24. elokuuta 2010

try to change rocks into gold

mä en oo pitkään aikaan kirjotanu. ihan alko miettiä miltä se mahto tuntuakaan. julkaista tekstiä..
...
mietinnän jälkeen aika lattealta. eihän tän tarkoitus olla kun mun omaa tajunnanvirtaa. ei tässä tarvi olla sen enempää paljastuksia kuin muutakaa. aivan sama. sanotaan että tää on mun henknien nettivelvoite. enhän mä nyt hyvää tuntikausia kestänyttätyötä poiskaan heitä.

keromisen arvoiseksi menee varmaan se, että mä luin viikonloppuna arno kotron sanovat sitä rakkaudeksi -runokirjan. seoli eheä ja hyvä. selkeä tarina. kiitos heidi lainasta. palautan se sulle mitä pikimmiten.
sitten mä kävin viime perjantaina psykoterapian tutustumiskäynnillä. viimeinkin. saatan alottaa ehkä lokakuun alussa sen. riippuu ihan kelan päätöksestä!

mä oon yrittäny pitää sen, että aina kun mua pännii lähden juoksemaa. forrest gumpkin teki niin, miksen mäki. sit kesken juoksun lopuu vaan seinää ja on sillee "i don't wanna run anymore". täytyy siis pitää varansa, täytyy olla iloinen aina.
***

mä yritän tehdä läksyt ja käydä koulua, mutta nyt alkaa lipsua. ärsyttää sen rutiininomaisuus, sinne meneminen ja sieltä tuleminen. ärsyttää koko laitos. sinne kuitenkin taas huomenna.

mä oon ollu tän syksyn aika paljon saanan kanssa, mikä on hyvä. tänäänkin oltiin kimpas koko koulun kuvassa. mä oon oikeastaan tosi ilonen että se on mun ystävä ja niin reipas ja kiva. kyl mä tiedän sen virheet mutta mitä mä meen sanoo. mä tykkään sen yritteliäisyydestä ja sen rohkeudesta. mä tykkään siitä.

mä olin kattomas sen toka vikaa kesäteatteriesitystä urjalassa: akseli ja elinaa. se näytteli aunea. se oli ihan mieletön. nuorta energiaa. sitten mä näin sen kodinkin. ahh, tulee niin hymy huulille kertoessa tästä! :)
***

heidi taas on mun ikioma naapurini ja kahvikaverini. ihana lämmittävä kaulahuivini, vähän nuhruinen, mutta lämmin ja sitä rakkaampi.
nytkin oltiin siilinkarilla istuskelemassa, ja onneksi vaan kun en mä tänään pääse lenkille tossa sateessa! tai no pääsen oikeastaan, kun me käveltiin poiskin keskustassa, mutta ähhh... ei pysty.

onneksi heidini jää mun naapuriksein samoin pauli, vaikka muutankin tossa viikon sisällä pari kerrostaloa kauemmaksi. tekisi mieli katso millaista porukkaa siellä oikein pyörii.

täältä viimeistään varmaan merkintöjen määrän saattelemana arvaa lukittaudunko mä kämppää vai oon mä koko ajan menossa, sitte kun on muutettu.
***
mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti