rock, rauha ja rakkaus -- me sitä täysillä hoilailtiin

tosi kova meno vou vou vou vouu

esa on ihan sekaisin kesästä. no niin on minäkin, mutta ei sitä ikkunaa koko ajan viiti pitää auki. sitten se alkaa riehuun ku ei saa tahtoaan läpi.

hei paljon onnea minä. oho oon kakskyt ja vanha. kiitos kiitos.
koska haluan tälle merkinnälle pointin, niin teen sitten TOP 5 -listan parhaista musikaali kappaleista. voin kertoa, etten ole nähnyyt hirveän monta..varsinkaan klassikkoja, mutta laitan nyt ne mitkä ovat sitten jälkeen päin kolahtaneet, tästä vähäisestä saaliista.

aloitetaan!
top 5 -musical songs!

#5 the wizard of oz - over the rainbow
rakastin tätä kappaletta jo kauan, ennen kuin näin elokuvan. tää oli musikantti 5-6 nimisessä musiikkikirjassa, ja mä oikein opettelin soittaa tän kappaleen pianolla. esitin myös sen äitienpäivä juhlassa kun olin 10-vuotias punkaharjun seurakuntatalolla. tää on semmonen kappale, että noita sanoja on ihana venyttää ja kun laulu periaattees loppuis niin sen voi alkaa taas alusta uudestaan ja uudestaan. kaunis kappale, huisin jännä elokuva. rakastin tota aivotonta pelätintä :')

nyt toivon. että kanssasi mä sinnen onnen maahan päästä voisin...


#4 the rocky horror picture show - time warp

muistan kun susku puhu mulle tästä ekan kerran. siis tästä elokuvasta. yritin udella mistä tää kertoi, mutta se oli kuulemma vaikea selittää. urakoimme sitten tämän sivistyspaketin eräänä kesäyönä tampereella, ja olin sanaton. tää on tehty vittu seitkytluvulla, ja jos tää on silloin järkyttäny, niin kyl tää tänäkin päivänä. ihania lauluja, happonen loppu, ja mikä parasta tim curry. rakastan myös columbiaa (kuvassa) ja noiden happosta hovimestaria riff raffia. miten voi oikeesti olla niin komea mutta niin kalju :D:D:DD

kaljuudesta puheen ollan riff raffista tulee pikkuisen mieleen addams familyn fester.. josta tuleekin mieleen että olin kattomassa juuri burtonin uusimman leffan dark shadowsin elokuvissa. menkää ihmeessä kattoo jos tykkäätte tämmösesta vähän karnevalistisesta ja hupaisasta kauhusta :)

let's do the time warp again!


#3 spring awakeing - the guilty ones
käytiin katsomassa koulun kanssa tämä musikaali muutama vuosi takaperin ihan bussi täynnä. odotin tältä paljon, koska ahh tässä oli sentään smakin kalle. eli ikuinen idolini. no tietenkin oli kahet näyttelijät näin isossa spektaakkelissa, jotka ja esiintyy vuorotellen, ja tietenkin sitä mitä me mentiin kattoon niin ei ollu kallea. mariko vitun senkkanenä kuitenkin oli. haukun nyt tätä "oi niin persoonallisen persoonallista", kwanin marikoa, koska vittu.

ei se osaa ensinnäkin laulaa. heikoin ainakin oli. eikä se oo minkään näkönenkään.. mä en tajua tätä ohjaajan näkemystä, joka oli tosi paljon puvustus/lavastus perusteellinen, että miksi vitussa ne jätti SEN VITUN MARIKON SENKAN NENÄÄN. senkka eli septum. minusta ei yhtään haiskahtanut aikaan sopivalta. saatanan saatana, olkoon kuinka tavaramerkkisi, niin kyllä teatterissa pitää tehdä uhrauksia ja heittää tuommoiset lävistykset vittuun häiritsemästä teatterin illuusiota. perkele!!!

musikaali ei ollut hirveä hyvä. se oli tosi fyysinen joo, mutta fakta on, että käännös kappaleet EI TOIMI. mutta sehän me jo tiedettiin. huomasin tässä sivuja selaillessani (ja kallen kuvia ettiskellen musikaalista, ei löytyny niitäkään prkl), että sara melleri oli tässä mukana. näin hänen vetonsa silloin tai en niin, jeejee. hieno näyttelijä. hatun nosto. sisko tahtoisin jäädä -elokuvan kantava tekijä, koska ada kukkonen oli kakka.

palataan itse musikaaliin!!! mama who bore me, ei yltänyt lempparikseni, mutta yksi parhaista on. varsinkin itse laulaa. ah kiitos live'10 että pääsin sen tekemään. tajusin vasta nyt että gleen rachel on toi pääroolin tekijä. se ei oo huono eikä gleekään! :)
mariko on.. eikumitä.

something’s started crazy, sweet and unknown

#2 chicago - we both reached for the gun

rakastan tätä musikaalia, ja se on ihan lempparini,
mutta..
no ragen aloitin ragea jatkan...
nimittäin renée zellweger.. en ees lihavoi sitä koska inhoan sitä. inhoan sitä niin paljon. latta-rinta-bridget-jones. hyi hyi.

muistan nähneeni tän ekan kerran tän leffan, haukuin tän pystyyn. ekaksi itse tämän neidin takia (en jaksa enää ees kirjoittaa hänen nimeään ko se on niin vammanen), toiseksi.. ei musikaaleista hirveesti voi tehdä elokuvia.. en osaa oikein selittää, mutta se tuo niinkin hienoon esitykseen raamit, kehykset.. se rikkoo tosi paljon sitä tunne valtaisuutta.. ja öh kaikkea mikä musikaaleissa on pointti. heti miettii kuka laulaa playbackina... no kaikki periaatteessa mutta niin..

kävin kattoo tän ennakossa koulun kanssa kun tampereen työväen teatteri esitti tätä ihanaa musikaalia. olihan se mieletön. rakastuin mr. cellophaneen ja semmoiseen söpöön vauvatanssi kohtaukseen..

kävin kattomassa muistaakseni pariviikkoo ton jälkeen saman musikaalin lontoossa. se oli parasta ikinä. ei mitään priima lavasteita, tai satapäinen avustaja joukko. vaan joku parikyt lavalla ja ahh se oli hyvä, parempi ja paras.

the gun, the gun,the gun...

ja sitten viimeinen.. pallottelin tätä kauan ton kakkosen välillä, mutta sitten kyllä se meni kaiken yli.

oh ah...

jännitys tiivistyy..

kirjoitan taas näitä pöllöjä odottelu tekstejä, vaikka joku voi vaan scrollata alas päin..

no scrollatkaa sitten!!




nyt!

#1 the blues brothers - minnie the moocher
tykkään tästä ihan sikana!! ah löysin vieläpä tammelan fidasta tän soundtarckin 2€:lla vinyylinä. ja se b- puoli, jossa on jailhouse rock, think, minnie the moocher ja rawhide

ah minun kaikki lempparini. nom nom nom!!

ei hitto tää menee taas tähän että en vaan osaa perustella tätä viimeistä. okei yritän

tää kappale, oli jotenkin ihana, tarinamainen ja hauska yleisön lämmitys biisi. tykkään myös tuosta herra esittäjästä eli cab callowaysta.

tässä leffassa on vaan hienot hahmot voi että. saa nauraa.. okei kaikki menee rikki, mutta kun asennoituu siihen niin tätä leffaa sitten osaa rakastaa <3

but minnie had a heart as big as a whale

p.s. toi frakki on ihana !