viikonloppu on päätöksen puolella. piti mennä jo hetki sitten nukkumaan, mutta nyt on suihku varattu. elikkä minulla on ehkä parhain hetki kirjoittaa.aloitettiin juhliminen perjantaina, joka meni osittain bussissa seikkaillessa ja niitä odotellessa. ei siinä mitään. määränpäänä oli pietarin ja sen kavereitten kolme solu ja siellä wii. pelattiin sitä ihan täpinöissämme ja kadehdittiin niitten kämpän suuruutta ja siisteyttä. hitto vie se ei vaan näyttäny kolmen jätkän poikamiesboksilta. ainoa mikä viittas opiskelijakämppää oli se viinan määrä, mutta ei sekään siltä tuntunu kun istuskeli niissä nahaksohvissa hienoista laseista juoden. ikävä kyllä viimeinen bussi meni ihan liian aikaseen takaisin keskustaan, mutta eipä sillä jatkettiin sitten seuraavana päivänä.
ensin kuitenkin näin mimmaa ja kirpparoitiin. vastaan tuli hienon hienot valkoiset renksu kengät ja raidallinen toppi. ne oli sitten osa illan vaatetusta mutta siitä myöhemmin lisää. sitten vähän cine atlakseen jäätelölle ja kohta erkki tulikin meidän hienoon seuraamme. pian mimma siitä lähti ja me lähdettiin skännäilemään yt:lle. siellä odottelikin sofia ja eetu rumpujen soitto reeneissä. kiva oli niitäkin nähdä tällä tavoin impron jälkeen. seuraavasta kerrasta ei sitten ole tietoakaan, kun jätin sen tän päivän talvikokouksenkin väliin. ei huvittanu.
erkki sitten jatkoi siitä kanssani matkaa paulille, mikä oli varsin hyvä, iltaan nähden siis. meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja voitettiin aliaskin. woohoo.
juomapeliä ja sitten rodeoon. vain kerran soi ymca joka on varmaa ennätys!
mutta oli ihan mielettömän kivaa. vaikka baarikin meni kiinni, niin vitsi jaksoi vielä lentää, kiitos julian tuttavuuden paymanin. :)
sitten joskus nukkumaan. tää päivä meni sitten koomatessa. aloitin mä erkin lainaaman jari tervon ohranan, jonka ajattelin urakoida loppuun. ihan hyvää tekee lukee välillä suomen kielistäkin, kuin huonoja käännöksiä.
***
ai niin olisi varmaan pitäny kertoa perjantain ja lauantain välisestä unestani koska se oli varmaan eeppisintä, mitä nyt olen ikinä nähnyt. lyhyesti se kuitenkin meni niin että kaikki kuoli ja mulla oli poika joka hukkui.
johanna, mun siis ihka ensimmäinen seurustelukumppani (ja ainoa tyttöystäväni) soitti tänään. oli hiukan hämmentävää. ei olla puhuttu melkein kahtee, eiku kolmeen vuoteen. sekin tietysti lukee yliopistossa kieliä. kukapa ei :D
no nyt se suihku vapautui, huomenna taas rutiineihin ja säännöllisyyteen. toisaalta joskus se 15 tunnin nukkuminenkin yhtenä päivänä on ihan kivaa.
ehkä teoistamme pienimmät, juuri ikuisiksi jää jos suuni pidän supussa, vitut, täytyy yrittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti