some surf for love but find lust just in time

kun tekemisen puute loppuun, niin viimeiseksi olejn korrenksi jää aina maailman menon päivitys. oikeastaan, mun ei enää huvita tulla tänne löpisemään ilman mitään asiaa, mutta ehkä se on välillä ihan hyvä.

tää viikko on ollut.. erikoinen. 7. maaliskuuta olis tarkoitus suunnata kouluun. kävin tekee lukkarinki, joka ei ollu mitenkää rankka. silti iski pakokauhu ja pelko.

ja mitä mä vastasin siihen ku kysyttiin mitä mä pelkään siellä?
"mä en kestä kattoa ku ihmiset hymyilee"

aistihavainto naiivi argumentti. nerokasta.

en enää osaa sanoa mitä seuraa alkavasta arjesta. menenkö vai enkö. oon pillittänyt ihan lohduttomasti nyt kaks päivää muista aiheista. en mie periaatteessa oo valmis. ja kun sitten joutuu olemaan päivän jälkeen kamalan yksin. katsotaan nyt miten tässä nyt käy jossakin hoitoneuvottelussa, oon mä menossa paranemaan päin; miten päiväsairaala ja koulu auttais eritavoin hyvinvointia. kumpi olisi parempi vaihtoehto?

huolta ei silti ole, ku mulla on alle 15 kurssia että halutessani 2012 keväällä ylioppilaaksi pääsisin. se kuitenkin pelottaa, ahdistaa ja tuntuu ikävältä. mitäs sitten?

***

koulun lisäksi katkeroitunut non-ilopilleri itseni ilmeni myös viime päivinä. helpostihan se tulee kun käsitellaan jossain tietoryhmässä psykooseja. johan se kaksisuuntainen mielialahäiriö kirjoitetaan kalvolle niin se on menoa. lisäksi sen luokittelemista tautina; se fakta mustaa valkoisella saa kyyneliin. mie en kestä lukea tuollaista. mie meen ihan paloiks. yhtään tota oloa ei ruokkinu muitten keskustelu perheestä ja avio-erosta ratkaisuna. tjaa-a.

siksi mie tein tyhmyyksiä. koska tämä on julkinen blogi, koetan esittää seuraavat tapahtumat ovelin sanakääntein syylistämättä ketään muuta ku itseäni.

jos olisin menny lahteen viime viikon loppuna, olisin varmaan päihtynyt, saattanut säätää jotain epämääräistä humalatilassa, tehnyt jotain kaduttavan noloa. koskaan ei voi tietää mitä olisi voinut käyny. mutta merkit saattoivattuohon säätämiseen merkata. olen aina rakkauden ja huolenpidon kaipuussa. jos sitä on tarjolla se on menoa.

sitten sitä oli tarjolla. vastaan kyllä teoistani enkä periaatteessa kadu, mutta miettien nyt seurauksia. miettien vaikkapa mun seksuaali-identiteettiä. kuinka mä alan pitää moraalisesti oikein irtosuhteita. toki ne periaatteessa on kun molemmilla on sama tavoite. en kuitenkaa suosittelet sitä.

tai sitten ajatellaaan utopistista kuvaa rakkaudesta. se edelleen jaksaa mukailuaan, että kaikki maailman ongelmat ratkeaa, ja kaikki siihen r-sanaan liittyen menevissä suhteissa menee ihan kuin saduissa. aivan varmasti.

ei ole hyvä tämä. yhtä tyhmää ku humala. hetken on hauskaa, sitten hävettää ja mielellään siitä ei halua puhua jälkeen päi. ainakin tässä tapauksessa.

en mä tiedä, päin vittua hui hai. tuntuu tosi pöntöltä edes puhua rakkaudesta. ei mulla oo kokemusta tai käsitystä. vaan epäonnistumisia. ällöttävää koko touhu.

on elämässä muutakin sisältöä.

onko?

joo mutta ei mulla, elänhän mä ihmisistä, en itseni takia.

***

nyt kyllä alkaa hypätä itsesäälin ja muun kuran puolelle, että mennäänpä vaikka muihin aiheisiin. huomiseen. helsingin kansallisteatteriin katsomaan idioottia äitin kanssa. siinä on olavi uusivirta. toivottavasti saadaan hyvät paikat. oon ihan liekeissä. pitäis kännykän soitinkin päivittää ja tiskata. mutta ajattelin heti tän kirjoitettua käydä nukkuu. ehkä mä kerkiän.

no viime yönä ei tullut nukuttua. katsotaan mitä tänä yönä käy. saan varmaa luettua ton stephen kingin vuodenajat. tekisi ihan kauheasti ostaa vaikkapa helsingistä anja kaurasen sonja o. kävi täällä. ehkä siinä olisi ihan ajankohtaiset teematkin: nuoruus, seksuaalisuus ja opiskelijaelämä.

en mä kyllä pistäis pahakseni jotain helmeä runokokoelmaakin. mistä sitä aikaa saisi piisaamaan/kanavoitua tarpeeksi.

ehkä sitä liikenee ratkasiu unimaailmasta. sinne siis.

i'll keep my sins, you save your advice
yesterday you killed for it; today i'll sell my soul for a life