deep blue see

day 07 – your least favourite level from a video game

viitsit. jalat ihan kipeinä. olo on ku olis kävelly puujaloilla kokopäivän. oikeesti, tämmöstä tää vappupalloilu on.. huhhuh.

asiaan! merikentät. yleisestikin inhottuja. tanekin allekirjoittaa. ahdistaa, että ilmaloppuu.. hankalaa liikkua, yleensä uimalla eteenpäin. perusmerimaisemat kaloineen on tylsiä. tane tossa huikkaa etttä viholliset (kalat) vähän leijuu.. ei oo niinku syvyysperspektiiviä.
muutenkin tylsiä.. mun mielestä niissä on parhaat musiikit, mutta ei sitä meren niinkun vetisyyttä saa niinkun kuvastuu.

kala on tylsä. merisiilet kans. ei, kenttä ei parane rauskuilla.

en jaksa luetella missä peleissä vesipännii.
kalamiehet on kans ihan tylsä keksintö. siis niinku kalanpää ja sillee.
ursulapahis mustekalakin on nähty. ei enää.

pakko silti mainiti, että alicessa oli sentää ihan kiva, että siellä oli hylky missä oli teatteri meren alla, plus se liikku normaalisti. sen puku oli vaan kamala.

joo pakko lähtee nukkuu huomenna taas. heihei.

it's not a matter of you versus of me

day 06 – your favourite level from a video game
mien oikeasti keksiny tähän mittään, ja alkoi pikemminkin himottaa puhua omii asioita kirjoittaa jostain peleistä.
äh saankohan tosiaan tähän oikeasti kasaan tarpeeksi noita pelejä ku oon ihan kökkö.

no otetaan tämä nyt aluksi. elikkä super mario 64:stahan se. ah tykkään kamalasti tosta kentästä (voi ton videon siis tsekkaa siis alustakin) mut erityisesti tommoiset liukumäet pelissä on mun lemppareita. vähän kaikissa pelissä. alice - madness returnsissakin on!! tommosissa laskemis -osuuksissa ei voi mennä taaksepäin, pitää varoo reunoja ja ei voi tietää yhtään mitä tulee. mä muistan kun löydettiin sillon kymmene vuotta sitten toi marion liukumäki (se siis on yhden kentän seinässä), niin naurettiin vaan ihan vääränä ku käännyttiin heti ihan väärään suuntaa mikä johti kuolemaan. se oli vaan vähän eeppistä.
mie en muuten marioo paljon enää jaksa. ainakaan tota peliä. osaan vaan sen liian hyvin, en ehkä yhtä hyvin ku ennen mutta enivei.

keksimpäs jonkun toisen mistä "levelistä" tykkään! en tiedä liittykö tää sillä tavalla tasoon, mutta pakko mainita! in the groove -pelin my favourite game . en mie sitä peliä niinkään osaa, lol pelaan edelleen easyllä, mutta on se vaan huippu koukuttava. ja mun lemppari. niin sitähän kysyttiin, eli ihan sama mitä työ ajattelette!

oliskohan mitään muita leveleitä? minen keksi nyt mittään.. ehkä lisään jos jotain tulee.
täytyy mennä nauttiin nyt auringosta ja siitä että vappu tulee !!!
ja vappuna sitten palloja myymään, mutta siitä saa fyrkkaa :)

mutta ei meitä saa vanhenemaan

terveisiä lumotun leikin tavernasta!
en nyt lähde selittämään juonta ja hirveitä juonen käänteitä sen enempää (se tanelle selittäminen viides minuutissa tupakalla teki jo tuskaa), mutta huh huh olipas jännää. voi luoja tota adrenaliinin määrää!! ehkä teki ihan hyvää vähän nousta tommoseen juttuun mukaan täältä tietokoneperseeltäni, varsinkin tän jatkuvan pelaamisen jälkeen. pelaamista sivuutan kohta. en vielä..

mutta oikeesti hei, musta on hauska huomata, että kun tanelin on tavannu (ja on tykkiläistyny), niin sitä on esim uponnu tällainen fantasia juttu kans! tänäänkin ku mentiin aftereille heseen (lol), niin menihän se potterin puhumiseks.. eka kyllä myönsin, että joskus sorrun dissaa sitä sarjaa, niin kohta olin jo selittämässä niiden hahmojen hienoudesta ja pottermoresta. noh mutta tää on taas tätä, ku ruuti vähän kaikkee:
vähän hipsteri, vähän nörtti, vähän taiteilija, vähän hemmoteltu kermaperse, vähän tyttö. vähän poika. ja näitä vähän sanoi riittää. enkä mie oo ainut. ihhanaa ku immeiset on moni muotoisia ^^. henkisesti ja fyysisesti.
mut oli oikeasti mahtavaa olla porukassa koossa,ja puhua tällasista jutuista :)

äh kun menis niin kauan aukaista tota larppia, mutta hei lukekaa sieltä linkistä hahmo ja maailma, niin sillä pääsee pitkälle. mie olin aika iso osassa kauppias-äiti-välikätenä, joka linkitty kahden mahtivelhojen valtataisteluun. piste pilkku ja huutpmerkki. ei ketään kiinnosta oikeesti lukea/ kuunnella toisten tämmösiä, jos ei oo itellä mitään linkkiä ko tapahtumaan.
se on fakta, toisten larppien kuuntelu on tylsää. eli en sorru en. pröppröpröö.

paitsi että pakko sanoo, et ku oltiin eilen, siis perjantaina, (jonka takia oon 30-day challengestä nyt päivän tappiolla sry. kirjoitan kai tähän sitten kaks hähhää.) oltiin juhlimassa kuoharin kera koskipuistossa (kesän ekan puiston istuaiset JEE) mm. bulgariaa ja kevättä; niin meillä lopulta meni sitten tanen kaa aamu neljään ku päästiin kotiin :DDD:D:DDD. sitten vasta tuli se oivallus sillee : "VOI VITTU KYMPILTÄ PITÄIS OLLA TYKILLÄ, MITÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE!! TANEE AUTA?!"
no onneks siltä löyty se jätesäkillinen (syntisiä) larppausproppeja, eli nou problemo.
se herääminen sitten oli, mutta hei, vieläkin pystyssä ollaan! Woohoo!!!
***

huomaa kun alkaa jäätyä, viimeistään siitä, ku stalkkaa enempi facea kun kirjoittaa, muka hakien poittia ja ainesta mitä pitäis tänne höpöttää, mutta eiköhän se on aika selvää minkä aika on seuraavaksi.

TÄTTÄRÄRÄÄ!

day 04 – your favourite video game series

ei vaihteeks oo mitään absoluuttista totuutta, mutta onhan tää vihan mielettömän koukuttava,huippu ja klassikko. mutta äh sen verran pitää nirsoilla että 251 pokémonia riittää. raichu on paras (täähän me tiedettii), sit lickitung ja weedle. sit haunter on lutunen ja gloom.
joulun jälkeen kun alkoi pelaa stadiumia, uus rakkaus oli sitten jynx (yhdistelmä psyhic, ice <3). myös starmie ja lapras meni lemppareihin.

seuraavasta generationista tykkään smearglesta ja jumpluffista.
nää on aika ulkonäkö seikkoi miksi diggaan niistä. sorppa.

mutta joo perustellaan, miksi siis pelisarjana lemppari, niin sanotaanko, tää peli idea ja rakenne toimii tosi hyvin (PAKKO kerätä kaikki.. PAKKO), ja se okei, joo.. toistuu.. mutta esim gameboy -peleissä on mahdollisuus kaikkiin puzzleihin ja tämmösiin. esim että pääsee jonnekin salille haastaa salinjohtajaa ja kaikkee täytyy käydä suorittaa joku puzzle tai hakata rakettiryhmä yms. sitten taas kuusnelosen stadiumilla, tulee se pelin strategisuus paremmin esille. et sä vaan tapa sitä kivipokémonia jollain sähköjormalla...
ei..
kaikessa riippuu myös mitä liikeitä teet ja esim oman pokémonin nopeus esmes.. (taas tää ruutin sä -passivisuuden liikakäyttö. ohops)

jokatapauksessa hieno pelisarja. nom nom oikeasti jynx-starmie-combo!!
ai niin pakko vielä mainita, stadiumin pokémon minipelit! tossa on vähän lyhempi versio. ahh hajoilen täällä ihan kympillä :D.
ihme linkki klik-klikkailua.

hei ennen kun meen seuraavaan etappiin, joka on siis periaattees tän päivänen (eikä kuitenkaan sekään koska nyt kello on jo seuraavaa päivää.. tarkalleen tietokoneen kello väittää 2.49), niin KUITENKIN mainitsen vielä pelisarjoista kelpo heroes of might and magicin. kolmos osan jälkeen, nelonen oli kakka, mutta vitonen taas oli jees, mutta haki viel muotoaan. sen sijaan uusi kulta rakkaani heroes 6 on ihan huippupeli koska siinä on vanhaa vähän uutta. tätä kutos rakkautta ennen, tuli heroes -teemalla puzzlepeli nimeltä clash of heroes, josta oon joskus saattanut höpöttää täällä vuositakaperin. se oli vaan oikeesti loistava ihana-kuin-ruutille-tehty -combo miun lempi pelisarjasta ^__^.
koska:
vuoropohjanen puzzle peli, jossa on miun lempihahmoja, lautapelimäiseen kamppanja-moodiin tehtynä, myös kaksinpelit on mahdollisia.

tämä parempi ku hyvä me likes!
***

day 05 – your favourite multiplayer game

no voi perse. tähän asti mie oon kyllä maininnu miun kaikki lempi moninpelit. tyyliin öh.. kaikista mistä oon puhunu on moninpeli mahdollisuus, joka on tehny siitä just buenon.. mutta enköhän mie jonkun viel keksi, ja keksimpä.. en mie kyl sano onko tää ny miun lemppari-lemppari, mutta tästä lähtee:
worms 2/world party/reloaded.
kuka ei tästä tykkäis? voi niitä tyhymiä ääniä, sitten varsinkin kun ne suomidupit tuli ("ampu tulloo!" "mie soitan äidille" "no haloo?!").
edelleen mie sekotan kontrollit ja tapan itteni omaan minaan köysi-miina- säädön kanssa, mutta samalla niitten helkuttien kranaattien.. no ei voe mittaa. pöllö on pöllö.

ennen ku ylistän enempää näitä sitkeitä matoja, haluan mainita toisen legendaarisen matopelin nimeltä liero. ken tietää, olkoon tyyytyväinen itseensä. sitä myö pelattiin veljeni kaa aikaas paljon sillon pikkasena. mie nääs rikoin meirän cd -aseman, niin onneks korput viel toimi, heh heh. toinen mitä me pelattiin liikaa oli wings. meidän serkun piti korputtaa toi peli omalle koneelle, niin siihen meni se 12 korppua.. siin kohtaa oli vaan "että, voi vittu liian iso", ja luovutettiin. toista se sillon oli kun ei ollu mitää ämpee pleiereitä ja muistitukkoja!

hei nyt alkaa oikeesti jäätyä.. ollu vähän liian pitkä päivä. mainitsen tähän vielä mortal combatin koska tykkään niistä. kamalaa verimättöä, mutta tää on taas tätä ihme siedätyshoitosadismia. ne hahmot on vaan niin cooleja. voi voi.

eiköhän tää riittää tältä erää.

yks erä bondii?

day 03 – your least favourite video game

en mie mittään peliä sillä tavalla vihaa, koska harvoin sellaista peliä pelaa kertaa enempää, jos ei voi sietää.. kyllä sittn kun vähän mietti niin SE peli tuli mielen sopukoista. ja sehän on goldeneye 007 nipakuusnepalla. voi ruojake, aina sitä piti pelata. kun kaveri tuli käymään, tai koulun jälkeen tai sillon ku oli tylsää. markus aina pakotti pelaan. onhan sitä hakatessa ollut ihan hauskaa, mutta ei kiva pelata peliä jonka aina hävisi? mie oon niin kyllästyny niihin musiikkeihin siinä pelissä, samoin kenttiin.. vähän kaikkeen. siis tuo peli on hauska kunnon porukalla, kuten rakakiden serkkupoikien kanssa, mutta ei sitä paria peliä enempää jaksa.

ei.. enää..
silti se vielä kummittelee ihmisten puheissa ja netin syövereissä.
***

meen bulgariaan heinäkuussa vapaaehtoistyöhön kuukaudeksi btw. :)

my favourite game..

day 02 – your favourite video game

tää haastehan puhuu videopeleistä, mutta taneli sanoi, että nykyään kaikki pelit tietokonepelit menee kanssa tähän kategoriaan. oletaan niin ja vastaan kymykseen vilpittömästi:
heros of might and magic III

onhan tässä vuosien aikana tullut eteen monia pelejä ja ollaan ihastuttu ja vihastuttu.
silti aina mä palaan kelpo heroesiin.

aloitin tän pelaamisen joskus silloin ysärin puolesvälis, alle kouluikäseen veljen kanssa.. ja siitä eteenpäin se on jatkunut.. jatkunut.. on tullut lisäreitä.. ja pelaaminen on vaan jatkunu.
tässä sitä sitte ollaan. on se vaan paras peli.

ennen kun tapasin tanelin oon vähän karttanu kaikkee fantasiaa.. heroesin hahmot ja creaturet on ne jotka mulle on vaan kelvannu.
heroesin takia mun lempi fantasiahahmo on yksisarvinen, koska tässä se on vaan niin cool. se pystyy blindaamaan tyypin ja se on ihan sairaan tehokas yksikkö.
tän pelin ansiosta mun ikuinen talviviha heltyy koska pelissä on paras linna tower. ja towerissa on naga queen.. hienon hieno yksikkö. siitä ei löydy oikein hyviin kuvia, mutta lyhyesti se on sellanen kuuskätinen jäänvalkea puoliks käärme ja puoliks nainen. musta tukka ja sen kaamenahka on semmmonen pinkinpunanen ja musta. joku oli tehnyt fanartia. tosta näkee ainakin aika hyvin.
tässä pelissä on myös kaikki muut huippu tyypit kuten minotauros, musta lohikäärme ja griffineitä.

on tää vaan niin paras. ja campanjassa (jota en paljon pelaa koska oon nössö) on ihan huippu juoni.

ei vittu. jonnet ei muista ja niitten mielestä tässä on paska grafiikka. eikä oo. tää on vaan paras.

nyt ei tuu yhtä rakentavaa tekstiä kun eilen. ihan sama.

västäräkki jäätyy
kiinni puuhun
lupaan vielä
lennätän sut kuuhun, erika

it's the 30 day video game challenge!

laitan tän tänne. en haluu täyttää facea mun herpderp -päivityksillä. tän sen sijaan täytän!! ^^
let the game begin!

day 01 – the very first game you ever played

tää oli vaikea. ekana tuli mieleen elävätkirjat -sarjan peli (ja varmaan mun eka ihan oma peli) aapelin abc - hurjistunut pölynimuri. siinä oli sellanen imuri joka sai sähköallergian, jonka takia sen oli katkaistava virtajohtonsa. sit se lukia omia käyttöohjeitaan ja suuttu typerille kirjaimille, koska niissä sanottiin ettei pölynimuri toimi ilman virtaa. sitten se imi ne käyttöohjeet sisäänsä josta sille tuli hyvä fiilis. sit se imi kaikki sen maan kirjaimet, jota piti sitten alkaa setvittää, ja korjata tilanne.

ei se ollu mitenkää erityisen hyvä, enkä mä osanu sitä. markus - velejeni sen läpi sit pääsi. :D
mut se oli mun peli.

oon tottunu enemmän kattomaan ku muut pelaa, ku pelaisin itte. aina, tunnista toiseen, mä vaan tuijotin kaikki maailman medal of honor frontlinet, super mariot... kaikki ku markus pelas ne läpi. salaa ku se oli koulus kokeilin, mut en mä mitään osanu. kai siinä kehitti jotain ongelmaratkaisukykyjäkin pikkuruutin pieneen päähän. olinhan mää paljon nuorempi ku markus ku me hakattiin pelejä, mut kuitenkin yhessä mietittiin kaikki "mistähän saa ton supermarion lentolakin?!"

kai mää nyt muutkin mainitsen joita hatarista muistan pelanneen enkä vaan kattoneeni.
ja sehän on segan columns! ikuinen rakkauteni. mie en niinkään tetriksestä välitä, tää on paljon parempi!! sen sijaan että tulis tietyn muotoisia paloja, (jolloin tetriksessä odotetaan sitä viiden pitkää siihen yhteen kulmaan, tyyliin puolet pelistä) tässä jokanen on kolmen pituinen ja ne kolmetimanttia mitä siinä on pitää vaihdella ja täytyy saada tuhottua kolme tai enemmän saman väristä. tossa linkki, koska oon niin epäselvä. voi luoja, heti kun kuulen ton musiikin alkaa sormet syyhytä!!

varmaan tuun mainitsee näissä postauksissa tän vielä, mutta tän mä ainakin muistan pelanneeni pikkasena. ilman mitään neuvoja. nimittäin bomberman 64. siinä on vieläkin mun mielestä vaihteeks yhet parhaat musiikit. ja se on yks parhaista moninpeli moodeista mitä tiedän. pelissä lyhyesti vauvan näköiset "bombermanit" yrittää pommeilla liiskata sut. yksi roundi kestää sen pari minuuttia. eka minuutti on ihan perus, mutta tokalla tulee sudden death, jolloin sen landin vesi alkaa nousta tai pommeja tulla taivaalta tai seinät liikkuu ja kutistaa sitä areenaa. samalla edelleen ammutaan pommeja.
hieno peli aijaijai!

pelasin kesällä ton yksinpeliä ja voi sitä tuskaa. kaikki ne bossit.. siellä oli kunnon mamelukkikala, jäähämis ja semmonen himolintu... en päässy semmosta laavaroboa läpi, enkä jaksa yrittää koska oon niin ragequittaaja että huhhuh..

it hurt itself in it's confusion

iltapäivää kaikki naurunappulat ja kusimutterit. ei töitä vieläkään mistään. vmp:llä kävin tiistaina haastattelussa, ja sillon päätin että anti olla. no oon mä vähän yrittänyt noita hakemuksia pistää, et saa nähä kui äijän käy. ensvuonna oikeesti dokumentoin _kaikki_ hakemukset mitä pistän, lasken kaikki monta pistän, monta tulee takasin vastaukseksi ja oikeesti teen siitä jonkun lehtijuttu paskan. jos en siitä saa fyrkkaa en sitten mistään. no se on sitten ens vuonna. nyt riudun omassa tylsyydessäni.

tosi jäätävää, kun oon haaveillu lorvimisesta, ja nyt tuntuu et liika on liikaa.. jos kesällä tää jatkuu tane viel menettää hermonsa muhun. pirttihirmun piirteitä on ollu jo ilmassa. tiskasin meidän _kaikki_ tiskit johon meni yli kolme tuntia. sitten siivosin keittiön ja sit vaadin että opetellaan tekee makaroonilaatikkoa. valtaan kokoajan tän pääkoneen jossa tane haluis tehdä töitä ja vingun koko ajan tenpain asioista, jotka ei mielestäni oo hyvin organisoitu. sit luettelen tasa mun kaikki hyvät teot ja oon niin marttyyria niin marttyyria.

oon mä kyl aika paha ihminen -___-'.

***

heidi soitti tossa kaks sekuntii sitten ja pyys mennä lekottelee aurinkoon ja väähn picnicöimään.
angstiloppu tähän. uudet tuulet puhaltaa. vaikken mä töitä saa niin en mä mitään menetä. ainakaan ystäviä <3

minä oksensin verta ja itkin

vituttaa ja ahdistaa.
mä vihaan epätietoisuutta ja rahattomuutta.
vihaan tätä saatanan työnhakua!! oikeesti ryhdy kohta "systeemikusee" -punkkariksi.
eilen työkkärissä se tunti venttailua kun mietin että jos kesällä sais työharjoittelupaikan.. no mä voin ilmoittauttua työttömäks 3.6.. eli kun 2.6 valmistun.

hieno uraputki siinä niin! ylioppilaasta työttömäksi. kreit sukses.



voi vitun vittu mä sanon.

nyt mulla ei oo ees varaa mennä kattoo tänää titanicia vaikka sovittiin se susan kaa ajat sitten.


ahdistaa.

kurkku kipeänä aamuun ankeaan

ahh ihanaa mikään ei oo sen ihananpaa kuin kevät. kesä on ovella. joutsenia lentää yläpuolella. asvaltti näkyy ja...

joka vuosi se iän-ikuinen työhakemis-rumba!! inhoan vapaamuotoisten hakemusten suhrausta, samoin jotain täytettäviä lomakkeita netissä. kaikkiin niihin tulee sama persoonaton:
"olen sosiaalinen ja tulen toimiin kaikkien ihmisten kanssa :))))))))))))))))"
vittu.

mie haen oikeesti töitä siksi että haluun rahaa, saisin elämään sisältöä (ei se aamusta iltaan koneella istuminen ookkaan niin cool, vaikka lukiossa semmosista päivistä haaveili) ja haastetta. tän hetken haasteet on niin lame kuten esan hiekkalaatikon siivous... ei sekään oo kivaa mutta silti.

pääsin mä tossa tiistaina ryhmähaastatteluun opteamille, mutta ei sitten sekään tärpänny. ei tällä naamalla. anteeksi vain mutta minuu ei kiinnosta se kiva "sipaisu huulipunaa ja aurinkopuuteria korostamaan kasvojen muotoa". ei ne takaa sen työnsaamista. kyllä toki siististi kannattaa pukeutua. mut ihan sama jostain tommosista ulkosista aspekteista. jos oot plastiikki niin oo.

äh mie oon niin korviamyöten täynnä noita papereita... eikö se oo rehellisyyden merkki että sä tuut paikan päälle työtodistuksineen päivineen? kyllä se varmaa on tän nykyteknologian rinnalla rahvasta, mutta musta se on aitoa ja vilpitöntä. ISO peukalo sammonkadun k-extran pomolle joka suosii tätä.

ehkä mie soitan tänään vähän paikkaan ku paikkaan, näyttelen parhaani mukaan ja puhelujen jälkeen kiroan niin että maa tärisee. katotaan kuka on teeskentelyn kuningas
(tunnen itteni nyt sellaseks pahapahikseksi joka istuu semmosella isolla pyörivällä tuolilla pitkäkarvainen valkoinen kissa sylissä).
***

ja sitten muihin aiheisiin. pääsin lavastuskurssille joka on vaasassa 21-22 pvä tätä kuuta. en tieädä miten revin siihen vielä rahat, mutta se ei oo vielä murhe. oon aika innoissani. luomistyötä se on sekin, ja jos pääsee näkee nockuakin ^^

ei kai täs muuta.
tää kuulosti hyvältä.

boil em' mash em' stick em' in a stew

en ole kirjoittanut pitkään aikaan. yleensä kirjoitan kun pitäisi tehdä jotain. koetin lukuloman aikana olla päivittelemättä, aivan kuin olisin oikeasti tehnyt jotain. no en tehnyt. eli pelkkää laiskuutta koko se ajan jakso ja tämän hetkinen.

vitun ennakkovituntehtävät.
kiitos. sainpas sanottua.

MITEN VOI OLLA MOTIVAATIOTA VÄKERTÄÄ JOTAIN NUHRUA PAPERILLE, KUN SE JOKA SAA TYÖN, TARKASTELEE SITÄ VAJAA PUOLI MINUUTTIA JA HEITTÄÄ SEN SUORAAN SILPPURIIN? siinä teille taidetta saatana.

toisaalta, en tiedä kuinka moni kaverinikaan on oikeasti säilyttäny master piecejäni? en onneksi halua tietää ja kuvittelen naiivisti että ne on niiden olohuoneiden seinällä ja kehujen ympäröimänä. hahhaa. kehut jotka eivät koskaan ylety tänne asti.

jahka saan tuon toisen työn aherrettua lähden kaupunkiin toivomaan, että valokuvat saisin täksipäiväksi teetttyä a4:eksi. oon tällä hetkellä NIIIIIN pessimistinen, että tuskin sekään tulee onnistumaan.

perkele.

pitäisi tehdä saatekirje vielä sinne porin kuvataiteeseen.
kirjoitan sinne että: harrastan ihmislihan syömistä ja sinivalaiden pyyntiä. ruskistan lihan yleensä aina sukkapuikkovartaissa. metallinen sivumaku muistuttaa minua siitä että olen SAATANANPALVOJA. tai jotain sinnepäin.

esa sitten istahti yhden piirroksen päälle. hyvä vaan, mun mielestä sen kissankarvat ja paperin rypistyminen vaan muistuttaa realismista ja tuo kuvaan autenttisuutta.

joo ehkä mä lopetan tän vuodatuksen nyt.

p.s. en jaksa enää etsiä hiellä ja verellä sitä oikeaa englanninkielistä fraasia otsikoksi. tällä hetkellä olkoon otsikko mikä päähän juolahtaa.
heihei.