ain't a shade of difference. 'tween the heroes and the cowards

nyt on pakko kirjoittaa kun sain pitkästä aikaa jonkin näköisen punaisen langan aiheeksi. kävin tänää pitkästä aikaa psykoterapeuttini aapon luona (kirjoitan tästä eteenpäin sitten vain aapo, kun se on vammaista joka kerta kirjoittaa tuol hekutin aronimi psykoterapeutti hamassa tulevaisuudessa. lisäksi säylytän silti hänen yksityisyytensä vaikkakin käytän tässä hänen etunimeään). puhuttiin nyt tästä pyhien lomasta ja miten oli menny, ja voima varoistani millä ei sitten satu. lisäksi otettiin huomioon keinot joilla tiedostaa 'haitallisten ihmisten vaikutukset' ja niitä vastaan puolustautuminen. samoin myös vaara tilanteisiin jossa se ylisensitiivisyys tulee ilmi.

milloin sitten hallitsen tätä helkutin sensitiivisyyttä?

- piirtämällä.

nyt kuulostaa pöllöltä mutta siihen tulokseen vaan tultiin.

piirtäminen ja sen aikana käymäni prosessi tuo minulle eheyttä ja vastuuta. siinä on kyse hallitusta tilanteesta, joka tuntuu vieläpä omalta.

kaiken tän vastakohta on mun elämä. se on pirstaloitunu, hajanainen, moneen paikkaan levinnyt kasa jotain hallitsematonta.

kaikki tää tuli ilmi kun mietittiin mitä mä ootan siltä päiväsairaalalta:

- jotain hallintaa tähän näille tunteille, ehkä jotain konkreettisia mahdollisuuksia tarkastella sitä

- päämääriä elämään, uusia etappeja jotka auttaisiat kantaa ja kannustaa

- puolustuskeinoja 'vaaratilanteisiin' ja sellaisiin

- ehkä löytää jonkin asteista energiaa arkeen

***

en mä nyt näitä lässyttäessä tarkoita että 'joo vittu ekan kakkosen bussin alle, ja se on menox sano anniee lenox'

ei vaan tasapainoo. harmoniaa. tässä olis tarkotus viel tallustaa parikyt vuotta niin tarttis vähän sellaista tohon rinnalle.

***

p.s. eli on käymässä, tarkoitus oli tänää mennä vähän juhliin mutta suunnitelmat tyssäs. vitu.