domination consumes you/ then calls you a friend

ideoin tästä aikoinaan näytelmän, ja tuntuu että ongelma on vieläkin yllä - liika kiltteys.

mä vihaan raskaita ihmisiä. vihaan että niiden kanssa sä et ole yhtään mitään. tuntuu, että niille ihmisolennoille olisi ihan sama kuka heitä kuuntelee. on myös ihan sama mitä niille vastaa. niiden on pakko avautua, kommentoida, pilata, yli kävellä. sä et ole niille mitään.

jos sä yrität avata keskustelua, ainoa tapa miten ne sitä käyttää on ottamalla siitä sanan tai teeman ja alkaa taas puhuu ittestään.

kunnioitan yksilöllisyyttä mutta myös ihmisten vastavuoroisuutta. se rakkula-aivo, joka ei tiedä mitä se tarkoittaa opiskelee sen välittömästi.

mä vihaan olla siinä roolissa, joka vastaa tällaiselle ihmiselle pelkästään "joo joo". ettekö te saatanan anuksen nuolijat ole oppineet edes esim. kielten pari tehtävissä, tai semmoisessa paikassa kun peruskoulussa, että sellaisia ihmisiä ei ole.
ihmiset ovat myös kiinnostuneet muitten asioista. vilpittömästi.

kysymys kuuluu miksi valitsette kuitenkin uhrinne, vaikka olisi aivan sama kelle puhutte?

olisitteko oikeasti ihan mielenkiintoisia ihmisiä, ilman teidän huomion kipeää aivovammaanne?
- ette varmasti. en jaksa uskoa.

vittu. ei teitä enää voi muuttaa.

kuolkaa pois aivopyllyt.