16. toukokuuta 2010

melted tinbeads cast your fortune in a glass of wine

hahhahaa, koska elän viimeisiä päiviä alaikäisenä, pyhitän kaikki keinot vielä valvoskella pitkään, syödä paulin antamaa salmiakkisuklaata ja harmitella vastuun vähyydestä. maaliviivan jo häämöttäessä viiden päivän päässä, haluan oitis muistuttaa sekä itselleni että muille kuitenkin jatkavani supernaiivia elämääni. jotkut asiat eivät vain muutu. hyvässä ja pahassa, sellaisia asioita ovat mm. vr:än myöhässä oleminen ja aina naurattava alapäähuumori.

mikäpä tässä ollessa häh?
***

kuitenkin, jottei tämä mene vain kikkalun kakkailuksi, kerron tässä näiiin tällee nätisti viimeisistä ajoistani. tuoreimmaksi menee heidin kanssa koukkuniemen rannassa vietetty picnic ja sen kruunaama ihanan kaunis taivas. seura perustui uitetusta koirasta ja parista lokista. puun aiheet menivät sorsista komeasti taotaoon ja siitä miehiin, mikä nyt ei ollut mikään yllätys. tuli siinä myös huokailtua ja päästettyä se pieni kakstoistavuotiaskin pinnalle.

"..varsinkin kun se on siellä kaljalla, ja kattoo sillee 'lol otit mun housuista ruusun'."
kiitos ihanasta illasta ja seikkailuista kivien päällä. olet sä kans tommonen ihana heidiseni.
***

ennen heidiä, palasin seinäjoelta kuta kuinkin tunnin myöhässä olleessa junassa yhden kurssikaverini arsin kanssa. katottiin sitten legend of the seekerin ekantuotantokauden ekajakso, ja sit vähän strutteria. sitten viimeinen puolituntia meni musiikista puhellen ja festarimuistoja jaellen. kiitos vain matkaseurasta!

rankka matkustukseni kotia kohti uupui viimeisillä kymmenillä metreillä. (oikeastaan olin menossa paulille, mutta ihan sama. yhtä kommuunia kaikki). varoituksista huolimatta menin hissiin päästäkseni ylinpään kerrokseen. en ollut kävelemässä sinne. hissi kuitenkin oli noin 10 cm sen oviaukosta alempana ja lukitisi oven itsestään.
"tervetuloa takaisin ruuti =)" ,ovi varmaan koetti sanoa vaikka kyse ei ollutkaan ns. avoimien ovien päivästä.

20 minuuttia kerkesin pelätä akkuni loppuvan ja tetris -pelin kesken jäämisen puolesta, mutta niin ei onneksi käynyt. sain jatkaa pelailua sitten paulilla, tämän ollessa stressaantunut lähdöstään ivaloon. vasta yli tunnin päästä, mutta tavaraa oli kahden olkalaukullisen, kahden ikea -kassillisen ja vieläpä rinkallinen tavaraa. tavaroita oltiin pakattu kuin naisten muutaman tunnin kestäneelle huviretkelle. ai että sitä kantamisen juhlaa!

tämä hassu ihminen jota ikävöin on mahdollista onneksi tavata provinssissa. sen jälkeen vasta elokuun 23-24 pvä. ja sitten se jätkä kieltää itkemästä! voi vittu! mulla on jo nyt ikävä meidän uno -iltoja! (uno)
***

palataanpa tässä päivässä vieläkin taakse päin.
pääsin järjestyksenvalvojan koulutuksen kokeen läpi ja olen nyt suorittanut peruskurssin. nyt eikun poliisi asemalle ensiviikon maanantaina parin passikuvan ja hakemuksen kera! nähdään siis provinssissa!
***

koulutksen ohelle ehdin yöpyä myös vaasassa nockun luona ja käydä porukoilla. jälkimmäisten luona urakoin vanilla sky:n ja sellaisen elokuvan kuin cryin game. nockun luona taas astetta fiksummat jutut ja kunnon vuodatukset. ahh se niiden kämpän kotoisuus oli jotain ihanaa.

ai niin, toiminimi maire&leila:ltakaan ei vältytty siinä perjantain aikana. sain nähdä vihdoinkin sen sarvijoen kaupan ja tutustuin hienoon kissaherra ylppöön. teuvosta ei tartte sanoo mitään. se ei ole mitenkään uusi. mutta aika lutunen.
se kämppäkin oli semmoinen ahh, tapetit jotain ihan huippua. samoin se piha. eikun vaan kauheet lapsikatraat vaan ympärille.
..ja kaikkien on velvollisuus paskoa hiekkalaatikkoon. ihan niinkuin kissatkin tekee.
***

jotta se nukkumatti voisi tulla, niin kirjoitan tän nyt kuitenkin loppuun vaikka tarkoitus oli jättää huomiselle. hups pari tuntii meni, ai niin, sain 20€ lahjakortin paulilta swampii lahjaksi.

ja niimpä niin sitä nukkumista vois alkaa viimein harrastaa parin yön valvoskelun jälkee ->

unenomanen tunne, kellun näillä kaduilla ku mikäkin lumme
unettomuus raivaa tiensä jokaiselle solulle, turha tulla on edes puhumaan mulle
unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi
kun en saa unta mun etapiksi, kumpa saisin siitä rahaa, ois se ammatti

1 kommentti: