huh huh viikonloppu viimein ohi. saldona reissu turkuun, kaksi teatteriesitystä, stand up:ia àla louis c.k. ja muuta mukavaa. nyt on ihan hyvä fiilis. ihan mieletön ikävä useaa asiaa mutta tavallaan levollinen, valmiina rankkaan ensiviikkoon ja sen uusiin kujeisiin. ainakin luulen olevani.yritin tossa linkittää godsplaguen under the fire:n mutta tietenkää sitä ei löytyny mistään youtubesta. voi nekin näkee tänä vuonna ekaa kertaa! niillä on vissiin hesassa keikka 24. huhtikuuta. sen jos minkä mä haluun nähdä. kuulla into oblivionin ja muut ihan oikeasti. niihin kun mulla on vielä mahdollisuus, toisin kuin panteran kanssa. voi ku mä niin nään kun ne soittaa sitä musiikkia kun mä kuuntelen niitä. mä nään sen dimen säteilyn ja philin kirkumiset jotka tulee selkärangasta. olihan ne oikeesti sellaista ja vielä parempaa livenä? olihan?
entäs ensi vuonna kun ei saa edes kosketusta dbf:n kautta noihin sulosointuihin. mitäs sitten tehää? yleensä nää sitä luokkaretki porukkaa. koko sitä crew:ta on ikävä.
täytyy myöntää että se niitten toureilu merkitsi miulle paljon. viime vuonna, sitä edellisenä. kaikki siinä. voih että.
oho ajatus päätti keskeytyä facebookin ihmeellisen chatin ansiota. ainakin alkuperäis idea, onnellisuus ei oo kadonnu mihkään. sitä mä tällä hetkellä olen. en vain yhdestä syystä vaan monesta. mä nään että asioita siintää edessä päin!
kävin visiteeramassa tykin puolella tänään pitkästä aikaa, paljon paljon tuttuja. hiukan ahdistavaa, mutta nyt tuntuu, että kyl tää tästä. lukio on vaan välietappi täs elämäs. asioita on vielä kokematta. asiat ei oo vaiheita vaan yhtä virtaa jossa on erilaisia kohtia!
mä toivon että jokin muu josta tuntuu nyt tosi harmaansävyiseltä ja surullisellta, toivoisi samoin.
se palava rakkaus ihmisiin saa mut toivomaan myös muille parempaa.
se tuntuu nimittäi tosi hyvältä.
you give me more when i have none
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti