won't feel as alone as she does

viikonloppu on päätöksen puolella. piti mennä jo hetki sitten nukkumaan, mutta nyt on suihku varattu. elikkä minulla on ehkä parhain hetki kirjoittaa.

aloitettiin juhliminen perjantaina, joka meni osittain bussissa seikkaillessa ja niitä odotellessa. ei siinä mitään. määränpäänä oli pietarin ja sen kavereitten kolme solu ja siellä wii. pelattiin sitä ihan täpinöissämme ja kadehdittiin niitten kämpän suuruutta ja siisteyttä. hitto vie se ei vaan näyttäny kolmen jätkän poikamiesboksilta. ainoa mikä viittas opiskelijakämppää oli se viinan määrä, mutta ei sekään siltä tuntunu kun istuskeli niissä nahaksohvissa hienoista laseista juoden. ikävä kyllä viimeinen bussi meni ihan liian aikaseen takaisin keskustaan, mutta eipä sillä jatkettiin sitten seuraavana päivänä.

ensin kuitenkin näin mimmaa ja kirpparoitiin. vastaan tuli hienon hienot valkoiset renksu kengät ja raidallinen toppi. ne oli sitten osa illan vaatetusta mutta siitä myöhemmin lisää. sitten vähän cine atlakseen jäätelölle ja kohta erkki tulikin meidän hienoon seuraamme. pian mimma siitä lähti ja me lähdettiin skännäilemään yt:lle. siellä odottelikin sofia ja eetu rumpujen soitto reeneissä. kiva oli niitäkin nähdä tällä tavoin impron jälkeen. seuraavasta kerrasta ei sitten ole tietoakaan, kun jätin sen tän päivän talvikokouksenkin väliin. ei huvittanu.

erkki sitten jatkoi siitä kanssani matkaa paulille, mikä oli varsin hyvä, iltaan nähden siis. meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja voitettiin aliaskin. woohoo.

juomapeliä ja sitten rodeoon. vain kerran soi ymca joka on varmaa ennätys!

mutta oli ihan mielettömän kivaa. vaikka baarikin meni kiinni, niin vitsi jaksoi vielä lentää, kiitos julian tuttavuuden paymanin. :)

sitten joskus nukkumaan. tää päivä meni sitten koomatessa. aloitin mä erkin lainaaman jari tervon ohranan, jonka ajattelin urakoida loppuun. ihan hyvää tekee lukee välillä suomen kielistäkin, kuin huonoja käännöksiä.

***

ai niin olisi varmaan pitäny kertoa perjantain ja lauantain välisestä unestani koska se oli varmaan eeppisintä, mitä nyt olen ikinä nähnyt. lyhyesti se kuitenkin meni niin että kaikki kuoli ja mulla oli poika joka hukkui.

johanna, mun siis ihka ensimmäinen seurustelukumppani (ja ainoa tyttöystäväni) soitti tänään. oli hiukan hämmentävää. ei olla puhuttu melkein kahtee, eiku kolmeen vuoteen. sekin tietysti lukee yliopistossa kieliä. kukapa ei :D

no nyt se suihku vapautui, huomenna taas rutiineihin ja säännöllisyyteen. toisaalta joskus se 15 tunnin nukkuminenkin yhtenä päivänä on ihan kivaa.

ehkä teoistamme pienimmät, juuri ikuisiksi jää jos suuni pidän supussa, vitut, täytyy yrittää

kiitos, kun koetit ymmärtää.

jotain ihan tärkeitä ihmisiä lähti tänää pois meidän yhteisöstä. osu ja uppos. mun ei oo tarkoitus päivitellä tätä näin useasti, mutta jotenkin kun se kirjoittaminen on aina ollut läsnä, niin ei sitä voi oikein lopettaa. tietenki tätä voisi pitää aivan omana tietonaan, ja kirjoittaa käsin elikkä retrosti, mutta en tiedä. ei nyt.

tällä viikolla, mä oon muistanu milta ahdistus tuntuu. se kun jännittää ja pelottaa. se kun ei tiedä on hyvä olla juuri tässä paikassa tähän aikaan.

lähdetään nyt ihan maanantaista. maanantaista ja lämmin veriset -näytelmän ennakosta. pääsi ilmaiseksi niin totta kai menin. siellä tietysti oli puoli koulua. en halunut alkaa selittää suu vaahdossa missä mä oon ollu nyt kaks kuukautta. pelkäsin sitä kysely tulvaa; mutta vain yksi ihminen kysyi mitä kuuluu. ja sekin oli sellainen ihminen, joka on minulle myös jonkin asteen ystävä.

en nyt halua alkaa referoimaan, mistä näytelmä kertoi. sanon näin lyhyesti, että se riipaisi kuitenkin ja sai yksilöllisen elämän kauneuden; sen arvon taas syvenemään.

tarinassa oli vanhus joka oli lähtöisin karjalasta (näytelmä on siis trilogia ja tämä minkä näin oli sen päätösosa). mummo oli menettänyt silloin kotinsa, sitten hän ajan kuluessa menetti myös maansa ja tilansa. tässä osassa he asuivat perheineen keskeneräisen sillan alla. tämä eli loppu ikänsä tavallaan kodittomana.

***

keskiviikkona oli hoitoneuvottelu, jossa pistettiin paperille tavoitteita, mitä tältä hoitojaksolta haemme. asioita kyseltiin, pyydettiin kertomaan asioita joita esimerkiksi pelkään ja sen sellaista. se oli todella uuvuttava prosessi. lähdettyäni siitä yliopistolle ei ollut paljosta paitsi etten olisi ollut paloina. yks pikkanenkin juttu olisi rikkonu.

***

no sitten hermoja raastava impro, joka menikin sitte muilta osin pipariksi.

no jos ei muuta niin pääsi viettämään aikaa vielä paulin kanssa. no sitä varmaan tule nähtyä aika paljonv iikonlopun merkeissä. se tekee ihan hyvää.

***

"kukaan ei oo koskaan.." on alkanut monet lauseeni jo jonkin aikaa. tänään niitä tuli yksi lisää. hyvällä tavalla. sanotaanko vaikka, että harvoin mulle kukkia annetaan.

loppu on liian aiheellista, liian dramaattista selittää ynnämuuta sen sellaista niin uskon että

lyriikat, tai no koko tuo biisi kertoo paremmin.

mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

long day, lay me low

terkkuja improgroundista! seuraavan kerran sitä olisi tarjolla huhtikuussa 28. päivä. sinne siis.

toisaalta tuonne tuli ihan kamalan paljon sellaisia ihmisiä jotka merkitsevät tällä hetkellä hyvin paljon + muutama yllätys. kiitos kun vaivauduitte. se oli vaan oikeesti todella sydäntä lämmittävää.

muutenkin meni tosi jeessisti. meidän ryhmäkemia vaan oli ihan loistavissa mitoissa. viis siitä missä joukkueessa oli; oli nimittäin äly kivaa. ja oli myös yleisöllä!

kulttuurin ei tarvitse olla raskasta, vaan hauskaa. se voi olla viihdettä. hyvin tehtyä sellaista.

***

äsken vielä pienet pelit unoa paulin kanssa. voi sitä tulee niin ikävä. lähtee sinne venäjälle kohta ihan pian. vaikka sen tajuaa niin nyt kun se lähestyy, niin vielä enemmän surettaa. no lauantaina ehkäpä tanssimaan ja huomenna ehkä keilaamaan, puhumattakaan star wars maratonista joka ehkä urakoidaan.

täytyy elää niissä pienissä hetkissä ja mennees, ja ei se minnekkää kuole. se vaan menee venäjälle.. ja sit kesäl norjaan... ja vasta elokuussa nähdään.

vitu.

kun se on niin hyvä ystävä. niin hyvä naapurikin. niin kiltti ihminen.

niin tärkeä.

***

päätettiin hoitoneuvottelussa että kuukaus olisi tarkoitus nyt tuolla päiväsairaalassa olla. elikkä hienosti v -jaksolle sitten pääsen back in business.

se että on estynyt jonkin aikaa koulusta, tarkoita että on poistunu ajasta iäsyyteen. noo-noo-noo.

aion nimittäin olla hyvinkin pian selkä. siis back. jos ymmärrät mitä tarkoitan.

***

sain sen stephen kingin piinan vihdoinkin loppuun. nyt olisi seuraavaksi tarkoitus lukea kärpästen herra. toisaalta, jotenkin sellainen tunne että pikkupoikien seikkailut viidakossa, ei ole tämän hetken fiilikseen sopiva. viime vuonna se oli näihin aikoihin alkava viehätys surrealismiin.. mitähän tällä kertaa.

onneksi nuo edward II:en harkat alkaa pukkaamaan, niin tuskin jää tuota vapaa aikaa tuollaisten miettimiseen. ylipäätään, liikaan ylimääräiseen kelailuun ja spekuloimiseen.

nyt olisi varmaa korkea aika alkaa elää. varsinkin kun sitä menneisyyttä ronkitaan oikein urakalla. vai ronkitaanko? otanko mä vaan itte sen itkun aiheeksi ja vammaiseksi tekosyyksi? onko se tekosyy?

nyt tuo koneen näytön kulmassa oleva kello kertoo olevansa kohta yksi yöllä. huisia kun ne tunnit on taas menee. minne ne on menneet?

ehkä samaa paikkaan minne miekin ihan juuri, kohta, nyt.

it won't deny me

be me for a change (fucked)

sensitive to the light

silmien edessä on kuja. se ei johda mihinkään ja ajan myötä se on pakokaasusta ja roskista muuttunut saastaiseksi. edes punaisten tiilien väriä erota seinästä, saatika sitten seinää. jos tästä kujasta olisi tarkoitus päästä eteenpäin, täytyisi olla joko hämähäkkimies tai sitten ihan helvetin taitava kiipeäjä. jonkun parin metrin päässä pään yläpuolelta näyttäisi nimittäis olevan jotku palotikkaat..

mutta jos on haavoittunut, sillä hetkellä avohaavoja täynnä oleva ihmisraunio, on turha kuvitella yrittävänsä noita palotikkaita kohti. silloin on umpikujassa. ympäristökään ei ole mitenkään hyväksi kaikille kolottaville paikoille, puhumattakaan vertatulviville naarmuille. on pimeää. ei jaksa. väsyttää. täytyy pysähtyä.

miten tässä nyt näin kävi?

sitten taskulampun valo osoittaa juuri sitä nurkkaa missä makaan tajuttomana.

mieleeni tulee veljeni leijonamielen viimeiset sanat:

"minä näen valon! minä näen valon"

lohdutan sua kun sielu tummuu ja sydän sanoo poks

as we knew it

kuinka se on niin vaikeaa piirtää paria hassua viivaa paperille. pitäisi niistä saada pari 1920 -luvulle viittaavaa vaateharsoa ja tukkatyyliä, vanhan luonnoksen pohjalle. ei se vaan onnistu. impro alkaa joku 20 min päästä. sain yhden iltapuvun edestä ja takaa tehtyä.
kasvoista ei tarvitse edes mainita mitään. nimittäin niitä paperille ei vaan saanut.

nyt täytyy mennä. katotaan mitä tästä yöstä tulee. whihii.

/edit. klo 22.10 ->

tunti sitten loppu treenit. ihan älyttömän uuvuttavaa. ehkä harkkojen pituus vaikutti siihen. toisaalta mä oon niin onnellinen, että tässä on mahdollisuus kehittyä tosi paljon. ei sillä että opiskelee jotain hyviä ns. "mustia hevosia", jotka varastais shown aina, vaan just niitä työkaluja ja tekniikoita. että eri harjoitukset tulee vastaan ei-niin-rönsyilevinä-minä-olen-lavalla-tadaa, vaan koettaa hakea eheää ja eteenpäin kulkemista. ja jos jäätää, on mahdollisuus pelastautua.

tää nyt kuulostaa paljon sekavammalta, mitä impro oikeesti on.

se on nimittäin ihan hemmetin kivaa.

katotaan nyt miltä illal tuntuu toi luonnostelu, vai heräänkö viideltä aamulla.

jos tänää oli väsynyttä päiväsairaalassa, niin entäs huomenna?

puhumattakaan kärsimättömyydestä.

tuntuu että tuolla se on yltymässä täysiin mittoihinsa.

tarttis varmaa keinon purkaa sitä. pitäiskö sitä sitten alkaa kutoon?

***

ollaan juteltu aapon kaa tosi paljon koulun käynnistä. tai siis kun stressaan sitä. alkais nimittäin nyt koe viikko, mun muutama vuosi takaperin suunnitelmis piti olla nyt abi..

kuinkas sitten kävi häh?

toisaalta, jos asiat olis menny niinku sukulaiset, äiti ja isä ym. toivoi, niin millaisessakohan pisteessä mä olisin?

millaiset mun arvosanat olisi?

jotenkin tuntuu että mä menisin jonneki amikseen tai muuta lukion jälkee..

ei se nyt niinku tarkota jotenkaa huonoa vaihtoehtoa, tälle jossittelevalle elämälle, mutta tavallaan; mä olisin luovuttanu.

katottiin seuraavia improjen aikatauluja. puheeks tuli nätyn ja teakin pääsykokeet.

"kaikkihan me haetaan sinne tänä vuonna?"

niin no niin.. jotenki vaan tiedän, että nyt on vaan hyvä oottaa, sais siitä ekasta käynnistä kokemusta tai ei.

nimittäin:

kun mä täytin seittemäntoista, mä muistan että toivoin jotenkin harmoniaa mun elämää, tavallaan tavoitteeks tulevaan ikään.

mä toivon sitä vieläkin. siksipä odotellaan rauhassa.

ei onni löydy siitä, että uutta hamuaa
vaan siitä, että oppii saamastaan nauttimaan

another good-bye

viikonloppu olisi sitten loppua päin, ja seuraava etappi olisi tonne unimaahan.

vietettiin tuossa hetki sitten heidin kanssa laatuaikaa. sai kuunneltua sitä järjen ääntäkin. sitä kyllä kipeästi tarvitsi. ei ollut oikein mitään eheää pälkähtänyt päästä, tai mitään sellaista jota olisi voinut pukea sanoiksi.

hirveästi olisi kirjoja luettavana ja muka ei ole aikaa. paskan marjat.

ehkä se tästä starttaa pikkuhiljaa. en pidä sitä mitenkään pakollisena projektina. se on mulle viihdettä, ei velvollisuutta. sitä se ei saisikaan olla.

black label societyn shot to hell on tä viikon levy ollu. senkään keikkaan ole enää kuin muutama kuukausi hihi.

can you stand on your head?

irvikissa: no niin, jos itse etsisin pekka kania, kysyisin hullulta hatuntekijältä.
liisa: hullulta? hmm.. e-ee-en tahdo enää..
irvikissa: tai ehkä jänöltä..? hän asuu tuolla päin
liisa: kiitos. minä taidan mennä hänen luokseen..
irvikissa: hänkin on tietysti hullu.

liisa: mutta en halua enää olla hullujen kanssa!
irvikissa: voi, sitä ei voi välttää. meilkein kaikki ovat hulluja täällä! HAHAHA! ..olet varmaan huomannut etten minäkään ole täysin järjissäni.. HAHAHAHAHAHAAHAAA....!

ja tätä meidän lapset on kattonu vuosikymmenet. eikä kyllä kaduta. eka kosketus surrealismiin.

jotenkin tää kyllä jotenkin muistuttaa meidänkin meininkiä viime viikolla :D

(no more) livin life behind a shadow

psycho holiday

lyhyt kolmas päivä. mutta voe vittu mä sanon. no kävi ilmi että mulla on hylkäämisen pelko ja nyt lueskellessani tää tuli vastaan:

diagnostiset kriteerit 301.6 riippuvaiselle persoonallisuushäiriölle

Pysyvä ja kohtuuton tarve tulla hoivatuksi joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä pelkoon erilleen joutumisesta, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi viisi tai useampaa seuraavaa:
(1) Vaikeuksia jokapäiväisten päätöksien tekemisessä ilman kohtuutonta määrää neuvoja ja vakuutteluita toisilta
(2) Tarvitsee muita ottamaan vastuun pääosalle elämänalueistaan
(3) Vaikeudet erimielisyytensä esittämisessä koska pelkää menettävänsä muiden tuen tai hyväksynnän.
Huomautus: Ei sisällä aiheellista rangaistuksenpelkoa.
(4) Vaikeudet projektien tai omien asioidensa aloittamisessa (koska päätöksiin ja kykenevyyteen tarvittava itseluottamus puuttuu ennemmin kuin motivaatio tai energia)
(5) Menee kohtuuttoman pitkälle saadakseen hoivaa ja tukea toisilta, pisteeseen jossa vapaaehtoisesti tekee sellaisia asioita jotka ovat itselle epämiellyttäviä
(6) Tuntee olonsa epämukavaksi tai avuttomaksi ollessaan yksin, koska pelkää kohtuuttomasti olevansa kyvytön huolehtimaan itsestään
(7) Etsii kireelliseti uuden suhteen saadakseen huolenpitoa ja tukea kun läheinen suhde päättyy
(8) Epätodellisen syventynyt pelkoihinsa huolehtia itsestään tullessaan jätetyksi

ja tästä sitten matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. aloin vielä parkumaan tänään kesken päivän ku pelkään että ne heittää mut pihalle keskiviikkona ku on hoitoneuvottelu. ei-i sittenkää.

pelottaa pelottaa pelottaa. nyt se tuli.

***

äh.
miksi luottaisin typerään internet lähteeseen?

lääkärit diagnosoi mut objektiivisesti. en minä itse.

hah

i am a kid in the nuthouse

toinen päivä meni oikein hyvin. ulkona jos olis ollu parempi sää, niin olis säästyny kaatumisilta. oon ihan satavarma että näin tommi evilän tänää bussissa! sehän asuu tampereella. meni fysikaalilaitokseen tammelaan. iik! jäi samal pysäkil pois ku mä.

pelattiin vähän scrabblea, heitettiin huonoa läppää ja no oli keskusteluryhmä (siis tommi evilän kaa niiq sillai). päiväkerhoa. no ei se nyt sitä on, mutta sillä hetkellä oli niin malttamaton olo, että ei oikein jaksanu olla paikallaa ja lätistä itsekritiikistä.

aapon kaa juteltiin ehkä tyhmimmästä aiheesta koskaan. vrt. viime viikolla.

saanko mä tykätä oliivinvihrestä kun se on mun lempiväri tai dexteristä?

saan kuulemma.

ja maailma mallillaan, helkutin hakemus leiriohjaajaksi pistetty ja nyt vaan peukkua pystyyn.

come as you are

hämmentää ihan kamalasti. eka päiväsairaala päivä oli tänään. meni ihan hyvin. olin pakahtua ensin siitä hiljaisuudesta, toisessa hetkessä nautin siitä.

kaikki vaan pälyilivät kelloa ja odottivat ruokaa. lounaan jälkeen jopa juteltiin. kivaa porukkaa. outoa on itse kunkin tabut. tai siis yhtäkkiä keskustelu vain lakkasi kuin seinään. mäkin lopetin sen vaan kerran. se oli kuitenkin ok. hienoja persoonia siellä se on pakko kertoo. älykkäitä ihmisiä, ei mitään hermonsa menettäneitä aivokuolleita, hyi kun puhun rumasti, mutta siis niillä ihmisillä on tosiaan siellä jotain jota ne osaa tai mistä ne tietää, mä oon siitä tosi ilonen. muakin kannustetaan siihen, ja se on vähän pöhköä. en mä tiä. tuntuu kuin olis valvottavana jossain isosleikkihuoneessa eikä kukaan oikein osaa aloittaa leikkimistä.

ärsyttää kun henkilökunnassa on pelkkiä naisia. en tiedä miksi se nyt niin risoo. ehkä siellä on sellanen päiväkerho meininki. ON SIELLÄ.

mut ihan jees, tavallaan on ajantasalla ton kautta normaalista elämässä, mutta saa silti eristäytyä omista pienistä ympyröistä. on se jännä.

lauleskeltiin sellasessa bändiryhmässä tänään, se tuntu vähän vastenmieliseltä, vaikka toisessa hetkessä paloin intoa laulaa pitkästä aikaa. siinä oli kuitenkin, myönnettäköön pätemisen pisara hengessä, mutta se tuntui hyvältä.

huomenna olis tarkoitus mennä museoon mutta mulla on sille ajalle aapon aika. sääli.

ehkä tästä hengissä selvitään.

***

kattelin eilen monta jaksoa muumeja ja niitten yllyttämänä piirtelin jonkin verran. muumeja arvatenkin. nuuskamuikkunen on vaan niin cool kun se ei upota jokaseen juttuun lusikkaansa. lisäksi tulee toimeen kaikkien kaa, ja se mielipiteitä kunnioitetaan, ja kun se on hiukan skeptinen. hieno hahmo. ahh. ja aliisa taas on niin kaunis !

/edit. suhrasin ton just äsken leivinpaperille öljyliiduilla. hitto vie kun se on nerokasta paperia! voi levittää kuinka vaan väriä.

saisko sitä jostain paksumpana.

toisin sanoen tos kuvassa on oikeasti varjot eikä se oo noin pönttö.

nothing stops the madness

nyt ne painajaiset on kaks päivää taas häirinneet kahta kauheampina..

ja viikko sitten mun unet kerto arno kotron ja antti reinin yhdistelmästä ja salarakaista. alitajunnalla oli oikeastaan kaikki ok. päivisinkin muutama ideanpoikanenkin tuli.

tämä on vaan niin tyhmää.

kaikkihan on nyt tasaista ja hyvin, niin miksi sitten joku minusta alkaa taistella vastaan?

onko olemassa henkistä vastustuskykyä?

saiskos sitä laktoosittomana?

turn my face against the wind

mä herään klo 13. syön jotai. dataan vähän yli tunnin. meen ehkä kupungille. palaan joskus neljältä. nukun seittemää. katon ehkä leffaa. otan unilääkkeen. ja rumba alkaa alusta.

näin on osaksi mennyt tää viikko. ehkä muutama poikkeus, näin mm. saanaa, heidiä, erkkiä ja paulia.

he ovat mun parhaita ystäviä täällä tampereella.

te olette ne lähimmät.

dexter. sitä suositeltiin mulle kolme päivää sitten. olen ekan kauden puoles välissä ja kamalassa koukussa. kuitenkin vähän pelkään yöunien puolesta. lisäksi katoin alku viikosta jigoku shoujoa. en mä kyllä sitäkään aijo kesken jättää. ihan huipua.

muuten elämä vaan laahaa eteenpäin. ei jaksa oikein mitään. ensiviikolla yritän. maanantaina on improa. sinne ei ole enää pitkä matka. pakko jaksaa.

***

pauli opetti mut eilen pelaa backgammonia. niin monimutkaisen lauta siinä pelissä, etten ole uskaltanut tutustua. jo oli kyllä aikakin. *just äsken kone tippu lattialle. no ei käyny mitään*

jotenkin hatara muistikuva että se oli vanhassa kännykässä. no niin vanhassa puhelimessa. nyt sekin lepää mun pantera, pöydän alla sijoitettuna eloktroniikka rojuihin.

toi yllä oleva kuva liityy siihen mistä juteltiin aapon kanssa viimeks. se on yks puoli mussa. se on se huomiohakuinen, naiivi, pelokas ja kaiken puolin heikoilla oleva pikkutyttö. mä olen sitä välillä.

se on astunu liian isoihin saappaisiin aivan liian aikaseen. siks se ei oo lähteny pois.

mä en oikein tiedän mitä mä tekisin sille?

shut your mouth! hey man, i'm just talking about dirty frank

toivon, että tälle kirjoittamiselle löytyisi jokin tarkoitus. oletan myös että myös tälle elämän vaiheelle. tunnen itseni vaan taas aidasta matalimmalta menijältä. tai siis että tää koko paska on pelkkää laiskuutta.

mä vaan hemmottelen.

ei vittu miten tyhmä sana.

itseäni siis. tässä näin.

siksi mä vaan löysäilen kotona enkä tee mitään, valitan etten voi. paskan marjat. tai ainakin nyt tuntuu siltä.

ärsyttää. jos jostain olen saanut porukoilta tunnustusta, niin se on ollu rahan käyttö. no ei varmaan enää. neljäs päivä tuli tuet: joku 380€

jäljellä siitä: 34€

vitu.

klo on joku kymmentä yli kolme yöllä. lähettiin tunti sitten saanan kanssa o'connellsista. ihan kiva paikka.

onneksi tänää ainut meno on vasta klo 15.oo

ei varmaan tällä kertaa muuta rättärää ja töttöröö.

thoughts arrive like butterflies

jännittää ihan kamalasti huominen ettei uni tule. ei tullut eilenkää.

mua pelottaa etten mä taaskaan riitä.

miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

ain't a shade of difference. 'tween the heroes and the cowards

nyt on pakko kirjoittaa kun sain pitkästä aikaa jonkin näköisen punaisen langan aiheeksi. kävin tänää pitkästä aikaa psykoterapeuttini aapon luona (kirjoitan tästä eteenpäin sitten vain aapo, kun se on vammaista joka kerta kirjoittaa tuol hekutin aronimi psykoterapeutti hamassa tulevaisuudessa. lisäksi säylytän silti hänen yksityisyytensä vaikkakin käytän tässä hänen etunimeään). puhuttiin nyt tästä pyhien lomasta ja miten oli menny, ja voima varoistani millä ei sitten satu. lisäksi otettiin huomioon keinot joilla tiedostaa 'haitallisten ihmisten vaikutukset' ja niitä vastaan puolustautuminen. samoin myös vaara tilanteisiin jossa se ylisensitiivisyys tulee ilmi.

milloin sitten hallitsen tätä helkutin sensitiivisyyttä?

- piirtämällä.

nyt kuulostaa pöllöltä mutta siihen tulokseen vaan tultiin.

piirtäminen ja sen aikana käymäni prosessi tuo minulle eheyttä ja vastuuta. siinä on kyse hallitusta tilanteesta, joka tuntuu vieläpä omalta.

kaiken tän vastakohta on mun elämä. se on pirstaloitunu, hajanainen, moneen paikkaan levinnyt kasa jotain hallitsematonta.

kaikki tää tuli ilmi kun mietittiin mitä mä ootan siltä päiväsairaalalta:

- jotain hallintaa tähän näille tunteille, ehkä jotain konkreettisia mahdollisuuksia tarkastella sitä

- päämääriä elämään, uusia etappeja jotka auttaisiat kantaa ja kannustaa

- puolustuskeinoja 'vaaratilanteisiin' ja sellaisiin

- ehkä löytää jonkin asteista energiaa arkeen

***

en mä nyt näitä lässyttäessä tarkoita että 'joo vittu ekan kakkosen bussin alle, ja se on menox sano anniee lenox'

ei vaan tasapainoo. harmoniaa. tässä olis tarkotus viel tallustaa parikyt vuotta niin tarttis vähän sellaista tohon rinnalle.

***

p.s. eli on käymässä, tarkoitus oli tänää mennä vähän juhliin mutta suunnitelmat tyssäs. vitu.

now everything is caving in

veli nukkuu tos sängyl takanani. se tuli tänää tänne tampesteriin käymään. mie tulin toissa päivänä. naapuri vissiin oli unohtanu tyhjentää suodatinpussin kahvinkeittimestä jo viime vuonna. se on nimittäis sellanen kiva oranssin sävynen. en muuten siivoa :)

päivä menny siivoten, siks mun playlistikin ollu sellainen aivot narikkaan -tapainen ja sisältänyt kaikkea noloa, mm. aquaa, dr. bombayta ja jotain muuta yhtä noloa ysäriltä.
***

onneks alennusmyynnit alkaa loppua, multa nimittäin alkaa myös loppuu rahat. ei nyt vielä mut jonnin verran on menny sitä mania vaatteisiin. inventaariossakin, kun siis tänään siivosin tuli ikean kassilisen sitten sellaista roinaa joka lähtee kirpparille. niin se aika vähän kuluu ja ne kaikkein vannoutuneimmat vaatteet (kuten se pulsu flanelli-paita) on nyt lähtevien laatikossa.

hei pistän nyt tähän kun vielä muistan:

haluan nähä ttt:lle tulevan kaaos -näytelmän.

samoin lyytikäisen uusimman eli hämähäkkimiehen koston.

ja matelin.

..nyt kun vielä muistaisi..

ja tuon uusimman vareksen. ensi-ilta olis huomenna, mut se on varmaa ihan sika täynnä ja mä oon neljään asti improharkoissa.

nyt vois mennä nukkuun, ei tässä varmaan muuta tiedontynkää ollut. eihän näissä yleensäkään.

voisin kuitenkin nyt ihan vain huvikseni linkata tän tähän

they picked you up and they never let you down.
everyone's forgiven in the land of pleasant living now.

there's no trust and there's no end

niin se uus vuosi päätti alkaa ja sen uudet kujeet. viimeisinä päivinäkään actionia ei puuttunut, puhumattakaan uudesta vuodesta!!

uudet vaatteet, uusi kirja lsita ensvuodelle ja paljon muita kujeita.
ja ainakin muutama bändi edelleen näkemättä!

optimisena etiäpäin.
olkkaris vedetään just lipsiä. jotain culture clubin biisiä. hyvä hyvä.

päivitän tähän varmaa illemmalla sitten viime vuoden saalini noista kirjan resuista. katsellaan.
nyt rentsuileen.

i found my life was slipping through my hands.
perhaps through death my life won't be so sad.
i can see you, can fuck you, inside of you

***

daniil harms - sattumia
daniil harms - ensiksikin ja toiseksi
reija keskiaho - rastas
kira poutanen - ihana meri
edgar lee masters - spoon river antologia
astrid lindgren - ronja ryövärintytär
mary shelley - frankenstein
boris pasternak - tohtori zhivgo
anna-leena härkönen - heikosti positiivinen
terhi rannela - taivaan tuuliin
rauha s. virtanen - ruusunen
netta muskett - valkea kyyhky
albert camus - sivullinen
anthony burgess - kellopeli appelsiini
samuel beckett- huomenna hän tulee
kenneth grahame - kaislikossa suhisee
tadeusz borowski - kotimme auscwitz
kiti kokkonen - purukumi karusellissa
arno kotro - sanovat sitä rakkaudeksi
zac crain - karjapaimen helvetistä
vladimir nabokov - lolita
p.l. travers - maija poppanen

jon krakauer - erämään armoille

nikolai gogol- päällystakki
robert bloch - psyko