i feel no pain although the scars never mend

koska en ole nyt kohta viikkoon laittanut mitään, se tarkottaa että menee pirun huonosti tai tosi hyvin. tällä kertaa kyseessä on jälkimmäinen. viime viikolla löytyi ihminen ja maanantaina se varmistui. toivottavasti kaikki menee hyvin. yhdessä meillä on ainakin ihanaa.

se sitten on kattanut mun ajan edvardin lisäksi. laitan tähän ton meidän näytelmän julisteen. on se niin hieno. senkään ensi-iltaan ei ole kauaa. jos hyvin käy päästään jo ensiviikolla treenaamaan tukka teatterille. saas nähdä kui käy.

erkkiin olin pitkästä aikaa yhteyksissä ja huomenna olisi tarkoitus pikaseen nähdä. täytynee piirtää. ei mene toivottavasti koko yötä, kun en lähtenytkää kattoo punk musikaalia tänää saanan kanssa. toivottavasti sen vielä kerkeää nähdä.

huh huh ku haukotuttaa ja väsyttää, vaikka koko päivä on mennyt torkuten. vähän lisää kofeiinia niin ehkä tämä tästä.

***

siinä oli ulkoisia asioita. oon sen verran ilonen kaiken aikaan etten edes haluaisi murehtia. kyllä niitä tulee mieleen jos haluaa. eihänne ongelmat ole minnekään kadonneet: syöminen vammaa, kaikki pelottaa ja itsetunto on jossain. jälkimmäinen on ehkä paremmassa suunnassa, mutta suuret muutokset vie aikaa.

aikaa. sitä ei tunnu riittävän. ensiviikolla taas treenejä sitten elina jo tuleekin ja sunnuntaina bodomi. voi apua mitähän siitäkin tulee. pelkään että oon loppu viikosta ihan pa. täytyisi tosiaan hankkia se kirppari pöytä jonkun kanssa puoliks..

***

(käyn lunttaa täs kohtaa mistä olen jo selittänyt ja mistä en) bls:stä en olekaan puhunut vielä sanaakaan. no sanotaanko että ajatukset olivat jossain muualla, niin oli hiukan vaikea keskittyä keikkaan. oli siellä pari sellaista wow-experienceä, muun muassa sen basistin plektran saaminen, wylden soolot ja no in this river. herranjestas sitä tunnetta kun siihen kauittimen päälle tuli screenit joissa dime hymyili, ja wylde soitti siinä pianon ääressä. upea musiikki komemus elämys -sellainen.

***

huomenna olisi tarkoitus tehdä hoitosuunntelma ja stressaan sitä. joudunko menee kuukaudeks hengaa päivätoimintakeskukseen ja sieltä sitten kouluun? ihan hyvähän idea se on, mutta äh... en jaksa tutustua nyt kehenkää. tää on aina sama joka paikassa. opetella nimet, tehdä hyvä ensivaikutelma, olla tosi kiva ja avoin. en mä osaa muutakaan, mutta se on oikeasti välillä tosi rankkaa. sitten kun on muutenkin tarve olla se osa jotain niin kahta kauheammin ottaa sen sitten taakaksi.

äh taas tätä ongelmista ongelmien tekoa. just hyvin tane selitti, kuinka naiset ajattelee asiat tavallaa vaijereissa kiinni, joissa ne voi kiertyä ja yhdistyä samaan. kun taas miehet pitää asiat tavallaan laatikoissa ja siellä on vaan se yks asia ja senkin saa suljettua. sitten miehillä on se yks laatikko joka on typö tyhjä, jonne välillä itte menee.

olispa se niin. ajatus on ainakin söpö :)

helsingistä matkaan lähti jokunen kirja ja sain keskiviikkona sellaisen näytelmän lahjaksi omistus kirjoituksineen kun miksi saara nauroi. ostin mä arno kotroakin perjantaina, en kuitenkaan kaikkea itelleni. oon kovasti koettanu saada sen meriluodon luettua loppuun, mutta sekin on niin hyvää tekstiä ettei halua makeeta mahan täydeltä, vaan tarvii ajatella välillä. täytyis vaan raa'asti miettiä että kun lukee niin laittaa aina vaihtoehdoiks samanaikaisesti siis tyyliin näytelmä, romaani ja runo. siitä sitten valkkaamaan mitä sillä hetkellä mieli tekee ja missä mielentilassa on. en toisaalta pidä kirjoja minään suorituksena. ne on ennemmin rentouttavia haasteita(?).

***

oho just tane soitti ja hymy on taas sellainen ettei sitä voi.

tää on maailman ihanin tunne.

toivottavasti mikään ei mee pieleen.

kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen

pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
miksi minä, miks se valitsi mut?