mutta ei meitä saa vanhenemaan

terveisiä lumotun leikin tavernasta!
en nyt lähde selittämään juonta ja hirveitä juonen käänteitä sen enempää (se tanelle selittäminen viides minuutissa tupakalla teki jo tuskaa), mutta huh huh olipas jännää. voi luoja tota adrenaliinin määrää!! ehkä teki ihan hyvää vähän nousta tommoseen juttuun mukaan täältä tietokoneperseeltäni, varsinkin tän jatkuvan pelaamisen jälkeen. pelaamista sivuutan kohta. en vielä..

mutta oikeesti hei, musta on hauska huomata, että kun tanelin on tavannu (ja on tykkiläistyny), niin sitä on esim uponnu tällainen fantasia juttu kans! tänäänkin ku mentiin aftereille heseen (lol), niin menihän se potterin puhumiseks.. eka kyllä myönsin, että joskus sorrun dissaa sitä sarjaa, niin kohta olin jo selittämässä niiden hahmojen hienoudesta ja pottermoresta. noh mutta tää on taas tätä, ku ruuti vähän kaikkee:
vähän hipsteri, vähän nörtti, vähän taiteilija, vähän hemmoteltu kermaperse, vähän tyttö. vähän poika. ja näitä vähän sanoi riittää. enkä mie oo ainut. ihhanaa ku immeiset on moni muotoisia ^^. henkisesti ja fyysisesti.
mut oli oikeasti mahtavaa olla porukassa koossa,ja puhua tällasista jutuista :)

äh kun menis niin kauan aukaista tota larppia, mutta hei lukekaa sieltä linkistä hahmo ja maailma, niin sillä pääsee pitkälle. mie olin aika iso osassa kauppias-äiti-välikätenä, joka linkitty kahden mahtivelhojen valtataisteluun. piste pilkku ja huutpmerkki. ei ketään kiinnosta oikeesti lukea/ kuunnella toisten tämmösiä, jos ei oo itellä mitään linkkiä ko tapahtumaan.
se on fakta, toisten larppien kuuntelu on tylsää. eli en sorru en. pröppröpröö.

paitsi että pakko sanoo, et ku oltiin eilen, siis perjantaina, (jonka takia oon 30-day challengestä nyt päivän tappiolla sry. kirjoitan kai tähän sitten kaks hähhää.) oltiin juhlimassa kuoharin kera koskipuistossa (kesän ekan puiston istuaiset JEE) mm. bulgariaa ja kevättä; niin meillä lopulta meni sitten tanen kaa aamu neljään ku päästiin kotiin :DDD:D:DDD. sitten vasta tuli se oivallus sillee : "VOI VITTU KYMPILTÄ PITÄIS OLLA TYKILLÄ, MITÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE!! TANEE AUTA?!"
no onneks siltä löyty se jätesäkillinen (syntisiä) larppausproppeja, eli nou problemo.
se herääminen sitten oli, mutta hei, vieläkin pystyssä ollaan! Woohoo!!!
***

huomaa kun alkaa jäätyä, viimeistään siitä, ku stalkkaa enempi facea kun kirjoittaa, muka hakien poittia ja ainesta mitä pitäis tänne höpöttää, mutta eiköhän se on aika selvää minkä aika on seuraavaksi.

TÄTTÄRÄRÄÄ!

day 04 – your favourite video game series

ei vaihteeks oo mitään absoluuttista totuutta, mutta onhan tää vihan mielettömän koukuttava,huippu ja klassikko. mutta äh sen verran pitää nirsoilla että 251 pokémonia riittää. raichu on paras (täähän me tiedettii), sit lickitung ja weedle. sit haunter on lutunen ja gloom.
joulun jälkeen kun alkoi pelaa stadiumia, uus rakkaus oli sitten jynx (yhdistelmä psyhic, ice <3). myös starmie ja lapras meni lemppareihin.

seuraavasta generationista tykkään smearglesta ja jumpluffista.
nää on aika ulkonäkö seikkoi miksi diggaan niistä. sorppa.

mutta joo perustellaan, miksi siis pelisarjana lemppari, niin sanotaanko, tää peli idea ja rakenne toimii tosi hyvin (PAKKO kerätä kaikki.. PAKKO), ja se okei, joo.. toistuu.. mutta esim gameboy -peleissä on mahdollisuus kaikkiin puzzleihin ja tämmösiin. esim että pääsee jonnekin salille haastaa salinjohtajaa ja kaikkee täytyy käydä suorittaa joku puzzle tai hakata rakettiryhmä yms. sitten taas kuusnelosen stadiumilla, tulee se pelin strategisuus paremmin esille. et sä vaan tapa sitä kivipokémonia jollain sähköjormalla...
ei..
kaikessa riippuu myös mitä liikeitä teet ja esim oman pokémonin nopeus esmes.. (taas tää ruutin sä -passivisuuden liikakäyttö. ohops)

jokatapauksessa hieno pelisarja. nom nom oikeasti jynx-starmie-combo!!
ai niin pakko vielä mainita, stadiumin pokémon minipelit! tossa on vähän lyhempi versio. ahh hajoilen täällä ihan kympillä :D.
ihme linkki klik-klikkailua.

hei ennen kun meen seuraavaan etappiin, joka on siis periaattees tän päivänen (eikä kuitenkaan sekään koska nyt kello on jo seuraavaa päivää.. tarkalleen tietokoneen kello väittää 2.49), niin KUITENKIN mainitsen vielä pelisarjoista kelpo heroes of might and magicin. kolmos osan jälkeen, nelonen oli kakka, mutta vitonen taas oli jees, mutta haki viel muotoaan. sen sijaan uusi kulta rakkaani heroes 6 on ihan huippupeli koska siinä on vanhaa vähän uutta. tätä kutos rakkautta ennen, tuli heroes -teemalla puzzlepeli nimeltä clash of heroes, josta oon joskus saattanut höpöttää täällä vuositakaperin. se oli vaan oikeesti loistava ihana-kuin-ruutille-tehty -combo miun lempi pelisarjasta ^__^.
koska:
vuoropohjanen puzzle peli, jossa on miun lempihahmoja, lautapelimäiseen kamppanja-moodiin tehtynä, myös kaksinpelit on mahdollisia.

tämä parempi ku hyvä me likes!
***

day 05 – your favourite multiplayer game

no voi perse. tähän asti mie oon kyllä maininnu miun kaikki lempi moninpelit. tyyliin öh.. kaikista mistä oon puhunu on moninpeli mahdollisuus, joka on tehny siitä just buenon.. mutta enköhän mie jonkun viel keksi, ja keksimpä.. en mie kyl sano onko tää ny miun lemppari-lemppari, mutta tästä lähtee:
worms 2/world party/reloaded.
kuka ei tästä tykkäis? voi niitä tyhymiä ääniä, sitten varsinkin kun ne suomidupit tuli ("ampu tulloo!" "mie soitan äidille" "no haloo?!").
edelleen mie sekotan kontrollit ja tapan itteni omaan minaan köysi-miina- säädön kanssa, mutta samalla niitten helkuttien kranaattien.. no ei voe mittaa. pöllö on pöllö.

ennen ku ylistän enempää näitä sitkeitä matoja, haluan mainita toisen legendaarisen matopelin nimeltä liero. ken tietää, olkoon tyyytyväinen itseensä. sitä myö pelattiin veljeni kaa aikaas paljon sillon pikkasena. mie nääs rikoin meirän cd -aseman, niin onneks korput viel toimi, heh heh. toinen mitä me pelattiin liikaa oli wings. meidän serkun piti korputtaa toi peli omalle koneelle, niin siihen meni se 12 korppua.. siin kohtaa oli vaan "että, voi vittu liian iso", ja luovutettiin. toista se sillon oli kun ei ollu mitää ämpee pleiereitä ja muistitukkoja!

hei nyt alkaa oikeesti jäätyä.. ollu vähän liian pitkä päivä. mainitsen tähän vielä mortal combatin koska tykkään niistä. kamalaa verimättöä, mutta tää on taas tätä ihme siedätyshoitosadismia. ne hahmot on vaan niin cooleja. voi voi.

eiköhän tää riittää tältä erää.