oikein kulttuuripainotteista aamua! viikko on nyt saatu yliannostus teatteria, sekä asiakkaana että behind the scenes. tuttuja on tullut nähtyä ja suomen näyttelijäkaartiakin. tänään on sitten viimeinen ja ainut vapaapäiväni, joten siksi aion itse lähteä katsomaan ihana meri -nimisen näytelmän ja vierailevan kom-teatterin odotuksen. suhteelisen plajon odotan näitä esityksiltä. saldokseni on viikolta nimittäin jäänyt vain kolme esitystä; maanantaina rovaniemen kaupunginteatterin leiri maailman laidalla, perjantaina ranskalainen quai quest ja eilen karttunen kollektivin days of disco. viimeksi mainittu on ollut ehkä esityksistä paras.***
tampereen teatterikesässä työni alkoivat maanantaina festivaalin avajaisissa järjestyksenvalvojana. miinan kanssa juteltiin pitkästä aikaa, ja aksu oli jakamassa pelureitten flyiereita. tylsien puheiden jälkeen, siellä esitettiin pieni katkelma tanssivasta muumilaaksosta. siinä esityksessä oli sellaista energiaa, joka tarttui katsojiin. liekö sen tehnyt ulkoilma esiintyminen vaiko itse esitys? mitään en uskalla sanoa, koska en ole teosta nähnyt.
äiti oli täällä käymässä. katsottiin 1959 - vuoden anne frankin päiväkirjasta tehty elokuva.
äitini vierailun vuoksi en viitsinyt jäädä katsomaan teatterikesän esityksiä, ettei tämän tarvinut olla yksin kotona. hyvin hän täällä kuitenkin viihtyi siivoamisen parissa. voin kertoa että lattiani pystyy nähdä! saa nähdä miten pitkään..
katsottiin me äidin kanssa vielä toinenkin elokuva viikon aikana. my life without me. pitkästä aikaa elokuva joka oikeasti jäi mieleen. se ei ollut idylli amerikkalainen, siksi se olikin hyvä.
***
titin kanssa mentiin sitten maanantaina katsomaan leiri maailmanlaidalla. oli mukava nähdä häntä, ja yllätykseksi villeäkin. oikein parasta lapsille ry:n tilaisuus.
esityksestä voi sanoa sen verran, että se käsitteli venäläisille vankien työleiriä jota saksalaiset pitivät yllä. epärehellisiä papareita, ja pelkoa jäädä kiinni. yhtäkkiä leirin pomo hirttää itsensä ja yksi arvostettu venäläinen vanki makarov karkaa. tarinan päähenkilö on suomalainen mies joka on joutunut leirille tulkiksi kielitaitonsa vuoksi.
..hmm sanotaanko, että esityksestä puuttui miehekästä ronskiutta. kaikki näyytelijät olivat sellaisia honottavia nasaaliäänisiä miehiä. ainoastaan eräs kalastaja, joka tuli saamenkääntääjksi leirille, rakensi persoonallaan tarinaan maskuliinisuutta, ja samaistumisen kohdetta. itse asiassa, tämän hahmon astuessa näyttämölle koko näytelmä alkoi pyöriä! ennen sitä, esitys oli vaikea tekstistä tarinaa, jota oli vaikea maanantai-aivoilla ymmärtää.
***
en jaksa alkaa kirjoittamaan mitä jännintä lipuntarkastus työtäni monttu-telakka-hällä akselillani, mitä harjoitin vapaalippujeni eteen. sanotaan nyt vaikka, että viuhkojen jakamiseksi ja työpareihin tutustumiseksihan se meni. erityiskiitos jaakolle, jonka kanssa työskentelin melkein koko viikon.
***
susku saapui tänne torstaina, ja vietimme elokuvalla sivistävän illan. lisäksi hän kertoi minulle intenssiivisen raportin coast to coast -reisustaan ameriikassa. yhteiseksi mielipiteeksemme tuli: sinne ja new orleans.elokuvaksi oltiin valittu, jo pitkään suunniteltu katsottavamme velvet goldmine. viime vuonna hän sivisti minua shokeeravalla elokuvalla nimeltä rocky horror picture show. tänä vuonna kyseessä vähintään yhtä vinksahtanut spektaakkeli. sanon tämän hyvällä, nimittäin pidän näistä molemmista elokuvista hyvin paljon. ehkä jopa enemmän tästä velvetistä.
lähdetäänpä pienen kommenttifiilisten äärelle;
velvet goldmine oli ihana, erilainen, hiukan surrealistinen, musiikkipainotteinen ja evan mcgregor.
jos pitää upouudesta i love you philip morriksesta, niin pitää tästä vieläkin enemmän.
kerrankin evan ei ole se nynny isopäinen söpöpoika. tässä se on sharmikas pahis ripauksena hulluutta. ja pitkillä hiuksilla!
..ehkä tämä riittää.
***
sitten takaisin teatteriin. ranskalainen quai quest, oli mitä oli. en anna sille huonoimman näytelmän titteliä, mutta voin kertoa etten pitänyt siitä. 2h 10 min ilman väliaikaa ja vieraalla kielellä ei ollut mitään herkkua. esitys perustui tekstitysten lukemiseen, ja puutuneiden paikkojen kärsimiseen. montun tuoolit on niin epämukavat!
..jo toinen kerta kun lähden pettyneenä pois nätyn tiloista.
kritisoiminen loppuu kuitenkin tähän koska, seuraavana päivänä, eli eilen hällässä koetin tunnin tanssihetkiä, days of disco. ensiksi haluan kiittää esityksen ensimmäistä ja aloittavaa tanssijaa, jonka olemus ei ollut hentoista ja feministä, vaikka notkeutta oli kuin muille jakaa! sitten myös musiikkeja ja haastattelumuodossa muistelun omaisesti tehtyä esitystä. kyseessä ei ollut siis taitavuuden taidon näyte, vaan niiden aikojen muistelmateos!aivan mieletön kerta kaikkiaan. hymyltä vaan ei voinut välttyä kun lopussa musiikista vastasi haastateltavien hyräilykuoro. kuulokeet päässä aikuiset nyökyttää päätä ja laulavat ehkä kappaleen nimikkokohdan ja hymiset lopun.
aivan loistavaa!
***
aikaa ole kuin reilu tunti kun pirkko saision ja marja packalén odotus pärähtää tampereen teatteriin! sen verran konkareita näyttelijöitä on kyseessä, joten uskon etteivät ne petä. onhan se nähty jo monet kerrat, kuinka vanhat näyttelijät vaan kannattavat nuoremmille suunnattuja esityksiä loppuun leppoisuusdellaan ja harmoniallaan, joka huokuu aina katsojille asti. hyvänä esimerkkinä on pyynikin kesäteatterin häräntappoase.
***
ja ensiviikolla kouluun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti