pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa.
ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa..
aikanaan kun olin ihan broken down siitä draamadiplomin arvosanasta juteltiin entisen tykkiläisen, annen kanssa. hän piti kunnon puheen kuinka se prokkis kasvatti häntä, ja seuraavana vuonna hän nosti jopa kahdella numerolla tuota itkua tuomaa murheen kryyniä.
nyt olen alkanut uskoa, että mäkin voin tehdä sen.
toisaalta taas en.
anne sano myös, että sen kritiikin jälkeen, sitä otti oppia siitä ihan huimasti. ja vieläkin takaraivossa ne asiat muistuttaa.
viikon huolen aiheena on ollut sellaiset asiat kuin sivurooli ja kehonhallinta. ensiksi mainittu siksi, että välillä tuntuu omanelämänrooli vähän sellaiselta. toinen siksi koska olen hermona. liikunta ja tälläinen on mulle niin epävarma asia ja kynnys että se on pakko ylittää jos edes haaveilee jostain teakista. en mä sinne ees kehtaa mennä hyllyvänä ja ihraisena, niin että yksi käden nostokin saa hienpintaan.
jos kyse on näyttelemisestä tulee olla esikuva. en nyt aja takaa mitään sairaita mallin mittoja, mutta kykyä hallita omia eleitään paremmin. niiden avullahan se muuntaumiskykykinkehittyy, koska omasta fyysikastahan se lähtee.
heitetään streotypisethahmot helvettiin. kaikkihan niitä osaa vetää.
toisaalta, haluanko mä tätä duunata ihan oikeasti?
vammainen pessimistinen puoleni jankkaa tuota aamuin illoin. mietin nautinko tästä rehkimisestä nyt saati sitten pitkän koulutuksen ja pyrkimisen jälkeen tulevaisuudessa.
olenko loppu peleissä niin taitelijaluonne?
omasta mielestäni en.
olen nykyään ihan saatanan tylsä tyyppi. pystyn periaatteessa mihin vain mutta kynnys aloittaa ei tule kuuloonkaan. tällä hetkellä olen pelkkä fiilistelijä ja perushengaaja. massaa. vitut mistään taiteilusta. ei tätä voi edes tarkkailuksi lukea. jotain epämääräistä pyörimistä jossain koulun ns. vertaisryhmässä joka pikkuhiljaa kasvattaa aikuisuuteen. jos kasvattaa.
olen ihan kuollut, ja kohta pitäisi kouluun lähteä. ja illalla taas esitys. eilinen meni ihan semi jees. tänään sitten palaute taas anskulta. ääk. osumia, kritiikkiä. sellaista joka taas murtaa tätä askellusta elämän pelilaudalla. odota yksi heitto vuoro.
toisaalta ansku antaa sen todella hyvin. vinkkejä miten sitä saa parannettua ja ilmoittaa näkemyksensä kehittävästi, nolaamatta ketään mutta kuitenkin näyttäen mistä kiikastaa, että muutkin huomaavat sen.
huomenna pitäisi mennä helsinkiin tapaamaan katia ja juhaa. mickollakin on uuden bändinsä kuvioissa keikka gloriassa ja se pyys tsekkaa sen. dauntless.. en tiä yhtään sen matskua.. kuulostaa joltain räminältä. ei jaksaisi.
pitää katsella menisikö sinne piäkaupunkii sitten ollenkaa koska olis kiva antaa vähän ittelleenkin aikaa tällä lailla välipäivänä.
ja kun paulin kanssa olis taas isoliuta leffoja joita pitääs nähä.
toisaalta taas..
ääh en tiedä.
sunnuntaina sitten töihin klubille.
täytyy jaksaa. viikko kunnialla loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti