all this change in me

päivällä, käydessäni kelassa koin syyllisyyttä. eihän mua oikeastaan mikään vaivaa. nyt kun selailin vanhoja valokuvia muutaman vuoen takaa, huomaa muutosta. sitä hulluutta ja ilmekkyyttä ei ole enää. onko se sitten aikuisuutta? räväkkyys on siirtynyt muille, ja minun ei ole enää tarvinut antaa itsestäni niin paljon. hyvä vai huono asia?

poden syyllisyyttä, kun tapaan aktiivisia ihmisiä, jotka oovat hyviä johtamaan porukkaa ja heillä on auktoriteettiä. uskon edelleen, että minäkin voisin olla sellainen. sitten mieti niitä asioita joista haaveilen ja pidän. ne ovat naiiveja ja kauniita. tiedän nykyään varmemmin että pidän niistä. en ole laiska, kun en ole korkea aukrtoriteetti. minä vain ole kasvanut sellaiseen suuntaa, jossa en pidä sitä niin tärkeänä. en välitä siitä, etten ole perfektionisti, en ole kovin siisti tai että olen hiukan toivoton monissa asioissa, esimerkiksi oivaltamaan. silti koen onnellisuutta. niissä asioissa joista pidän, ja niiden kanssa joiden on hyvä olla.

taneli on auttanut minua kulkemaan tätä tietä jonkin verran, samoin aapo ja myös minä.

minulla on oikeus.

ylihuomenna koittaa reissu helsinkiin moikkaamaan katia ja ronjaa. sieltä matka jatkuu sitten punkaharjulle. nyt kun provinssi meni vähän metsään, niin ehkä tämä reissu on parempi. onhan ympärillä tällä kertaa enemmän tuttuja kun 1000000 ventovierestä, joista suurin osa on humalassa. ei kuitenkaan väitä että itse olisin vesiselvä tulevaa viikonloppuna. girls just wanna have fun nimittäin.
***

sitten saavutuksiin. luin liekehtivän pikarin loppuun eilen! sain äsken muumipalapelin viimein koottua! ja c.s. lewisin velhon ja leijonan urakoitua äänikirjana! ai niin! ja voitin tyylikkäästi tänään yhen mahjong pelin. ehkä sitä uskaltaa jo turnauksee syksyllä lähtee.

elämä on ihanaa ja jatkuvaa muutosta.

vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa