they are only days, like migrants in the fall

huomenia!

hyvin alkoi aamu. tuli herättyä siinä kymmenen yli kymmenen. ajatuksena oli siivota, kun oli pirteä olo. sivuutiin aamupalan ja aloin laittamaan jotain pasta-ateriaa syötäväksi.

kuinkas sitten kävi häh?

valmis keitos oikeassa kädessä kattilassa, pestavä lautanen vasurissa. HUMPS! pasta-aterian tarjoilu teki muutoksen ja tervehti pölyistä lattiaa.

hei hei aamupala.

tuli ihan mieleen siinä meidän pää edellä:ssä näytelmän opettajan kommentti mihin yks kohtaus päättyy.
"haistavaa vittu minä menen hyppytunnilla pizzalle"

en kyllä mene, mutta kerrassaan ihana aamun startti. menee kyllä nyt niinku leffoissa tämä harras lauantai aamu. kunhan nyt tuosta pölystä ja paskasta syntyisi joku monsteri joka haluaisi valloittaa maailman.

pääroolin lähinpänä ihmisenä toimis sitten kuumeinen muru kilometrin päässä, mutta täs tapauksessa se olis tos viereises kämpäs ja sen olo pahenis. loppukohtauksessa me hypättäis partsilta ja melkein kuoltais. jätettis katsojille auki mitä kävis. tietenkin enne tota loppua väliin tulis kauheet taka-ajot ja urheakämppis joka kainalosauvoillaan puolustais meitä. sit oltais vielä lumen saartamina ja ja ja...

juu hyvä leffa siitä tulis.

***

katoin eilen vihdoin ja viimein, vuoden yrityksen jälkeen the terminalin, en siksi että siinä on joku tom hanks tai että se on spielbergin ohjaama. rehellisesti ihan vaan siksi kun chrisillä oli se lempi elokuvissaan. se tykkäs myös tuosta vanilla skysta, jonka ihan sen vuoksi urakoin, ja se meni kyllä suoraan lemppareitten joukkoon. tää ei nyt ollut niin maailmaa mullistava, mutta sopiva just perjantai -mielentilaan. viaton ja sellainen olo jäi että "jokasessa on jotain hyvää ^^".

tykkään siis ainakin vähän tuon yllämainitun ohjaajan teoksista. tunteisiin vetoava. minä tykkään.

oho. nyt kun lunttasin, oon nähnyt siltä aika monta tosi hyvää elokuvaa. on vähän niinkuin kasvanut sen elokuvien vierellä. khihi joku the hook, oli ehkä loistavin. siinä sentään oli dustin hoffman! pitäis vaan noin jurassic parkit ja indiana jonesit urakoida. maratonilla maratonilla. käkäkä.

seuraavaksi oli tarkoitus urakoida tuo catch me if you can. ei tässä ole oiekin muutakaan tekemistä, kun odotella että tane pistää viestiä että voidaanko nähdä vai ei. tuskinpa. harmittaa. kuvittelen nyt että, siinä tapauksessa alan siivoamaan, mutta todellisuudessa se menee niin, että mua alkaa pänniä. luen lisää peppi pitkätossun seikkailuja, käyn ostaa pakaste pizzan ja käyn nukkuu.

hip vitun hei.

se on sellanen fiilis kun
lentokoneella nousee, hyppää
ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan

wake up the sleepin' martyr

ohoh, kuinka ollakaan kotona olen. siksi kirjoitan. jotenkin tuntuu tavallaan alentumiselta koska taas täällä ilman mitään sisältöä.

rankka päivä taas takana. ahdistusta ja epävarmuutta. jätin aaponkin huomiselle kun tuo ulkoilma ja vähän kaikki etosi. ja nyt sitä taas ollaan kotona, tekemättä mitään hyödyllistä (luokittelen hyödyllisen siivoamiseksi). annan myös unmirytmin heittää voltin. juuri kun kuvittelin, että vois päästä unilääkkeistä eroon. toisaalta niiden tarkoitus, hillitä pahoja painajaisia on toiminut ja niitä en nyt haluaisi sen enempää, kun niitä jo on plakkarissa.

vietän varmaan illan meriluodon ja kailaan kanssa ja alotan uutta teosta. alkaa tuo lukeminenkin pitkästä aikaa maistua. ehkä se johtuu siitä, että lukee vaihteen vuoksi suomalaista. helpompaa.

härkösen akvaariorakkautta vois olla yks pitäis lukea -kirja jonon jatkoksi.

harmittaa ihan vietävästi että toi yks on kipeänä, nyt kun seuraavat reenitkin on ensviikolla. kyllähän sen tietää että kun on kipeä ei ole oikein seuraksi. tulee koko ajan kylmiä ja kuumia väreitä ja väsyttää, eikä jaksaisi edes olla. jotenkin tuntuu pölhöltä soittaakin sille, kun ei tiedä nukkuuko se ja kun ei halua herättää.

***

miten niin huomaa että seurustelen kunnolla kunnolla ensimmäsitä kertaa ja maailmani on vaaleanpunainen? hahhaahahaahahha. get used to it suckers!

pitäisi mennä viemään pulloja kaupaan, että saisi iltapalaa. en mä oikeastaan oo ees mitään kuluttanut tänää, mutta ihan muodollisuudesta. ulkoilmakin tähän nyhjäämiseen tekisi hyvää.

toisin sanoen, ihan hyvä kun ollu sitä teatteria ettei tätä luppoaikaa ole jollakin tyhmällä täyttänyt.

uusin pasila -jakso katsomatta. täytyy varmaan urakoida se nyt.

jos illemmalla tulee vielä jotain mieleen jatkan tähän sitten kai ehkä jotain.

that's all she wanted to hear
sleep another year...

somethin' don't seem right....in you

why aren't you bathed in the limelight?

auvoisaa keskiviikko iltaa. ei ole ollut aikaa taas kirjoittaa. viime viikolla oli bodomiitti sirkus ja ensi vilta häämöttää ensi viikon perjantaina. stressiä stressiä. tänää sitten meni siihen pisteeseen ettei parku ollut kaukana ja vaan lysähdin sängylle.

mitä tapahtui viime viikolla?

oli st. patrickin päivä. otettiin tanen kanssa molemmat käsivarteen apilat, joku vajaa tunti ennen kuin elina saapui treelle. esittelin sen sitten seuraavana päivänä yhteisöryhmässä kun piti tuoda jokin itselle tärkeä esine. khihi.

hän merkitsee minulle paljon. ja sellaiset ihmiset jotka näkee mua sen joka päivä, ovat varmaan kyllästymiseen asti kuullet sen. ongelmat eivät ole kadonneet mutta on se the power of love aikamoista. sillä yhdellä oli synttärit ennen. hemmotelin sitä ronjan ja elinan valmistuksessa auttamalla valkosuklaa juustokakulla ja eripari villasukilla. toin ne jo sille maanantai yönä kun se tuli ranskasta. oli ikävä. eilen annoin sille vielä sitten huovutetun kissa asetelman.

en mä yhtään lapsellinen ole, heh he.

mutta kun sen seuraassa ei tunnu siltä.

se naiivi luovuus ei katoa musta, enkä oikeastaan haluaisikaan. antamisen ilo on sitten toinen paheeni. koettakaa kestää.

tai antakaa minun olla mitä olen.

juotavaa ei viikonlopulta puuttunut. lauantaina aloitettiin ja sunnuntaina oli lievästi sanottuna huonossa kunnossa. kunnon känni_sekoilua. kortsujen puhaltelua, kaatuilua ja alastomuutta. normisunnuntai.

hulluus oli siis torstaista eteenpäin se sana joka kuvasi viime viikon loppua.

välillä sitä pitää ollaki. koska rankkaa tämä kevät on myös ollut. kuvittelisi ettei kun ei ole koulussa, mutta sitä suuremmalla syyllä on ollut todella rankkojen asioiden äärellä. sellaistan tiedostamattomienkin. asiat ovat päässeet valoon.

***

en osaa sanoa loppu viikosta yhtään mitää kun muru sairastaa. tarkoitus oli pitää kolmoissynttärit perjantaina, mutta suhteessa mun viime aikaiseen juomiseen näin saattaa olla parempi.

palataanpa vielä tuohon tanen lahjaan, eli noihin villasukkiin. kerroin äitille eilen tästä gentlemanista ja mainitsin kudonneeni hälle villasukat. se oli ihmeellistä. äiti tietää että olen aina ollut huono käsitöissä, kuuntelemaan ja hahmottamaan ohjeita ja nyt kaikki olikin helppoa.

ehkä se muitten kärsivällisyys opettaa ja uskallus kysyä auttoi siihen paljon. ei ollut painetta tehdä.

se myös merkitsee, että pystyn ehkä opiskelemaan ja vastaanottamaan tietoa :)

***

meistä moni potilas lopettaa perjantaina hoidon ja ystävyys mitä on luonut ja ajatukset kovin haikeiksi. en osaa vieläkään ymmärtää että joitain, niin läheiseksi tulleita ihmisiä ei enää nää, joka päivä. ei voi kertoa heille että he ovat hienoja ihmisiä saatika sitten saada neuvoa omiin ongelmiin.

mä en tuu koskaan unohtaa heitä.

haluaisin päättää tän merkinnän jotenkin piristävästi, ettei nyt nukkuminenkin mene niitten ajatusten vellomiseen.

.. ei tule oikein mitään enkä vängällä haluaisi mitään tähän survaista.

no sen voin kertoa että luin arno kotron mustan morsiammen tänään lauloin pitkästä aikaa.

vedin jenni vartiaisen kappaleen missä muruseni on. lopetanpa kappaleen sanoihin tämän.

miau.

joku liikkui lähelläni
koski poskeain
tutun käden tunsin ihollain
enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
niin kuin pieni lapsi nukahtaa

i feel no pain although the scars never mend

koska en ole nyt kohta viikkoon laittanut mitään, se tarkottaa että menee pirun huonosti tai tosi hyvin. tällä kertaa kyseessä on jälkimmäinen. viime viikolla löytyi ihminen ja maanantaina se varmistui. toivottavasti kaikki menee hyvin. yhdessä meillä on ainakin ihanaa.

se sitten on kattanut mun ajan edvardin lisäksi. laitan tähän ton meidän näytelmän julisteen. on se niin hieno. senkään ensi-iltaan ei ole kauaa. jos hyvin käy päästään jo ensiviikolla treenaamaan tukka teatterille. saas nähdä kui käy.

erkkiin olin pitkästä aikaa yhteyksissä ja huomenna olisi tarkoitus pikaseen nähdä. täytynee piirtää. ei mene toivottavasti koko yötä, kun en lähtenytkää kattoo punk musikaalia tänää saanan kanssa. toivottavasti sen vielä kerkeää nähdä.

huh huh ku haukotuttaa ja väsyttää, vaikka koko päivä on mennyt torkuten. vähän lisää kofeiinia niin ehkä tämä tästä.

***

siinä oli ulkoisia asioita. oon sen verran ilonen kaiken aikaan etten edes haluaisi murehtia. kyllä niitä tulee mieleen jos haluaa. eihänne ongelmat ole minnekään kadonneet: syöminen vammaa, kaikki pelottaa ja itsetunto on jossain. jälkimmäinen on ehkä paremmassa suunnassa, mutta suuret muutokset vie aikaa.

aikaa. sitä ei tunnu riittävän. ensiviikolla taas treenejä sitten elina jo tuleekin ja sunnuntaina bodomi. voi apua mitähän siitäkin tulee. pelkään että oon loppu viikosta ihan pa. täytyisi tosiaan hankkia se kirppari pöytä jonkun kanssa puoliks..

***

(käyn lunttaa täs kohtaa mistä olen jo selittänyt ja mistä en) bls:stä en olekaan puhunut vielä sanaakaan. no sanotaanko että ajatukset olivat jossain muualla, niin oli hiukan vaikea keskittyä keikkaan. oli siellä pari sellaista wow-experienceä, muun muassa sen basistin plektran saaminen, wylden soolot ja no in this river. herranjestas sitä tunnetta kun siihen kauittimen päälle tuli screenit joissa dime hymyili, ja wylde soitti siinä pianon ääressä. upea musiikki komemus elämys -sellainen.

***

huomenna olisi tarkoitus tehdä hoitosuunntelma ja stressaan sitä. joudunko menee kuukaudeks hengaa päivätoimintakeskukseen ja sieltä sitten kouluun? ihan hyvähän idea se on, mutta äh... en jaksa tutustua nyt kehenkää. tää on aina sama joka paikassa. opetella nimet, tehdä hyvä ensivaikutelma, olla tosi kiva ja avoin. en mä osaa muutakaan, mutta se on oikeasti välillä tosi rankkaa. sitten kun on muutenkin tarve olla se osa jotain niin kahta kauheammin ottaa sen sitten taakaksi.

äh taas tätä ongelmista ongelmien tekoa. just hyvin tane selitti, kuinka naiset ajattelee asiat tavallaa vaijereissa kiinni, joissa ne voi kiertyä ja yhdistyä samaan. kun taas miehet pitää asiat tavallaan laatikoissa ja siellä on vaan se yks asia ja senkin saa suljettua. sitten miehillä on se yks laatikko joka on typö tyhjä, jonne välillä itte menee.

olispa se niin. ajatus on ainakin söpö :)

helsingistä matkaan lähti jokunen kirja ja sain keskiviikkona sellaisen näytelmän lahjaksi omistus kirjoituksineen kun miksi saara nauroi. ostin mä arno kotroakin perjantaina, en kuitenkaan kaikkea itelleni. oon kovasti koettanu saada sen meriluodon luettua loppuun, mutta sekin on niin hyvää tekstiä ettei halua makeeta mahan täydeltä, vaan tarvii ajatella välillä. täytyis vaan raa'asti miettiä että kun lukee niin laittaa aina vaihtoehdoiks samanaikaisesti siis tyyliin näytelmä, romaani ja runo. siitä sitten valkkaamaan mitä sillä hetkellä mieli tekee ja missä mielentilassa on. en toisaalta pidä kirjoja minään suorituksena. ne on ennemmin rentouttavia haasteita(?).

***

oho just tane soitti ja hymy on taas sellainen ettei sitä voi.

tää on maailman ihanin tunne.

toivottavasti mikään ei mee pieleen.

kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen

pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
miksi minä, miks se valitsi mut?

i come to you, i'm not afraid

nyt kätees tartun
ethän pois
ethän pois käännä katsettas

i'd encourage your smiles

pää on jossain ihan kuusessa mutta sormillahan tätä tekstiä syynnätään. kuvittelen vaan koko ajan sitä, kun mä pakkaan reppuun tyynyn, ja kun mä pääsen käyttää sitä matkalla. ei ole tuo unimatti ollut tullakseen sitten kello viiden jälkeen. kummallista. kerkesin mä kuitenkin unia nähdä kummallisia kerrassaan. mä olin usa:ssa kesän ja äiti jä täti tuli välistä moikkaa mua. kävin kuitenkin siinä koulua (joka näytti punkaharjun kunnan talolta), joka oli vieläpä tykki.

en nyt ala kertoa tarkempia yksityiskohtia, mutta epäoikeuden mukaisuutta, mustasukkaisuutta ja muita typeriä juttuja unesta ei puuttunut. kaikki vaan kuvasti mun huonoa itsetuntoa. kauneuden pelkoa ja tällä tavoin menetystä.

siinä missä muutkin ihmiset itsestään ajattelevat, niin mäkin pidän itseäni rumana ja ärsyttävänä ihmisenä. haluisin jatkuvasti vain pyytää anteeksi, viedessä huomioni itseeni puhumattakaan muihin huoliini. en halua sääliä. silti sydämessäni toivoisin olevani jotain, jokin muukin kun ulkopuolinen.

en ole ajatellut näitä asioita hetkeen, mutta nää on kyllä samat asiat toistunu since shit muuttumattomina. ehkä hienommin tai rosoisemmin ilmaistuna.

***

viikonlopun päättää tyylikkäästi tänää black label society. joken kanssa mennää kattoo, mutta en voi kieltää toivovani nähdä tyyliin mickoa tai nicoa. haluaisin hymyillä heille. näyttää että menee paremmin.

parin viikon päästä elina tulee käymään. minä niin pidän tästä ihmisolennosta. hänen kanssaan saa vain olla. ja nauraa.

***

eilinen näytelmä oli kyllä mielenkiintoinen. käsitteli hiukan erikoisella tavalla, ihmisten pelkoa kohdata muita ihmisiä, ja kuinka vältellä niitä. tässä tapauksessa ihmiset korvattiin nukeilla. muuta en sano. käykää itse katsomassa. loppu oli henkeäsalpaava ja osa osalta esitys aukeni. teatteri siperia tekee helposti lähestyttävää modernia teatteria, jonka saattaisi tavallinen pulliainenkin löytää jotain sanomaa.

arvosta sitä. samoin kun mustaa valkoisella ilmoitettuna, että näytelmä on sitten sekava ja ikään kuin päiväkirjamainen, että koettakaa kestää.

herranjestas nyt päivän sulattelun jälkeen se oli nerokas.

kakkos puolella ei omasta mielestäni, ollut niin lahjakasta näyttelijäntyötä mihin molemmat olisivat pystyneet. käsikirjoituksen nerokkuus kuitenki piti näytelmän edelleen hyvänä.

lähdettiin siitä sitten tanen kanssa siihen lähelle pieneen hämyiseen kuppilaan kahville. oikeastaan se oli joku pubin tapainen, mutta tosi viihtyisä. saatiin pipariakin siinä keksien kera. suloiseksikin meitä tuo baarimikkotar kehaisi. juteltiikin tosi maan ja taivaan välillä. aika taas vaihteeksi vaan menee tajuamatta yhtään mistään mitään. no ei se väärin oo.

***

nyt koetan kovasti saada katia kiinni, että tietäisi tuunko stadii aikasemmin ku ajattelin vaiko kuudeksi. keikkahan tässä se main point on, mutta olisihan se kiva sunnuntai puhelun sijaan sunnuntai puhella. :)

saa nähä kui äijän käy.

***

minä nauran auringolle.

sekin nauraa.

on tyhmää nauraa auringolle.

isä ja äiti ja eno ja täti

eivät koskaan naura sille.

sillä he ovat isoja ihmisiä.

ja isot ihmiset ovat viisaita.

ja viisaat eivät näe mitään.

viisaat eivät ymmärrä mitään.

viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.

mutta minä olen tyhmä

ja nauran auringolle.

minä melkein luulen, aurinko,

että sinäkin olet tyhmä.

me nauramme viisaita, aurinko.

uuno kailas - minä nauran auringolle

over me, rain or shine

tiedän että ajatukseni perustuvat kello kuudelta aamulle kirjoitettuun tekstiin. valvottuja tunteja. mahjongia katsellen ja monopolya pelaillen. mie sain taas hymyillä ja halauksen.

klo 19.00 teatteri siperian devising hitler - laulu siivottomasta rakkaudesta.

rain, tired rain slowin' down again..
but the pain doesn't feel the same like i remember then..
yes i do, yes i do

you must be the monopoly guy!

hmm aamu sitte alkoi paniikkikohtauksella. näin unta että juoksin tykin portaita yhtä vanhaa luokkatoveriani henkeni edestä karkuun. pinnallinen hengitys ja pelko ei ollut kadota aamulla sitten millään. ei sitä olo yhtään auttanut musiikkiryhmän rumpujen soitto, joka vaati suorittamista ja hermostutti. iltapäivä meni kuitenkin ok.

mie hymyilen nyt.

...ja koen empatiaa siitä että, toiselta loppuu kahvi.

and the sex and the drugs and the complications

ohoh, hetken mä luulin että meni paremmin. nyt oikeasti ihan kunnolla nyrjähti. ei pelkästään parista ahdistuksen puuskasta ei, nyt ei ole mitään sellaista. mä arvostan todella psykiatristahoitoa, mutta järkyttää (ihan niinku viimekin vuona se lähete silloin ekaa kertaa päiväsairaalaan); oonko mä oikeasti niin kipeä?

mulla alkaa huomenna psykologiset testit

mun lääkitykstä lisätään

ja mun hoito jatkuu vielä kuukauden.

ei ne sillee oo vielä joku niemeen meno, mutta oon vähän puulla päähän lyöty nyt kun mieti. mähän on herranjestas aika pohjalla ja huonossa kunnossa.

mä en ihan oikeasti jaksa jatkuvasti.

***

opin pelamaan eilen mahjongia! sieltä tuntien pelailun jälkee syömää ja sitten illastamaan. sanotaanko, että ilta oli ihan hirmu hauska, ja että olin viideltä aamulla kotona. ei mitään valittamista, ei mitään ikävääkään. päin vastoin. tunsin juuri ja juuri ihmiset, mutta eiköhän me jossain merkeissä nähdä.

eli oon ollu tänään hymypersees, viiden tunnin yöunilla ja hermona. kivat ääripäät. oikein värikästä.

baby, did you forget to take your meds?