and it gets stronger, with every breath i take

vapaapäivä. tekee tällainen, päivä kotonakin välillä ihan hyvää, kun minimoi kaikki ulkomaailman häiriötekijät. en mä pahemmin mitään aikaa saanu: tiskasin, nukuin ja katoin dexteriä kolme jaksoa. silti tuntuu että ihan kuin pisti rahaa pankkiin, kun sai ihan kunnolla levätä.

mä huomasin muutenkin levon merkityksen täs tänä aamuna. mulla oli eilen ihan kamala migreeni enkä menny siks reeneihin ja olin muuteki koko illan alamaissa. aamulla oli piristyneempi.

syöminen ja nukkuminen, ne tuntuu vastenmielisiltä välillä mut ne oikeesti luo rutiinin ja pitää kasassa. ne luo samalla myös itseisarvon niiden välttämättömyydellä ja toivotusti säännöllisyydellä.

huomattavasti jakso sitten tänää olla, hymyillä ja keskustella. suosittelen.

jos mä saisin (ja ehkä saankin torstaina) vielä tällaisen samanlaisen vapaapäivän niin voipi jopa olla että saisi siivottua. se olisi oikeasti tosi mullistavaa ja jotai jotain mitä mä haluisinki. onhan suskin tulossa viikonloppuna ja kaikkea. herranjestas nyt mä vasta ajattelin tota kirjottaessani... hermohermohermo. no tiedetään torstain ohjelma, sanotaanko näin.

nyt tuntu puheet loppuvan ku eksyin kattoo noita wienin kuvia. olipas siellä nyt jälkeen päin tarkastellen tosi siistiä. onkohan siellä norjassakin. oonko mä sinne menossa?

äh toisaalta

nyt en halua ressata mistään ylimääräsestä, kun jossain vaiheessa sitä kuitenkin kertyy ian tyhjästäkin. se on tullu niin monet kertaa huomattua.

mä sain ronjalta lainaa stephen kingin vuodenajat -novellikokoelman ja siinä on muun muassa sellanen stoori ku ruumis johon stand by me perustuu. mua aina kiehtoo siin leffassa kuinka kohtalokas se tavallaa oli riverin suhteen, tai siis tällasena spoilina et se leffahan alkaa siitä kun sen novellin "kirjoittaja" saa tietää et se riverin hahmo chris on kuollu.

kuinka sekin meni nuorena, herran jestas millanen ääni sillä olisi nyt ollu vanhoilla päivillä. mä varmaan olisin kussu hunajaa. varmaa ollu kauheet ihkutukset sitä kohtaan niiku jotai hans mathesonia.

tavallaa on mielekästä tietää mistä tykkää, ja seistä niiden takana.

joskus se on hankalaa mut nekin rakentaa mua ihmisenä, ehkä vähän ulkoisestikin mutta kuitenki. toisaalta joskus se on vähän väsyttävää..

esim. nyt mun sydänpalais mennä kattoo downia kesällä, koska se on down.

ei sitä ymmärrä ellei ymmärrä sanotaan näin.

mä haluun nähdä ne vielä, koska

down.

ei siitä sen enempää

***

äiti tulee 17. päivä. oikeastaan on mulla sitä vähän ikäväkin, teatteriseuraks ynnä muuksi. äidiksi. olis kiva halata sitä tai kuulla kun se lukee jostain kirjoista pätkiä ääneen. siinä se on hyvä.

se luki sen kuume houreiselle tyttärelleenkin wienissä jouluaattonakin leijapoikaa kun pyysin. se tuntuu nyt tosi lämpimältä ajatukselta. :)

uhmaan vielä hetken aikaa ja jatkan tätä hallitsematonta avautumista, mä voin kertoa että mulla on unelmia. ne tekee täs tilassa tosi paljon hyvää. en mä usko, että ne sillee naps tulee toteutuu muutta ne on edessä päin, ainakin mun naiivi maailma ajattelee näin.

niissä mä en oo enää yksin. niissä mä nauran räkäsesti. niissä mä saan pitää jonkun isoa takkia harteillani. niissä mun sydän palaa.

ne vois olla joskus jopa totta.

***

mutta nyt on tää hetki ja nuoruus joka vaatii "minulle nyt kaikki tänne heti!", mutta ei ne vaan tuu. voihan niitä asioita edes auttaa että ne tulis kohta, mutta katsotaan nyt. ollaan nyt tässä.

koska tässäkin on ihan hyvä olla.

i have a dream of my own
and it's mine all mine alone
its been my friend since I was just a girl

it has a life it has a heart
it has a soul and it's a part
of everything this woman gives the world