30. marraskuuta 2011

A.R.T.

Taiteen käyttö sosiaali- ja terveyskäytössä ei ole kallista

Tänä iltana Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee kaupungin kultuuristrategian. Uskon, että voimme saada kulttuurista apua kysymyksiin, jotka ovat tulevan vuosikymmenen aikana tärkeitä Helsingin kaupungin ja asukkaiden kannalta.
Ajattelen erityisesti kahta asiaa. Helsinkiläiset vanhenevat. Tarvitsemme tulevaisuudessa lisää ja parempia terveyspalveluja. Emme selviydy tästä tehtävästä hyvin, jos teemme asiat samoin kuin aikaisemmin. Ottamalla taiteen ja kulttuurin avuksi terveys- ja sosiaalipalveluissa saamme aikaiseksi enemmän.

Kulttuurilla on totta kai jo nyt hyvinvointia lisäävä merkitys. Kulttuurin roolia sekä vanhustenhoidossa että esimerkiksi mielenterveystyössä voidaan kuitenkin lisätä. Edelläkävijä taiteen käytössä sosiaalityössä ja terveyden huollossa on ollut Helsingin Diakonissa-laitos. Hyviä esimerkkejä siis on.

Kaikkein eniten taiteesta saattaa olla hyötyä ihmisille silloin, kun pääsevät itse tekemään asioita. Vakavasti päihdeongelmaisilla ei ole liikaa onnistumisen kokemuksia, mutta kun taiteen tekemisen kautta ammattitaiteilijan avustuksella, pääsee ilmaisemaan itseään, moni solmu saattaa aueta.

Taiteen käyttö sosiaali- ja etrveystyössä ei ole kallista, ja se monipuolistaa taiteilijoiden mahdollisuuksia työllistyä.

Kaupungin kaikkien alueiden hyvinvointi on ollut pitkään Helsingin vahvuus, jos sitä verrataan moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Investoinnit kulttuurin ja uusiin kulttuurilaitoksiin ovat tärkeä osa kaupungin sisäistä aluepolitiikkaa. Tällä hetkellä Helsingin itäisissä kaupunginosissa ei ole ainuttakaan museota. Voisiko Guggenheim sopia katetun Itäväylän ylle Itäkeskukseen? Riippumatta siitä, mikä on Guggenheimin kohtalo, sijoituksia kultuurin täytyy vastedes tehdä kauoungin eri alueiden menestystä pohtien.

Siksi kultuuri- ja kirjastolautakunnassa halutaan jakaa teattereille ensi vuonna suunnattua lisärahaa siten, että teatterit lähtevät liikkelle seiniensä sisältä ja tuottavat uutta hyvinvointia kaupunkilaisille.

- Anni Sinnemäki (HS 30.11.2011)

28. marraskuuta 2011

far or near, tomorrow's here

mistähän on kyse?
- koen syyllisyyttä jos lintsaan koulusta (nykypäivänä)
- olen oikeasti kiinnostunut katsomaan näytelmiä, jos kurssiin kuuluu teatteri käynti
- poden syyllisyyttä siitä että pidän tärkeänä läksyjen tekoa
- luen oikeasti romaanin, jos kurssille on sellainen opintosuunnitelmaan laitettu

ehkä mie alan nelivuotisena käydä vanhaksi. ehkä kyseessä on viimeiset lukion jaksot, joista haluaa saada muistoja matkaan tykin koulun penkiltä.

vai onko vastaus se, että pidän lukemisesta ja olen tunnollinen?

en mä halua mitenkää huonontaa ihmisiä, jotka ei lue. mie haluan oikeastaan kunnioittaa opettajien opintosuunnitelmaa, minkä ne on laatinu. tykki on lukio jossa on oikeesti päteviä opettajia, joka saattaa olla harvinaista herkkua pienemmällä paikkakunnalla.

viimein pääsin aloittamaan tänään jo kuukausia odottaneen dexterin tokan tuottiksen. olin kattonu ekan levyn joskus, mutta vasta nyt alkoi muistuu mieleen. vähän kyl nyt säälittää rita, mitä sille ja sen kersoille käy.. toisaalta herran jestas kun toi lila on sairaan kaunis.. ja taiteilija. nams.

toivottavasti vois täl viikol jatkaa tätä dexter -putkea. oon ihan ilmi liekeis. tekis mieli valvoo koko yön ja kattoo. oon tehny läksytki (ha-hah). ehkei.

käytiin iltapäiväl uudes japanilaises ravintolassa, watami sushissa, tanen kanssa. ihana pieni hyvä hetki murusen kanssa. täl viikol on tosi kiireistä, että todennäköisesti nähdää sen kaa seuraavan kerran huomen, mut siis sen jälkee vasta perjantaina. lähdetään helsingforssiin yo-juhliin. niitä odotellen. ihan kiva vähä reissahtaa. :)

tää viikko alko oikeastaan aika hyvin. oon nyt tosi ilonen, että pelkästään katsomalla pystyy rentoutuu (tarkotan siis tota dexterii). tiedä vaikka mulle käy samoin ku yhelle kolumnistille, sanni kangasniemelle, joka heitti kirjahyllynsä (ja samalla siis kaikki kirjansa) pois, kun lukijakehitys meni vähän vastakkaiseen suuntaan. tuskin niin käy..
intopinkeenä ku painun pehkuihin avaan taas pekka töpöhännän seikkailut. ihanan lyhyitä tarinoita, niin ei tuu makiaa mahan täydeltä.

kauniita unia, ei pahoja unia!

maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
on liian helppoo olla onnellinen
minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

27. marraskuuta 2011

better and brighter things, out of my shadow

hirmuinen väsymys vieläkin päällä. seuraavaksi suihkuun ja sitten läksyt. ajattelin lukea yhden näytelmän tuossa sitten ja tehdä päätöksiä.

olisiko mahdollista uusi yritys graaffiseenilmeeseen? oscar wilden hienon teoksen ylioppilasteatteri sovitukseen?

puhumattakaan kuvisdiplomista. nyt se on ollut paria viivotin palasta vailla lähemmäksi puolivuotta.
mutta kun minua vituttaa tehdä se portfolio.
mie haluun siihen kirkkaan ajatuksen.
ja aikaa.

abikiiireitä on millä mitalla.
tässä odottaa jo seuraavaa viikonloppua. tulis jo.

katotaan tanen kaa varmaan tänään kuninkaan paluu. oon ihan intopinkeenä siitä. miten sormusten ritareiden käy. eikai kukaan kiva kuole?!?!?!?!

tulipas tästä lyhyt merkintä. pakko mennä suihkuun ennen ku silmät eroaa virastaan ja samoin kallo.
HIRMUINEN VÄSYMYS.

26. marraskuuta 2011

they're taking the hobbits to isengard

yhdeksältä aamulla alkaneen ja kaksitoista tuntia myöhemmin loppuneen päivän päätteeksi minulla on jokunen asia kerrottava:
ensinnäkin, oli kivaa.

kuvattiin miran lyhäri, joka kertoo taiteilijasta jolla ei oo inspiraatiota. sitten tämä (stalkkeri) taiteilija löytää sen. se maalaa ja maalaa sitä, ja sit se on valmis. se on bodypainting. syksyn ja talven välimuoto, neiti marraskuu eli kultamarja. khihi tein elämäni ekan kerran bodypaintingia ja oli super-mega-extra-large-kivaa. oli kiva tehdä tommoista vastapainoksi kuvausten. mira järkkäs myös gatheringin - lasangea ja pannaria. nom nom nom.

rankka oli päivä, mutta kun tehty määrätietoisesti ja hyvin, ei siinä kelloja pahemmin katseltu. kahviakin tuli litkittä paljon. oli hyvää.

kolmen hengen työryhmä oli kiva. saatiin lavasteet multa ja koululta (kiitti brusila). vähän roudinkia on enää edessä, mutta ollaa jouhevasti hommia hoidettu. kiva nähdä oma käden jälki ^^.

muuta ei kai erityistä nyt vaan ollu.. liikkis että miun piirrellyksiä oli tuolla seinillä. oli ihan tr00 taiteilija fiilis. muutenkin ku lavastoitiin hyvi niin olihan se kämppä ihan erilainen nyt, ku sit siivottiin.

NIIN JOO! siivoomisesta puheen ollen; oli ihanaa et saatiin kamatki kasaa viel vaik kaikkii väsytti. tosiaan ettei jääny vaan lojumaan. PITKÄJÄNTEISYYTTÄ JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ - sitä ei tänään uupunu !


en viitsi höpistä tähän enempiä. tää prokkis kerrassaan omaa tän merkinnän.

sano koo
sano ii

sano KIITOS!

24. marraskuuta 2011

they're gonna make a citizen out of you

on ihan abiturientti olo. tänää oli esseekokeen preli. se oli ihan haudan vakava tilausuus. just ku ope oli toivottanu onnee kokeeseen, tajusin unohtaneeni lasini, mut onneks parin kyyneelen jälkeen sain hakee ne. saa nähä sit miten meni.
vähän noi tän jakson kakkosvuotisten kaa käytävät kurssit ei nappaa (ehee ompas noita 'en päässy tästä silloin aikanaan läpi' -kurssejakertyny) näin vanhana käpynä. on sitä muutakin ajateltavaa. oon nimittäin ihan liekeissä miran leffasta. sain pää osan. ah ei vuorosanoja <3. tässä kohtaahyvä mietti missähän se ammattikoululaisten kaa tehty leffa oiki on. en saanu sit ees muistitikulle O_O. enivei, idea inspiraatiota etsivästä taiteilijasta, joka lopulta tekee bodypaintingin on ihan älysiisti. mira on tehny sen eteen tosi plajon töitä ja niin meinaan minäkin. lisäksi miralla on ihanat nikki ja tommy kissat, joitten kaa pääsee viettää laatuaikaa. kurnaus!

palatakseni preliin niin siellä oli kökköjä aiheita (vaihteeks), mut pari kiinnoastavaa, sopivaa tärppiä. joku fiktiivisen kirjan henkilön tapaaminen (mun pää oli ihan pihal ku kivi enkä keksiny ketään siistiä tyyppiä.. paitti näin jälkite perin. olin vaan sillee "öö harry potter fiktiivinen...") ja otsikko "näytelmä vaikuttaa". heti ekaks tein listan näkemistä näytelmistä. ohops niitä tuli paljon. hitto ku se lista on ny roskiksessa.. toisaalta sen tälle julkasu olis ollu 'lesahdus' aka lesoilu.. y'know. jos joskus jaksan ettiä esittävien teattereiden nimet ja vuosiluvut niin vois.. kattoo nyt.

heidi oli tos äsken sympatioimassa teetä.voi jestas ku oli kivaa. oikeesti naapuri (tai ystävä) on kyl ihaninta seuraa.

upeen palkka oli tullut. alkuviikosta stressaamani rahatilanne on nyt kaikonnu <3 ei se nyt hirveesti ollu, mut opiskelijalle se on paljon!

äh ajatus katkeili ja potti halkeili. ehkä se viidentunnin rupeama kirjoittamisesta riittää.

heippa heippa kiitti kiitti.


20. marraskuuta 2011

domination consumes you/ then calls you a friend

ideoin tästä aikoinaan näytelmän, ja tuntuu että ongelma on vieläkin yllä - liika kiltteys.
mä vihaan raskaita ihmisiä. vihaan että niiden kanssa sä et ole yhtään mitään. tuntuu, että niille ihmisolennoille olisi ihan sama kuka heitä kuuntelee. on myös ihan sama mitä niille vastaa. niiden on pakko avautua, kommentoida, pilata, yli kävellä. sä et ole niille mitään.

jos sä yrität avata keskustelua, ainoa tapa miten ne sitä käyttää on ottamalla siitä sanan tai teeman ja alkaa taas puhuu ittestään.

kunnioitan yksilöllisyyttä mutta myös ihmisten vastavuoroisuutta. se rakkula-aivo, joka ei tiedä mitä se tarkoittaa opiskelee sen välittömästi.

mä vihaan olla siinä roolissa, joka vastaa tällaiselle ihmiselle pelkästään "joo joo". ettekö te saatanan anuksen nuolijat ole oppineet edes esim. kielten pari tehtävissä, tai semmoisessa paikassa kun peruskoulussa, että sellaisia ihmisiä ei ole.
ihmiset ovat myös kiinnostuneet muitten asioista. vilpittömästi.

kysymys kuuluu miksi valitsette kuitenkin uhrinne, vaikka olisi aivan sama kelle puhutte?
olisitteko oikeasti ihan mielenkiintoisia ihmisiä, ilman teidän huomion kipeää aivovammaanne?
- ette varmasti. en jaksa uskoa.

vittu. ei teitä enää voi muuttaa.
kuolkaa pois aivopyllyt.

7. marraskuuta 2011

you can hear the whistle blow

8 kuukautta ollaan kuljettu sammalmätästä ja kivikkoa tanelin kanssa.

niin sitä pitää tiukasti toisen kädestä, jos itse horjuu, tai tää toinen tarvitsee tukea. jos sillä on paha olo sitä haluaa antaa lämpimän halauksen ja sitä voi pyytää jos itte tarvitsee.
se katsoo mua niin pitkään ku voi, jos lähden vaikkapa kotiin. kun mä lähden kouluun, jätän sen tietokonepöydälle viestejä.

niissä lukee et mä vähän tykkään siitä.
***

kela (lue: Kusetamme Eläkeläisiä Lapsia ja Aikuisia) teki kivan tempun tossa tänään ku antoi mulle tukiaiseni. kivasti klippas sieltä poikkee semmoset 300 poikkee, kun perivät takaisin. ei ihan paras ajoitus ollut. lisätään tähän vielä että en ollu maksanu vielä vuokraa. mulla ei ollu ees sitä varaa maksaa. jepajee.

itkuhan siitä tuli ja äidille soitto. iha puun takaa tommonen kerta kaikkiaan. jäätää vieläkin. toki mä tiedän, että ne niitä takaisin periin, mutta äh... sitä vaan säikähti ja aloin pelkää, että oonko mä oikeesti kusenu mun budjetin niin pahasti.

vähän paha puhua tuosta itsenäisenä elämisestä, ku äippä maksaa vuokraa
onneks hän autto. huh huh.
***

niin ne 60 -vuotis juhlatkin oli meni. ohops valvottiin puol kuuteen aamusta. ohops tuli tanssittua jalat tuusan nuuskaks. ohops tuli krapula.

antti majanlahti sano et mul on kaunis hymy. iik!
täytyy sanoo että siinä roudatessa tuli kyl harvinaisen selväks noi studion tilat. melkein on ollu kärpäsenä katossa mutta ei kuitenkaa.
tää oli nätti kappale livenä.
***

kaks jaksoa enää lukiota + kirjoitukset. enää ei kauaa. sit vois miettii mitä isona.
isosta puheen ollen oon tosi karmeessa kunnossa verrattuna mitä oon ollu.
aloite kyky. hukassa.
jos saan herättyy huomen 06.45 ja kouluun käveltyy niin siitä se lähtee. toivon niin.
nyt alan miettii yöunien määrää ja stressaa kuinka paljon huomiseks on liikaa muistettavaa.
..ja eilen piti olla helppo päivä. vielä. ennen seuraavaa jaksoo siis. huh huh.

millon mä kerkeen aloittaa dexterin tokan kauden :(

i'm five hundred miles
away from home