boil em' mash em' stick em' in a stew

en ole kirjoittanut pitkään aikaan. yleensä kirjoitan kun pitäisi tehdä jotain. koetin lukuloman aikana olla päivittelemättä, aivan kuin olisin oikeasti tehnyt jotain. no en tehnyt. eli pelkkää laiskuutta koko se ajan jakso ja tämän hetkinen.

vitun ennakkovituntehtävät.
kiitos. sainpas sanottua.

MITEN VOI OLLA MOTIVAATIOTA VÄKERTÄÄ JOTAIN NUHRUA PAPERILLE, KUN SE JOKA SAA TYÖN, TARKASTELEE SITÄ VAJAA PUOLI MINUUTTIA JA HEITTÄÄ SEN SUORAAN SILPPURIIN? siinä teille taidetta saatana.

toisaalta, en tiedä kuinka moni kaverinikaan on oikeasti säilyttäny master piecejäni? en onneksi halua tietää ja kuvittelen naiivisti että ne on niiden olohuoneiden seinällä ja kehujen ympäröimänä. hahhaa. kehut jotka eivät koskaan ylety tänne asti.

jahka saan tuon toisen työn aherrettua lähden kaupunkiin toivomaan, että valokuvat saisin täksipäiväksi teetttyä a4:eksi. oon tällä hetkellä NIIIIIN pessimistinen, että tuskin sekään tulee onnistumaan.

perkele.

pitäisi tehdä saatekirje vielä sinne porin kuvataiteeseen.
kirjoitan sinne että: harrastan ihmislihan syömistä ja sinivalaiden pyyntiä. ruskistan lihan yleensä aina sukkapuikkovartaissa. metallinen sivumaku muistuttaa minua siitä että olen SAATANANPALVOJA. tai jotain sinnepäin.

esa sitten istahti yhden piirroksen päälle. hyvä vaan, mun mielestä sen kissankarvat ja paperin rypistyminen vaan muistuttaa realismista ja tuo kuvaan autenttisuutta.

joo ehkä mä lopetan tän vuodatuksen nyt.

p.s. en jaksa enää etsiä hiellä ja verellä sitä oikeaa englanninkielistä fraasia otsikoksi. tällä hetkellä olkoon otsikko mikä päähän juolahtaa.
heihei.