country music? love story? river phoenix?
- the thing called love!
katoin juuri tämän nimisen elokuvan! se oli ihan mun makuun tehty! akustinen kitara ja johnny cash ei jäänyt vähälle, ja se unelmien toteuttamisen tarve. tarinan kummalikin miehellä ja naisella. se niiden monitasoisuus, niiden arki!!! apua olin kokoajan vaan puristamassa mun ruskeaa vilttiä käsiini ja vaan haluten just tollasta!
mennään gracelandiin 14 tunnin matkan päähän, ja siellä naimisiin keskellä 24h ruokakauppaa ja sitä ennen kulutetaan yli kakskyt dollarin kolikkoa leluautomaattiin saadakseen sen muovisydänsormuksen!! sydäntä särkevää! sitten vielä drive-in movieta katsomaan kukkulan päälle sellasen vanhan pakettiauton taka -sellasesta jutusta. apua ihan älyttömän suloista!
mä oon ihan flow-tilassa ton leffan jälkeen, ja sit ku siinä on river. ei se ole mitenkään erityinen näyttelijä, todella paljon poika-rukalla olisi ollut vielä kehittymisen varaa, mutta se katse kulmakarvojen alta laulaessa, se touchi kun se soitti kitaraa, ja se jo mainittu spontaanius!
..muutenkin nyt tuli kamala hinku mennä juomaan kahvilaan 24h kuppilaan yöllä ja eritotten nashvilleen, ja tanssii countryy!!
apua tää hype ei oo loppuakseen, toi leffa vaan täytti kaikki mun hyvän leffankriteerit, ja nyt mäkin haluan tommosen ovan country-poika riverin kainaloon, joka kesken sanasodan halaa toista ja on sillee "aww, meidän ensimmäinen riitamme".
***
ja sitten muihin aiheisiin, terveisiä haraisten kodista aka miikkiksen luota. tuntuu vähän liian aikaiselta kertoa miten siellä meni, mutta nyt sain pureman kirjoittaa, niin ei viitsi heittää fiilinkiä hukkaan. lyhyesti, voin sanoa että pääni on ihan täynnä uusia näkökulmia ajatuksia, jotka todella hajanaisia ja aika henkilökohtaisia aiheita. minusta siis on turha ottaa tolkkua.
olen ainakin siitä varma, että mä en turhaan kaipaa mun unelmia. ne on niin sanotusti istutettu sinne. ne on osa mua, ja vaikkei ne lähtis heti itään,ne tulee olemaan yhteydessä kovasti mun elämän päämäärien ja sellaisten kanssa.
toinen asia jonka ainakin opin viikonloppuna, on se että mua rakastatetaan ja välitetään. vaikka se tuntuu hassulta kun sitä saan epäsuoran sijaan suorasti se on ihan normaalia. mulla on oikeus tulla nähdyksi ja rakastetuksi. kaikilla on sellainen etu!
***
tuntuu tosi vastenmieliseltä nyt kirjoittaa, sellaselta ihan liian paljastavalta. kaikki palaset ei ole vielä loksahtanut jotta niitä voisi ilmaista.
mennäänpä siis maalliseen mömmöilyyn.
muutto, muutto, muutto!
sitä siis luvassa seuraavat päivät.
mä en vieläkään oo sisäistänyt, että mä oon lähtemäs vek tästä kämpästä. mä en saa itteäni muuttaa. se uus kämppä, kun en oo vielä sisäistäny tarpeeks, tunnu kodilta. se ovikin oli lukos. ei se voi olla vielä mun.
voisin käydä heittää sitten kamaa tänä iltaan. tuskin olis paha. heh senpä teenkin.
ainiin sain mun sähköurut myytyy, jospas saisin ne kuletettuu jotennii, mulla on ilmeisesti se laatikko jossa ne oli kadoksissa. kiva kuitenkin kun sen saa säälien pois mun huoneesta katsomasta ja paikkaan jossa siitä jopa välitetään.
***
heh voisi vilkaista puhelinta, yhtään tiedä missä ympäröivä maailma menee. katinkin kanssa sunnuntai puhelu unohtui kerta kaikkiaan.
apua oonko mä palaamas arkeen takas? onko pakko?
ei hitsi läksytki vielä ja ruottin aine... arggggg
..and it's a big dream
big enough to share
like a rainbow, hanging in the air
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti