmäkemian ja yleensäkään mitään saisi aikaiseksi silloin tällöin harjoittelemalla?

toisaalta tuo pätee aika moneenkin asiaan, joka minun pitäisi painaa kallooni, esimerkiksi tuo pirhanan koulun käynti.

saa kyllä nährä kui äijän käy, mä meen sinne seuraavan kerran ens vuonna. ei hyvää päivää oikeesti tätä soppaa...

***

vähän on saatu aikaiseksi mutta pistän ne nyt tänne, niinkuin sanontakin sanoo: "laiska töitään luettelee"
- luin nabokovin lolitan loppuun
- aloitin tänään rauha s. virtasenr romaania ruusunen

(kirja josta tehtiin mini tv-sarja 'pieni rakkaustarina')
- käytiin katsomaan ehkä eeppisin leffa saanan kanssa rainen luona nimeltä ninja assasins

- sain mentyä isän luokse viime torstaina. mentiin yhdessä markuksen kanssa. meni ihan hyvin. pelattiin yli 20 tuntia pokemonia nintendo 64:lla ja mä aloitin pitkästä aikaa uuden pelin yellow:ssa . addiktoiduin siihen niin pahasti että markus lainasi game boy:n mukaan. hakkasin sitä sitten junamatkat tullessa kotiin.

kotiinpaluu matkalla tuli pari pysähdystä. visiteerasin mm. irenellä simpeleellä lauantaina ja samana iltana suunnistin kouvolaan. siellä odottikin maailman paras tribuutti bändi nimeltä dimebag beyond forever, joka on viimeistä kertaa tänä vuonna. neljänä vuonna se on tullut nähtyä ja antanut pienen kosketuksen siitä mitä rakastan, nimittäin panteraa jos ei ole sattunut joku taukki huomaamaan.

joka tapauksessa, keikka oli rytmi-katissa, ja oli lievästi sanottuna orpo olo pyöriessä siellä odotellen että ghoul patrol alottaisi. siihen oli yli tunti aikaa. tuhannen kerran olin jo käynnyt kännykällä gmail - facebook väliä, mutta täyty olla jotain naputeltavaa, ettei ihan idiootilta näyttänyt.

hartosen nico oli röökikopissa. se ei ollu muutunu mikskää. sama kaljupäinen sosiaalipakkaus.

moikkasin sitä ujosti kun se käveli ohi, ja sit se halas ja tuli siihen mun pöytää vastapäätä. sitten juteltiin siinä turhia ja sökkäsin jotain saikusta kun kysy vointia. siitäpä se sitten innostui ja lähdettiin tiskille. se tarjos mulle jallukolat ja parit drinkit. ihana. muutenkin juteltiin tosi paljon. tourista, panterasta, dimebagista, mitä sille kuulu, mitä mulle kuulu ja vähän kaikesta. se oli oikeesti aivan uskomattoman aito ja upee tyyppi. ei siinä mitään, olihan se aika jäätävä tilanne että tyyliin mr. hardtone on siinä ihan vieres jonka ääntä esim rakastan ja oot luokitellu sen mun lempimiehistä johonkin top 10.. eheheehee

siinä se on vieressä ja pimittää miksi oon sinkku, ja selittää kun oon niin ihana ja tämmönen intiaanityttö. tjaa-a.

onneks silläkin menee nykyään paremmin. onnellisesti kihloissa ja kaikki vrt. joskus silloin.

ahh ihana mies...

pikku fangirl -kohtaus taas päällä, morjens.

(äh kuvien laittaminen ei onnistu, siispä googlettakaa itse jos haluatte tietää miltä hän näyttää)

keikka.

se oli mahtava. aika paljon biisejä vulgarilta, ikävä kyllä micko ei sinä päivänä noussut ollenkaa lauteille, mutta oli se kyllä kovaa kamaa. en viitsi alkaa luettelemaan biisejä, kun lauantaina olisi tiedossa sama porukka rytmikorjaamolla. täytyyhän sitä joillekin jättää vähän yllätystä mitä tulevan pitää. ;)

kunniamaininnan saa cemetery gates, jolloin nico tuli yleisöön mun taakse ja halasi. fyysinen kosketus nyt vain tällä hetkellä on ihan helvetin tärkeää. ihan sama missä mielessä. tykkään halailla. varokaa.

***

keikan jälkeen mira tuli hakemaan. hän näytti mulle kuolattavat levy- ,kirja- , vinyyli- ja muu fanikama- kokoelmansa ja haistatin niin monet kerrat hänelle että huhhuh. puhuttiin muutenkin keikoista ja sen sellaisesta. ihan ikävä on ollut häntä. kiitos viimeisestä mira, toivottavasti taas joskus nähdään!

ai niin. seuraavana päivä myöhästyin sitten junasta muutamalla minuutilla. lippuostaessa hemmetin lipunmyyjä-tantta alkoi mulle ajotuksistani motkottaa. paljon se hänen anustaan kaivaa. minä se tässä myöhästyn junasta ja pääsen myöhemmin kotiin kuin hän. pööööh ärsyttävä!!

kotoonta sitten paulille, jolta sain tilaustyön ja sitten vielä yöksi saanalle. juu kyllä tässä kohtaa voidaan huomata, että tää tilanne on jokseenkin myös omaa syytä. vois sitä välillä pysähtyä..

joka tapauksessa, sieltä en sitten saatua nosutua punkmusikaali -treeneihin, vaikka kouluun meninkin. sielläkin oli vain yksi tunti. tietenki mä sillekin nukahdin.

***

ja sit mä juoksin kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä.

on tähän viikkoon mennyt myös eilinen yksinkertaisia lauseitakin ja heidin näkeminen, mutta kuten tarkoitus oli, alkaa väsyttää ja voisi tämän skriivailun lopettaa.

i must reserve my life

i can't live in the past

then set my soul free