oon korviani myöten täynnä tän kämpän sotkuun. örör. minuu kuvottaa vieläkin viime yö, vaikka siitä on tovi ja oon puhdas kun pulmunen. laitoin yöpaidaksi esan pissaaman paida päälle, ja ihmettelin eka että "kylläpä noi mun nuudelit oli tosi suolattuja, ku haisee vieläkin, vaikka vein jo lautasen takas keittiöön."hyi.
yääk.
ei esa pahalla mutta.
hyivittu.
hyi_vittu.
(tää on tätä rakentavaa tekstiä)
no ihan sama. eiköhän tää kämppä kuntoon mee. jahka tane nyt nauttii koulun lopettajaisensa.
silti mie kyllä tänään vähän jotain järkkään ennen ko se tulee kotiin.
koska.
nii.
(lue ylimmäisen kappaleen kiroilu osuus)
***
en löytäny sopivaa kuvaa, kuvaamaan fiilistä niin tein sitten itte. HAH. tää on nyt tätä kuuluisaa paintin hiiritaidetta. en jaksa ettiä tanen piirtopöytää joten tää kelvatkoon.
päätin pitää ei nyt, vaan sitä seuraavalla viikolla synttärit. oon semi kauhuissani, eli saa nähä ku äijän käy. toivottavasti ei kalpaten.
mutta kivaa kun kavereita tulee ja kohta on kesä <3
oon niin jäässä että siirryn pelien ihmeellisen maailmaan:
day 10 – the most challenging level you’ve played in a video game
tämä on yleensä syy miksi mie lopetan jonkun pelaamisen. lähdetään siitä mikä ekana tuli mieleen. mä en tajuu zeldan ocarina of timea. sanokaa mitä sanotte, mutta ei uppoo. tuolla se on, mutta ei niin ei. puolen vuoden välein oon ottanu sen yritykseksi, mutta ei niin ei. naama vain hajoo. meen nyt ekassa bossissa, enkä voita.
en oo tr00 pelaaja nyt. voivoikyynel.
mainitsen sen vielä pari. nyt tulee toistoa mutta aivan sama. rehellisyys maan perii ja sitä rataa.
bombermanin laavakentän ihme laavarobotti, on ihan tyhmä koska en oo voittnau sitä. yhyy.
samoin mamelukkikala. viime vuonna, tähän aikaan, ihan tuskaa se sen listiminen.
sitten clash of heroesissa vika bossi lord bloodcrownia vastaan. juu menin sitä varmaa sen kymmenen ekrtaa ekalla yrittämisellä. juu-u.
meni bossi höpinäksi, mutta ihan sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti