they are only days, like migrants in the fall

huomenia!

hyvin alkoi aamu. tuli herättyä siinä kymmenen yli kymmenen. ajatuksena oli siivota, kun oli pirteä olo. sivuutiin aamupalan ja aloin laittamaan jotain pasta-ateriaa syötäväksi.

kuinkas sitten kävi häh?

valmis keitos oikeassa kädessä kattilassa, pestavä lautanen vasurissa. HUMPS! pasta-aterian tarjoilu teki muutoksen ja tervehti pölyistä lattiaa.

hei hei aamupala.

tuli ihan mieleen siinä meidän pää edellä:ssä näytelmän opettajan kommentti mihin yks kohtaus päättyy.
"haistavaa vittu minä menen hyppytunnilla pizzalle"

en kyllä mene, mutta kerrassaan ihana aamun startti. menee kyllä nyt niinku leffoissa tämä harras lauantai aamu. kunhan nyt tuosta pölystä ja paskasta syntyisi joku monsteri joka haluaisi valloittaa maailman.

pääroolin lähinpänä ihmisenä toimis sitten kuumeinen muru kilometrin päässä, mutta täs tapauksessa se olis tos viereises kämpäs ja sen olo pahenis. loppukohtauksessa me hypättäis partsilta ja melkein kuoltais. jätettis katsojille auki mitä kävis. tietenkin enne tota loppua väliin tulis kauheet taka-ajot ja urheakämppis joka kainalosauvoillaan puolustais meitä. sit oltais vielä lumen saartamina ja ja ja...

juu hyvä leffa siitä tulis.

***

katoin eilen vihdoin ja viimein, vuoden yrityksen jälkeen the terminalin, en siksi että siinä on joku tom hanks tai että se on spielbergin ohjaama. rehellisesti ihan vaan siksi kun chrisillä oli se lempi elokuvissaan. se tykkäs myös tuosta vanilla skysta, jonka ihan sen vuoksi urakoin, ja se meni kyllä suoraan lemppareitten joukkoon. tää ei nyt ollut niin maailmaa mullistava, mutta sopiva just perjantai -mielentilaan. viaton ja sellainen olo jäi että "jokasessa on jotain hyvää ^^".

tykkään siis ainakin vähän tuon yllämainitun ohjaajan teoksista. tunteisiin vetoava. minä tykkään.

oho. nyt kun lunttasin, oon nähnyt siltä aika monta tosi hyvää elokuvaa. on vähän niinkuin kasvanut sen elokuvien vierellä. khihi joku the hook, oli ehkä loistavin. siinä sentään oli dustin hoffman! pitäis vaan noin jurassic parkit ja indiana jonesit urakoida. maratonilla maratonilla. käkäkä.

seuraavaksi oli tarkoitus urakoida tuo catch me if you can. ei tässä ole oiekin muutakaan tekemistä, kun odotella että tane pistää viestiä että voidaanko nähdä vai ei. tuskinpa. harmittaa. kuvittelen nyt että, siinä tapauksessa alan siivoamaan, mutta todellisuudessa se menee niin, että mua alkaa pänniä. luen lisää peppi pitkätossun seikkailuja, käyn ostaa pakaste pizzan ja käyn nukkuu.

hip vitun hei.

se on sellanen fiilis kun
lentokoneella nousee, hyppää
ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan