the love our souls had sworn to make

i must reverse my life...
i can't live in the past.
then set my soul free...
belong to me at last.


happy birthday dime!!

sitten hyppään kanavaan

ensimmäinen koulupäivä takana. orientointiahan tämä alku on, mutta hyvältä näyttää. mukavia ihmisiä ja jännää huomata, että hitto vie mie oo kirjaimellisesti ihan "omalla alallani". jännää tämä kaikki uusi.

huomenna työhaastis ja oon ihan hermoissani. siel saattaa olla jotain tiukkiksia, tai sitten oon liian nuori, tai liian vähän työ kokemusta, tai muuta möömöötä. jänskättää. ei mulla oo ees sieltä pyynikiltä työtodistusta, ku unohin tänään hakia.

ehkä hyvin nukuttu yö parantaa vähän tuota suoritusta sitten vastata kysymyksiin ja seistä niiden takana, tai jotain. en mää tiä.

jonakin päivänä kyllä vaihan tän blogin ulkoasua. tää musta on niin karmeen synkiä.

nuq--> öitä.

tulin, näin ja voitin!

mahtava reissu on nyt takana päin. ja tännekin tulee pitkästä aikaa päivitystä.
tämmöstä siellä oli. kivaakin siellä oli. koulu alkaa tiistaina, ja nyt lähden kalppii kaupungille kavereita kattomaan.
muutama pelikin on tiedossa. teemoina cyberpunk ja blues.

ei mulla muuta.

so hier ai äm. rock juu laika haricän!

oho.
en oikein tajua vieläkään. pääsin kouluun. nyt olis tarkoitus ottaa se vastaan. mä elän kohta unelmaani. (klik)
se linkki saattaa sitten epätoimia tänää, ku muutkin tsiigaa tuloksia.

hassua, että eilinen päivä meni ihan mahalaskuksi, mut silti sitä nousee siitäkin huolimatta hitaasti ja hyllyen uuteen kiitoon.

ny takasin sänkyyn horrostaan, illalla teatteriennakko -näytelmästä alkutuotanto.

maailma on meille -- mennään

jukra, tein just toisen blogin seuraava etappiani varten. eli olkoon tuo nytten todisteeksi, ettei tarkoitus ole kuolla reissussa.

tällä hetkellä mietin, että kuinka paljon täällä menee vielä rahaa ennen kuin tuonne menee. siis kaikkeen tämmöiseen täällä hankittavaan. just äsken toi silja soitti A-hepatiitti rokotuksesta. woohoo. oon taas niin ajoissa näiden suhteen.
unohdin kysyy siltä, tartteeko siellä paljon rahhaa vaihtaa täällä. no eiköhän ehdi.

kohta samurai palaveriin. mun piti vielä tässä tunnin sisällä tutkia tota japanilaista kaligrafiaa. mun piti myös nukkua. no nuokun sitten pyynikillä.
***

juhannus meni sitten tampereella. ei mitään erityistä. marika oli tunnin järvessä ja tytti puhalsi saippuakuplia. joni vain neekeröi lämpöä niin kuin hän itse touhujaan kuvaili.

nää vapaapäivät on ollu parasta ikinä! on päässy pitkästä aikaan pelaamaan ja köllimään.
eilen oltiin hannalla ja elinalla gourmee illallisella, jota me ei edes ansaittu.

ajattelin tehdä täl viikolla jossain vaiheessa mansikkasuklaa cookiessaja. vielä kun helpon ja hyvän ohjeen löytäis..

Nosta katse taivaaseen
sieltä leijun hiljalleen:
heliumpallo joka sai räjähtää

harry potter ja vitutuskäyrän nousu

(PÄIVÄKIRJAMERKINNÄSTÄ. kirjoitettu 19.6.12 klo 07.25)

paikka-jota-en-mainitse-nimeltä tuo mieleen seuraavat yksittäiset sanat:
- suru
- pettyms
- kaukana
- vastenmielinen
- ruma
- AHDISTAVA

mitä kauemmin olen sieltä poissa, sitä ilosemmaks tuun, ja nyt oon päättäny viettää siellä juhannuksen _vapaaehtoisesti_.
plussa juttu siellä on elina.

tiedän etten voi syyttää yhtä helvetin paikkaa kaikesta, tai oikeastaan voin, mutta on typerää purkaa aggressiota, pelkän juhanus vieto paikan sijainnin vuoksi.

(tää kuulostaa vähän pelleltä. meinasin blogittaa tän asian, mut väliin jää. olis se noloa.)

mut silti.

jos niputetaan plussat ja miinukset:
- huonot fläshbäkit
- ihmiset joille pitää teeskennellä :] *teko hymy, jonka takana "voe vittu" -ilme*
- menee rahaa
- se on niin pieni paikka
- työt väsyttää, ei huvita humala ny (!)
- ei lomailu aikaaaaaa
- ei tanea :(- jo eka ajatus siitä paikasta on: EI. AHDISTAA.
- ei saunaa, ei mökkijuhannusta

+ elina

vittu.

mä tiedän, että jos feidaan se on perseestä elinalle, enkä voi aina päättää lopettaa olemasta yli-kiltti ja ryhtyy tuhmaksi tämmösellä hetkellä.

kuulostaa vammaselta, mutta totta joka sana.

toisaalta, jos tekisin "perus-ruutit", eli soittaisin keskiviikko iltana, eiku ei ei ei. en mä perus-ruutina tietenkään soittais. kirjoittaisin jonkun 8/8 pitusen tekstarin joka sisältäis noin sata kertaa sanan "anteeks", 50 kertaa "sori" ja silleen fifti-fifti "mä pahoillani" ja "valitettavasti".

niin mitä mä sit tekisin juhannuksena?

mulla olis syyllinen olo, koska saisin elinan vihat, oisin pettyny kuin papu. mulla olis paha olo. en varmaa poistuis kämpästäni koko pidennettynä viikonloppuna. pelkäisin et se paistais kilometrien päähän jollakin spottivalolla että "ruuti teki sen taas!"

en mä vittu tiedä. olis pitäny heti sanoa et "ai jurvas?! JOOEI!"

EI, miten vaikeaa se on sanoa? miks vitussa se ei vaan tuu................................

ristiriitainen olo. kuin olis pallo empatian ja itsekkyyden pingismatsissa.

mä en halua tuottaa pettymystä kellekkään. en elinalle, en itelleni, mutta onko tässä mitään "oikeaa ratkaisua?"

mä oon ihan saatanan hukassa.

jos elina lukis tän, se olis sillee,
"no jää vittu kotiis sitten"

syystäkin. kuka urpo päivittää blogia kun sanois suoraan. hahhaa, mutta minäpä on tuota taida.

mä olisin itsekäs ja epäreilu. mä en oo tosiaan käyny paikassa-jota-en-mainitse-nimeltä muutamaan vuoteen, ja elina on käyny tampereella sen vähintään kerran vuodes.

se olis vähintään mun vuoro.

plus oon eheämpi ihminen kuin silloin, ku sieltä lähdin.
vai olenko?
ainakin vähän.

eikä ne tapa mua siellä. perään saattaa huudella, mutta that´s it.
kestänkö mä sen?
kestin sen viimeks 5 vuotta sitten, onko siitä jotakin muutosta tapahtunu.

mä en vaan halua ajatella, mitä ne ajattelee
"se on yhtä ruma ku ennenki"
"ei vittu, miks se on täällä?"

toisaalta
mä oon lähteny meneen sieltä.
ne ei.
siellä ne rakentaa vieläkin niiden pikkuelämää kurikan kuntaliitoksen osana.

VOE VITTU.

mulla ei ole siellä paikassa ku elina.

ja mä tiedän, etten mä sinne kuole.
mut mä oon murehtinu tätä jo kolme viikkoa.

onko se tän arvosta?

meen nyt takas nukkuun. ugh. ja öitä.

p.s. voisko raine tuoda japanista EIn?

hän on opetellut rakastamaan hän on vailla koulutusta

morjesta morjesta ja terkkuja kuuma kesä 85:sta pyynikin kesäteatterista. tällä viikolla on ollu ennakot ja nyt perjantaina on ensi-ilta .

on se ihan veikeä näytelmä menkää kattoo.
vaikka seison vaan jaloillani, niin on tää vahtimestarointi ihan perkeleen rankkaa.
eilenki yks näinen jäi melkein auton alle kun se käveli siellä mettissä. ei hitto vie, siinä oli vähällä sydän pysähtyä.

nyt pitää lähtee samurain rakkauden -reeneihin. kysessä on yyteen seuraava näytelmä.
ai niin noi viimeiset kaks päivitystä on väärite perin. oon muokannu vanhaa päivitystä niin siksi ne meni tolleen.

ai niin!!
löysin eilen antikvariaatista yhden batman -lehden jota on lukenu 3-4 -vuotiaana. muistin oikeesti siitä sarjiksesta kuvia ja kaikkea.
siinä oli harlekiini, minun ensi kosketus tuohon ihanaan naiseen.

pelaan muuten tällä hetkellä arkham asylumia. tää on vaan niin hyvä.

onko väliä sen hän minne menee yöksi
hän sai ammatiksi rakkauden mutta ei tee sitä työksi.
minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä
nainen ihminen joka on rakkauden ammattilainen

Nyt junassa menossa kotiin. Pitäisi vielä mennä tänään puistoon istumaan hannan ja elinan kanssa. Näkee samalla tanelin viikon piinan jälkee. Se siis oli porvoossa tässä alku viikosta.
Työllistyin muuten. Huomenna sitten alkaa pesti pyynikin kesäteatterissa vahtimestarina. Oon siitä ihan liekeissä, elämäni eka OIKEA kerätyö.

Eilen mötleyn keikka. Kyllä se oli ihan mieletön. Toiveeni kuultii. Ekalta levyltä tuli kolme kappaletta ^^
on se nikki komea

missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet?

nämä kuvat piti päivittää jo heti yo-juhlien jälkeen, mutta viikkohan tässä kerkesi mennä!











eniveis, suku on pahin juhlissa, mutta oli siellä jotakin hyviäkin asioita. jos tosiaan välivuosi tulee koulujen osalta, tai tässä kesäkuussa vielä kerkeän, meen kattoo kyllä heinolaan heikäläisiä. kyllä siellä aina otetaan vastaan. huomatkaa, mun ihana teetetty mekko <3 mä näytit oikeesti oikeista paikoista siinä sirolta. mul oli plus ihanat kengät! niistä ei oo kuveja.
***

mun piti mennä tänään rantaperkiöön jelppaamaan bulgarialaisten vapaaehtoisten kanssa, mutta rehellisesti feidasin sen koska mun jalat ihan poikki, toissapäiväsestä työpäivästä. tää on tää järkkärihomman huonopuoli. ens kerralla pakko venytellä, että jaksaa jalkojen päällä olla!!
tuli semmonen olo ku lintsaa koulusta. aika kuluu, itse on vireillä kun on soittanu sen puhelun.
"olis sitä sittenkin varmaa jaksanu mennä.."

no menijo.
***

katottiin eilen laikun ihme yyteellä. se oli kyllä aika oivallinen ja toimivaa ryhmän hallintaa. hiukan liian pitkä, mutta kyllä se oli viihdyttävä. ottaen huomioon että pohja oli tampereen kirjastonhistoria. miten siitä voi saada mielenkiintoisen.

yytee siinä kyllä onnistui. kiitos siitä!

ja perhonen korvanlehdellä

Tulossa kotiin. Rankat oli pirskeet, mutta nyt ne on ohi. Kai ja tyttikin tuli. Perttu krapuloi. Juotiin skumppa jämsän aseman odotustilassa. Nyt unta pollaan.

olkaa valmiina, tästä se nyt alkaa

ihan kohta kello pärähtää 9:00, ja tarkoitus on olla silloin tampereen ammattikorkean taide ja viestinnän oppilaitoksessa, kuvataiteen pääsykokeissa.

wish me luck.

oh, no, not morlocks, not flesh eating morlocks! helllllllllllllllllp

voihan reikäreinainen kartonki! oikeesti toteutin tosiaan lähes kaikki eiliset asiat jotka olivat vasta ajatustasolla paperilla. soittelin myös yo-juhlista tädille ja nekin menee ihan nappiin. (sanoin eka puhelimessa puihin mutta sehän meinaa ihan mettään...)

mulla on ihanin yopuku, kengät ja tukka. kuvia en laita tänne, koska ei ole plus yllätysmomenttumia pitää olla.
toisaalta tuskin kukaan mua sieltä yhdestä sadasta ylioppilaasta tunnistaa itse siellä juhlassa. toivottavasti nyt edes joku. (psst. mulla on se mekko missä on taskut)

katottiin eilen big bang theoryn eka tuotantokausi (joka vei tosiaan maalausaikani hehhehhee) tanen kanssa ja voi luoja rakastan tommoista huumoria. tietenkin on se pieni pelko, että toistaako tarina vähän itseään mutta asetelma ob niin hauska ja herkullinen, että ei voi muuta kun nauraa.

hei sarja voi olla huono, jos tarinan pilotti jakso alkaa spermapankista.

kuitenkin helvetin hyvä sarja. petollista että yks jakso kestää sen 20 min koska kohta kattoo sen kolmannen, neljänen.. viidennen jakson.. mutta hyvää kannattaakin katsoa vai mitä?

sarjan englanti on tosi vaikeaa, ja joskus menee ihan totaallisesti ohi, kun ne puhuu niitten fysiikka teorioilla ja kielikuvilla. tanekin sano, että välillä silläkin menee ohi, mutta kuitenkin aika selkeä on. onneksi siinä on naurunauha niin tietää milloin pitää hekotta..
no ei vais.. :)
***

day 13 – your favourite story in a video game

tiedän, että en oo koskaan pelannu ko peliä itse, mutta tarina, sarjakuvaan pohjatuminen, oli mulle semmonen juttu miksi tykkään tästä. puhun siis batman - arkhan asylumista. tottakai pelistä tehty toinen osa arkham city on hyvä -- oon jopa pelannu sitä, mutta ei niin hyvä kun tuo, koska jokeri ja harlekiini. cityssa, on toki kaikki pahikset, mutta en mä tiedä, tykkään tästä asetelmasta että jokerilla on pakkomielle batmaniin ja harlekiinilla jokeriin. batman taas pohtii kuka vaihteeks tappo sen perheen, ja miettii oliks se jokeri. enigeis, tää ei niinkää liity tarinaan mutta aiheuttaa mielenkiintoisen alku asetelman.
tykkään batmanista, siis sarjana mutta itte supersankari on kakka. yhyy-on-miljonääri, vaan sullekin.

mua oikeesti kaduttaa että aloitin tän challengen, en mä oikeesti tiiä mitään peleistä.
no niin safka valmista. bbt:n toinen kausi lähtee NY ->

voi kuinka siinä kävikin niin

ne jotka tuntee mut, tietää että olen toivoton stressikimppu ja pitäis -asioiden kerääjä. tässä niistä muutama:

pitäis:
- tutkia nykytaiteilijoita, suomessa muualla maailmassa
- skannailla kuvia jota laitan sitten voimauttavaan valokuvakollaasiin
- ostaa yhdet nomnom kengät ja vähän kysellä mitä ompelijatar siihen sanoo
- maalata ja piirtää (aloitin tänään. tajusin että en vaan osaa käyttää värejä :<<)
- kirjoittaa deby viimelarpista. (aloitin sen jo, ja se on täällä tallennettuna mutta en oo kirjoittanu loppuu)
- kertoa viikonlopun aikataulusta ja talkoilla
- tiskata
- käydä vielä galtsuttaa eli käydä tampereen taide gallerioissa. josta tulikin mainostus!!! tsekatkaa galleria kapriisi hämeenpuisto 10:ssä. noi timo sälekiven maalaukset on upeita!
tääkin! voi luoja. tosiaan öljyväreillä tehty. viitsit.

ja lista jatkuu mutta eiköhän toi riitä.

***

muuten pitkästä aikaa:

day 12 – the hardest video game you’ve ever played

ja heitetään ensiksi fakta, että mähän lopetan heti pelin kesken jos en osaa sitä, tai joku ei auta mua ohitte jonkun vaikian paikan. plus dissaan kaikkea.
nyt kun mietin tähän vastausta, niin tulee mieleen kaikki vanhat pelit joissa ei oo tallennusmahdollisuutta. kun kuolee niin sitten kuolee. ja sitten vituttaa. yleensä aika paljon.
pelasin tossa ssega.comissa kuukausi takaperin mahjongia, enkä päässy koskaa ekasta haastajasta eteenpäin. pelasin tyyliin neljää erilaista peliä mutta kaikki ne oli tosi vaikeita, vaikka kyseessä oli sama peli mitä itte hakkaan IRL joka tiistai. pelasin myös samassa paikassa adventures of batman and robinia, enkä pärjänny siinäkään vaikka se oli siisti peli. enka turtlesissa tai sonicissa... columnsissa II pärjäsin, mutta en voittanu viimestä tyyppiä ja tosiaan kun ei ollu niitä tallennuspaikkoja niin viiiitutti.

no gg nore.
***

sitten toiseen haasteeseen:
mimmalta:

1. mikä on pahin asia, jonka voit kuvitella tapahtuvaksi sinulle itsellesi?
varmaan joku terveyden pettäminen. ei sitä osaa ajatella, ennen kun on tosiaan tilanteessa, jolloin sattuu henkisesti ja fyysisesti.

i was there once, it was awful

2. yksi asia, jonka haluaisit muuttaa elämässäsi. perustele.

olin pienenä jo tosi vilkas, ja veljeni yritti kaikin voimin opettaa mulle fudista ja sählyä ja sen sellaista. olin silloin jo herkkä ja hemmoteltu. no en oppinu urheilee silloin, en osaa nytkään. toinen asia on, etten osaa siivota.
lisäksi halusin semmoisen normaalin perheen. toisaalta olisinko silloin samanlaisena tässä ja missanut kaikki taiteen lähdeaineiston ja tilannekomiikan?

3. jotain, josta haluaisit kertoa lähimmälle ihmisellesi, mutta et uskalla.

olen sen verran avoin tyyppi, että kyllä ihmiset tietääkin jo kai jos on jotain?

4. sinun heikko kohtasi.

kyljet. kutian niistä ihan sikana. myös kai maha.. ja kritiikki.
meen myös säpäleiksi jos säikähdän henki hieveriin.

5. millaisissa vaatteissa tunnet itsesi kaikkein seksikkäimmäksi?

mmeinasin eka kirjoittaa pipopäässä, mutta ehkä en. joko silloin, kun pukeudun perusomaksi-itsekseni ja koen olevani nimenomaan minä itse, tai silloin kun mulla on ihana lyhyt hamonen ja semi tiukka paita. ehkä vähän meikkiä, mutta hame on vaan kiva. tulee sellainen tyttö-tyttö olo. (vitsit en oo koskaan tehny tällaisia haasteita ja tuntuu siltä kun olisin taas irc-galleriassa :D:DD:D)

6. pahin paheesi.

suklaa ja huonoon seuraan hakeutuminen.

muumipapan sanoin:
ja sitten lähdin elämään huonoa elämää hattivattien kanssa..

7. jos paras ystäväsi haluaisi muuttaa sinussa jotain, mitä se olisi.

se on aina järkyttynyt mun juurikasvusta, että varmaan se..

8. jos sinusta tulisi yksinvaltias, minkä asian toteuttaisit ensimmäisenä.

no ensiksi varmaan haluisin nostaa nuo kehitysmaat jaloilleen. ei oo kivaa jos jollakin munapäällä on amerikan maassa puudelilla fileepihvi, ja toinen näkee nälkää.
sitten koulu systeemeissä parantaisin oppimisvaikeuksista kärsivien asiaa, hankkisin kunnon kouluruokaa ja korostaisin taidekasvatuksen merkitystä.

ompas nyt hippiä steiner -puhetta :D

9. mikä on ärsyttävin/ällöttävin asia vastakkaisessa sukupuolessa ja miksi?

sylkeminen tai joku nuuska (hyi vittu)
ja yhdistyneet kulmakarvat.

10. kehu itseäsi! kerro, miksi juuri sinä olet ihana ihminen.

mulla on maailman ihanin nauru, plus oon sosiaali-posetiivi -paketti.

11. yksi asia, jonka haluaisit tehdä ennen kuolemaasi.

uu es aa, olisi kova juttu. samoin juoda se punkku pullo jim morrisonin haudalla. kuvittaa lähes yks albumin kansi, tehdä näyttely, olla jonkin tai jonkun esikuva.
koska ikinä ei voi tietää koska sitä kuolee, liekö vaikka tänä blogi päivityksen jälkeen, niin sanon myös sen että mennä ulos ja nauttimaan kesästä.

haasta en ketään.

kuvat by: mira

aion nousta laillasi vielä kerran

voi luoja eilistä adrenaliiniä, kun olin kirjoittanu eilisen päivityksen. tiesin että olin myöhässä kaupungille menosta kun joku lanttu tai bataatti, mutta oli pakko. pitkästä aikaa kuunnella smakia.

kaikilla on paheensa. minuu välillä hävettää, mutta on se silti ihan supermegaextralargeparas.
spotifyssa on vaan elohopeaa -albumi ja se kolmas pitkäsoittokakka, joten turvauduin youtubeen josta luukutin sitten nousenta.

olo oli kun silloin joskus 11-12 vuotiaana. ootettiin kaverin kaa ku kuuta nousevaa, että nordiskan videolistanilta tai voicelta tulis tää ko video. samalla rakastuin disco ensembleen.
***

mun pitäis lähteen nyt tsekkaa gallerioita ja sivistyä taiteen maailmasta. ok lähen nyt.

avaudun joku toinen kerta lisää.

rock, rauha ja rakkaus -- me sitä täysillä hoilailtiin

tosi kova meno vou vou vou vouu

esa on ihan sekaisin kesästä. no niin on minäkin, mutta ei sitä ikkunaa koko ajan viiti pitää auki. sitten se alkaa riehuun ku ei saa tahtoaan läpi.

hei paljon onnea minä. oho oon kakskyt ja vanha. kiitos kiitos.
koska haluan tälle merkinnälle pointin, niin teen sitten TOP 5 -listan parhaista musikaali kappaleista. voin kertoa, etten ole nähnyyt hirveän monta..varsinkaan klassikkoja, mutta laitan nyt ne mitkä ovat sitten jälkeen päin kolahtaneet, tästä vähäisestä saaliista.

aloitetaan!
top 5 -musical songs!

#5 the wizard of oz - over the rainbow
rakastin tätä kappaletta jo kauan, ennen kuin näin elokuvan. tää oli musikantti 5-6 nimisessä musiikkikirjassa, ja mä oikein opettelin soittaa tän kappaleen pianolla. esitin myös sen äitienpäivä juhlassa kun olin 10-vuotias punkaharjun seurakuntatalolla. tää on semmonen kappale, että noita sanoja on ihana venyttää ja kun laulu periaattees loppuis niin sen voi alkaa taas alusta uudestaan ja uudestaan. kaunis kappale, huisin jännä elokuva. rakastin tota aivotonta pelätintä :')

nyt toivon. että kanssasi mä sinnen onnen maahan päästä voisin...


#4 the rocky horror picture show - time warp

muistan kun susku puhu mulle tästä ekan kerran. siis tästä elokuvasta. yritin udella mistä tää kertoi, mutta se oli kuulemma vaikea selittää. urakoimme sitten tämän sivistyspaketin eräänä kesäyönä tampereella, ja olin sanaton. tää on tehty vittu seitkytluvulla, ja jos tää on silloin järkyttäny, niin kyl tää tänäkin päivänä. ihania lauluja, happonen loppu, ja mikä parasta tim curry. rakastan myös columbiaa (kuvassa) ja noiden happosta hovimestaria riff raffia. miten voi oikeesti olla niin komea mutta niin kalju :D:D:DD

kaljuudesta puheen ollan riff raffista tulee pikkuisen mieleen addams familyn fester.. josta tuleekin mieleen että olin kattomassa juuri burtonin uusimman leffan dark shadowsin elokuvissa. menkää ihmeessä kattoo jos tykkäätte tämmösesta vähän karnevalistisesta ja hupaisasta kauhusta :)

let's do the time warp again!


#3 spring awakeing - the guilty ones
käytiin katsomassa koulun kanssa tämä musikaali muutama vuosi takaperin ihan bussi täynnä. odotin tältä paljon, koska ahh tässä oli sentään smakin kalle. eli ikuinen idolini. no tietenkin oli kahet näyttelijät näin isossa spektaakkelissa, jotka ja esiintyy vuorotellen, ja tietenkin sitä mitä me mentiin kattoon niin ei ollu kallea. mariko vitun senkkanenä kuitenkin oli. haukun nyt tätä "oi niin persoonallisen persoonallista", kwanin marikoa, koska vittu.

ei se osaa ensinnäkin laulaa. heikoin ainakin oli. eikä se oo minkään näkönenkään.. mä en tajua tätä ohjaajan näkemystä, joka oli tosi paljon puvustus/lavastus perusteellinen, että miksi vitussa ne jätti SEN VITUN MARIKON SENKAN NENÄÄN. senkka eli septum. minusta ei yhtään haiskahtanut aikaan sopivalta. saatanan saatana, olkoon kuinka tavaramerkkisi, niin kyllä teatterissa pitää tehdä uhrauksia ja heittää tuommoiset lävistykset vittuun häiritsemästä teatterin illuusiota. perkele!!!

musikaali ei ollut hirveä hyvä. se oli tosi fyysinen joo, mutta fakta on, että käännös kappaleet EI TOIMI. mutta sehän me jo tiedettiin. huomasin tässä sivuja selaillessani (ja kallen kuvia ettiskellen musikaalista, ei löytyny niitäkään prkl), että sara melleri oli tässä mukana. näin hänen vetonsa silloin tai en niin, jeejee. hieno näyttelijä. hatun nosto. sisko tahtoisin jäädä -elokuvan kantava tekijä, koska ada kukkonen oli kakka.

palataan itse musikaaliin!!! mama who bore me, ei yltänyt lempparikseni, mutta yksi parhaista on. varsinkin itse laulaa. ah kiitos live'10 että pääsin sen tekemään. tajusin vasta nyt että gleen rachel on toi pääroolin tekijä. se ei oo huono eikä gleekään! :)
mariko on.. eikumitä.

something’s started crazy, sweet and unknown

#2 chicago - we both reached for the gun

rakastan tätä musikaalia, ja se on ihan lempparini,
mutta..
no ragen aloitin ragea jatkan...
nimittäin renée zellweger.. en ees lihavoi sitä koska inhoan sitä. inhoan sitä niin paljon. latta-rinta-bridget-jones. hyi hyi.

muistan nähneeni tän ekan kerran tän leffan, haukuin tän pystyyn. ekaksi itse tämän neidin takia (en jaksa enää ees kirjoittaa hänen nimeään ko se on niin vammanen), toiseksi.. ei musikaaleista hirveesti voi tehdä elokuvia.. en osaa oikein selittää, mutta se tuo niinkin hienoon esitykseen raamit, kehykset.. se rikkoo tosi paljon sitä tunne valtaisuutta.. ja öh kaikkea mikä musikaaleissa on pointti. heti miettii kuka laulaa playbackina... no kaikki periaatteessa mutta niin..

kävin kattoo tän ennakossa koulun kanssa kun tampereen työväen teatteri esitti tätä ihanaa musikaalia. olihan se mieletön. rakastuin mr. cellophaneen ja semmoiseen söpöön vauvatanssi kohtaukseen..

kävin kattomassa muistaakseni pariviikkoo ton jälkeen saman musikaalin lontoossa. se oli parasta ikinä. ei mitään priima lavasteita, tai satapäinen avustaja joukko. vaan joku parikyt lavalla ja ahh se oli hyvä, parempi ja paras.

the gun, the gun,the gun...

ja sitten viimeinen.. pallottelin tätä kauan ton kakkosen välillä, mutta sitten kyllä se meni kaiken yli.

oh ah...

jännitys tiivistyy..

kirjoitan taas näitä pöllöjä odottelu tekstejä, vaikka joku voi vaan scrollata alas päin..

no scrollatkaa sitten!!




nyt!

#1 the blues brothers - minnie the moocher
tykkään tästä ihan sikana!! ah löysin vieläpä tammelan fidasta tän soundtarckin 2€:lla vinyylinä. ja se b- puoli, jossa on jailhouse rock, think, minnie the moocher ja rawhide

ah minun kaikki lempparini. nom nom nom!!

ei hitto tää menee taas tähän että en vaan osaa perustella tätä viimeistä. okei yritän

tää kappale, oli jotenkin ihana, tarinamainen ja hauska yleisön lämmitys biisi. tykkään myös tuosta herra esittäjästä eli cab callowaysta.

tässä leffassa on vaan hienot hahmot voi että. saa nauraa.. okei kaikki menee rikki, mutta kun asennoituu siihen niin tätä leffaa sitten osaa rakastaa <3

but minnie had a heart as big as a whale

p.s. toi frakki on ihana !

onttoja haarniskoja

day 11 – the game you’ve spent the most time playing

vanhassa kämpässä saatoin just ennen ku piti nähdä kaveria, saatoin aloittaa uuden pelin heroessissa. kyllä mää paikalle tulin. sen akateemisen vartin myöhässä.. mut illalla pelaaminen vaan jatku!! joskus ei vaan tajunu, että oli selkä köyryssä hakannu sitä samaa peliä sen kymmen tuntia. lähes unohtanu välistä käydä vessassa.. mutta kun ah, oli se viitisen linnaa, kunnon maagi hero, 10 mustaa lohikäärmettä ja taikapojot täynnä. sitä vaan listi kaiken!!

toisessa hetkessä taas tuntu, että peli loppu joskus siinä kahdessa vuorossa, ku comit oli liian nopeita ja mie vasta rakensin capitolia...

kamppanjia, minen oo koskaan osanu ymmärtää.. ennen se johtui enkusta. nyt varmaan olisin ehkä hitusen rohkempi niitä yrittämään. olishan niitä tuossa heroes 6:essakin pelattavaa..

muistan ku olin atk-luokassa muuten vaan facebookkailemassa, tämän lukukauden puolella niin joku tuli kysyyn multa silleen "HEI PELAAKS SÄÄKIN HMMIA?!"
niin mitä?!!?!
tämä kyseinen henkilö sanoi sen tarkoittavan tätä samaa peliä, jota intohimoisesti rakastan. en nyt mitenkään kilahtanut tälle pojan koltiaiselle henkilökohtaisesti. pikemminkin tälle ihme internet kielelle joka lyhentää kaikki. lollia, honia... H(O)MMia.. kaikki rushaa niitten omiin beisseihin ja silleen.
niin mitä??!?!
mulle se on heroes 3. tai vaan "hiroossi" -näin lausuttuna.

no mutta kuitenkin.. tän pelin pelaus on lähteny alle kouluikäsenä.. kuten jo aiemmin mainittin. sitten kun hajotin meidän koneen cd-aseman kotoonta, kersana; pelaaminen jatkoi semmoisessa paikassa ku tietotupa.. joka oli semmonen tietokoneluola, mun kodin vieressä olevassa lakkautetun koulun tiloissa. siellä järjestettiin atk-kursseja ja semmosia. iltaisin me sitten otettiin se mesta markuksen kanssa käyttöön ja pelattiin.. pelattiin.. pelattiin...
haettiin vähän marjatan kyläkaupasta karkkia, ja pelattiin vähän lisää.
ah voe niitä aikoja.
mikää ei oo muuttunu siitä. paitsi pelikaverit.

se saa kukat kasvamaan, se saa linnut laulamaan

oon korviani myöten täynnä tän kämpän sotkuun. örör. minuu kuvottaa vieläkin viime yö, vaikka siitä on tovi ja oon puhdas kun pulmunen. laitoin yöpaidaksi esan pissaaman paida päälle, ja ihmettelin eka että "kylläpä noi mun nuudelit oli tosi suolattuja, ku haisee vieläkin, vaikka vein jo lautasen takas keittiöön."
hyi.
yääk.
ei esa pahalla mutta.
hyivittu.
hyi_vittu.
(tää on tätä rakentavaa tekstiä)

no ihan sama. eiköhän tää kämppä kuntoon mee. jahka tane nyt nauttii koulun lopettajaisensa.
silti mie kyllä tänään vähän jotain järkkään ennen ko se tulee kotiin.
koska.
nii.
(lue ylimmäisen kappaleen kiroilu osuus)
***

en löytäny sopivaa kuvaa, kuvaamaan fiilistä niin tein sitten itte. HAH. tää on nyt tätä kuuluisaa paintin hiiritaidetta. en jaksa ettiä tanen piirtopöytää joten tää kelvatkoon.
päätin pitää ei nyt, vaan sitä seuraavalla viikolla synttärit. oon semi kauhuissani, eli saa nähä ku äijän käy. toivottavasti ei kalpaten.
mutta kivaa kun kavereita tulee ja kohta on kesä <3

oon niin jäässä että siirryn pelien ihmeellisen maailmaan:

day 10 – the most challenging level you’ve played in a video game

tämä on yleensä syy miksi mie lopetan jonkun pelaamisen. lähdetään siitä mikä ekana tuli mieleen. mä en tajuu zeldan ocarina of timea. sanokaa mitä sanotte, mutta ei uppoo. tuolla se on, mutta ei niin ei. puolen vuoden välein oon ottanu sen yritykseksi, mutta ei niin ei. naama vain hajoo. meen nyt ekassa bossissa, enkä voita.
en oo tr00 pelaaja nyt. voivoikyynel.

mainitsen sen vielä pari. nyt tulee toistoa mutta aivan sama. rehellisyys maan perii ja sitä rataa.
bombermanin laavakentän ihme laavarobotti, on ihan tyhmä koska en oo voittnau sitä. yhyy.
samoin mamelukkikala. viime vuonna, tähän aikaan, ihan tuskaa se sen listiminen.

sitten clash of heroesissa vika bossi lord bloodcrownia vastaan. juu menin sitä varmaa sen kymmenen ekrtaa ekalla yrittämisellä. juu-u.


meni bossi höpinäksi, mutta ihan sama.

vahvempana takaisin

huhhuijaa. villi viikonloppu. menny rahaa liikaa. juotavaa liikaa. tai oo ihan miun juttu. no oli kivaa. tänään karaokea marikan, janin ja erkin kanssa. just tulin kotiin. pahoittelen sitten kirjoitusvirheistä. niitä oon sitten enemmän, koska kirjoitan kannettavalla. tane pakertaa kouluhommia. vähän siksikin en oo ollu tässä kotona datailemassa, toiseksi tämä juhliminen. tytti oli meillä viikonlopun, niin sekin varmaa selittää tätä. ennen kun selitän peli tsällengestä, (josta oon nyt sen viis päivää myöhäs heheee) haluun höpöttää semmosta mitäkuuluu -staffia. tämä viitatkoon otsikkoon.

tottakai, mä oon edelleen liikaa-anteeksi-pyytävä, tukeva, epävarma ja huono itsetuntoinen ihminen, mutta se harppaus esimerkiksi, vuosi sitten olleesta ruutista tähän päivään on ihan toinen. mie uskallan tehä asioita ja seisoo niiden takana, laukoo mielipiteitä ja pönkittää vähemmän huono itsetuntoa esim. pätemisellä ja itsekeskeisyydellä. miun ei tartte avautua sen sadatta kertaa, vaikka jostain miun perheasioista, koska ei tartte. toki ne viakuttaa siihen millanen mie oon, mutta ie kokonaisvaltaisesti, ettenkö mie vois elää miun jokapäiväistä elämää. mä haluisin mielelläni kehittyä parhaani mukaan ihmisenä, mutta nyt mie tavoittelen sitä, samalla tiedostaen mitä voimavaroja miulla on ennestään. se on hienoa se.

voi ruoja kun väsyttää. liian monta myöhään yötä, huonoa unirytmiä ja alkoholia. mitenhän sitä viikosta selvitään koska menoa piisaa. mie en uskalla ees katsoa sähköpostiin.. pitää vaan kirjoittaa asiat ylös, ja sitä mukaan viivata. niinhän ne asiat pois päiväjärjestyksestä saa.
koska väsyttää, esitän lyhyesti seuraavan osion:

day 09 – your favourite boss battle in a video game

koopa on koopa. tai bowser miten kukin kokee hänet. ihan mikä vaan peli. vituttaa aina jos haviää ja voi sitä jänskätys energiaa, kädet hikoaa pitää blokata yms. allekirjoitan tässä nyt vähän kaikki super mariot. mie oon eniten pelanu vaan 64:en ja se on ihan huippu. mutta äh olkoon tää miun mielipide näinkin suppea.

pakko päästä nuukkuun!! huomenna pitää laulutuntia (mitähän vittua mie oon luvannu)
öitä!!

99 luft balloons!

otsikko viittaa vapun kuvioihin. samoin kuvakin.. challenge kommentit tulee peräpäässä, koska nyt on pakko vähän fiilistellä. hyvässä ja pahassa.

voi **** noita palloja. sitä folion ääntä ja kohmeisia sormia. viimeisiä palloja mun oli pakko pyytää tanea solmimaan, koska mun sormenpäät oli ihan siniset.. kyllä siellä ulkona aurinko paistoi, mutta ei kukaan vieraileva tyyppi oo sitä 12 tuntia vapputorilla.. tai sit se on hullu.

niinkuin iltasanomat paljastikin viikkoa ennen hulinoita; halutuin pallo oli "ängriböö". joo-o. tietenkää meidän firmassa niitä ei tupannu olee. mut kaikkee muuta kyllä.. mie otin itte sieltä nipusta lopulta sitten semmoisen rainbow dashin. mainasin että lähettäisin sen ilmapostilla rainelle, mutta kyl mie sen itte pidän. onhan se niin retro.

onhan toi ihan kivaa hommaa, mutta ei oo kiva kattoo niitä äitejä ja isiä, jotka tuijottaa sillee:
"perekele sie vaan haluut rahaa, ei sinnuu muuten kiinnostaa toi miun penska tipan tippaa. olisit ny vaan hilijaa ja anna se pallo!"

olisko miulla mittään muuta selitettvää harmaasta arjesta? eipä vissiin. huomenna mie vaan makaan ja istun ja nukun pitkää. tarttis kuluttaa noi palkkarahat kissanruokaan ja eteisen lamppuun. muut menis sitten bulgariaan. voi että senkin perehdytyskoulutus on tossa ens lauantaina! ^_^

no mennään nyt siihen peli haasteen pariin. saatan valitettavasti jo kierrättää pelejä joista oon puhunu. no miulle selkeempää, teistä tylsää.

day 08 – your favourite ability from a video game

tää ei taaskaan varmaan taas kuulu tänne, ja minuu vähän pännii että pistän tänne vaan tämmösiä tyttöjen pelejä, mutta nyt mennään näillä:
oikeesti simsit, itte saa luoda kaupungin, talot ja ukkelit ihna päästä varpaisiin. saispa ittenkin vähän päättää millanen nukka tulis ja luonteensa! voi että ja luoda perheen muodon, ja hitto vie saada lapsen ufon tai jopa kuoleman kanssa. IHAN SAIRAAN SIISTIÄ! niitten hahmojen luomiseen asti mie jaksaa hakata simssiä. sitkun pitäis jossakin vessassa jotakin käyttää, tai uraa luoda niin ei enää kiinnosta. mutta hei hauska tuo tuommoinen peli.. kyl mie joskus koukuunnun tuohon enemmän. ai niin skilleistä vielä hitto vie se niiden puhe on ihan sika happosta :D
(mulle tuli deja vu ku kirjoitin tota vikaa lausetta).

maagi ukkelit ja semmoset on aina kiinnostanu mua. tyyliin että on loitsuja ja joku keppi josta tulee joku voimakas valon säde. ei sillä lailla potteri mielessä. avada kadapra -mikäliet ei minuu niin nappaa. mielummin semmonen vanhan ja viisaan sanaton voima, jolla se vaan tappaa tarpeen tullen kaikki. pitää olla pikkasen cool.

esimerkiksi jauhan taas heroessista. on se vaan paras kun on joku expert - earth magic ja sitten tekee jonkun slow:n ja sitten implosionin ja huhhuhh, johan se vastustaja heittää veivinsä.

ei miulla sellasta "voi vitsit ku abra osaa teleportata ja mää en :(" -tyylistä juttua.

no sanotaan vielä että marion lentolakki on aika cool.

deep blue see

day 07 – your least favourite level from a video game

viitsit. jalat ihan kipeinä. olo on ku olis kävelly puujaloilla kokopäivän. oikeesti, tämmöstä tää vappupalloilu on.. huhhuh.

asiaan! merikentät. yleisestikin inhottuja. tanekin allekirjoittaa. ahdistaa, että ilmaloppuu.. hankalaa liikkua, yleensä uimalla eteenpäin. perusmerimaisemat kaloineen on tylsiä. tane tossa huikkaa etttä viholliset (kalat) vähän leijuu.. ei oo niinku syvyysperspektiiviä.
muutenkin tylsiä.. mun mielestä niissä on parhaat musiikit, mutta ei sitä meren niinkun vetisyyttä saa niinkun kuvastuu.

kala on tylsä. merisiilet kans. ei, kenttä ei parane rauskuilla.

en jaksa luetella missä peleissä vesipännii.
kalamiehet on kans ihan tylsä keksintö. siis niinku kalanpää ja sillee.
ursulapahis mustekalakin on nähty. ei enää.

pakko silti mainiti, että alicessa oli sentää ihan kiva, että siellä oli hylky missä oli teatteri meren alla, plus se liikku normaalisti. sen puku oli vaan kamala.

joo pakko lähtee nukkuu huomenna taas. heihei.

it's not a matter of you versus of me

day 06 – your favourite level from a video game
mien oikeasti keksiny tähän mittään, ja alkoi pikemminkin himottaa puhua omii asioita kirjoittaa jostain peleistä.
äh saankohan tosiaan tähän oikeasti kasaan tarpeeksi noita pelejä ku oon ihan kökkö.

no otetaan tämä nyt aluksi. elikkä super mario 64:stahan se. ah tykkään kamalasti tosta kentästä (voi ton videon siis tsekkaa siis alustakin) mut erityisesti tommoiset liukumäet pelissä on mun lemppareita. vähän kaikissa pelissä. alice - madness returnsissakin on!! tommosissa laskemis -osuuksissa ei voi mennä taaksepäin, pitää varoo reunoja ja ei voi tietää yhtään mitä tulee. mä muistan kun löydettiin sillon kymmene vuotta sitten toi marion liukumäki (se siis on yhden kentän seinässä), niin naurettiin vaan ihan vääränä ku käännyttiin heti ihan väärään suuntaa mikä johti kuolemaan. se oli vaan vähän eeppistä.
mie en muuten marioo paljon enää jaksa. ainakaan tota peliä. osaan vaan sen liian hyvin, en ehkä yhtä hyvin ku ennen mutta enivei.

keksimpäs jonkun toisen mistä "levelistä" tykkään! en tiedä liittykö tää sillä tavalla tasoon, mutta pakko mainita! in the groove -pelin my favourite game . en mie sitä peliä niinkään osaa, lol pelaan edelleen easyllä, mutta on se vaan huippu koukuttava. ja mun lemppari. niin sitähän kysyttiin, eli ihan sama mitä työ ajattelette!

oliskohan mitään muita leveleitä? minen keksi nyt mittään.. ehkä lisään jos jotain tulee.
täytyy mennä nauttiin nyt auringosta ja siitä että vappu tulee !!!
ja vappuna sitten palloja myymään, mutta siitä saa fyrkkaa :)

mutta ei meitä saa vanhenemaan

terveisiä lumotun leikin tavernasta!
en nyt lähde selittämään juonta ja hirveitä juonen käänteitä sen enempää (se tanelle selittäminen viides minuutissa tupakalla teki jo tuskaa), mutta huh huh olipas jännää. voi luoja tota adrenaliinin määrää!! ehkä teki ihan hyvää vähän nousta tommoseen juttuun mukaan täältä tietokoneperseeltäni, varsinkin tän jatkuvan pelaamisen jälkeen. pelaamista sivuutan kohta. en vielä..

mutta oikeesti hei, musta on hauska huomata, että kun tanelin on tavannu (ja on tykkiläistyny), niin sitä on esim uponnu tällainen fantasia juttu kans! tänäänkin ku mentiin aftereille heseen (lol), niin menihän se potterin puhumiseks.. eka kyllä myönsin, että joskus sorrun dissaa sitä sarjaa, niin kohta olin jo selittämässä niiden hahmojen hienoudesta ja pottermoresta. noh mutta tää on taas tätä, ku ruuti vähän kaikkee:
vähän hipsteri, vähän nörtti, vähän taiteilija, vähän hemmoteltu kermaperse, vähän tyttö. vähän poika. ja näitä vähän sanoi riittää. enkä mie oo ainut. ihhanaa ku immeiset on moni muotoisia ^^. henkisesti ja fyysisesti.
mut oli oikeasti mahtavaa olla porukassa koossa,ja puhua tällasista jutuista :)

äh kun menis niin kauan aukaista tota larppia, mutta hei lukekaa sieltä linkistä hahmo ja maailma, niin sillä pääsee pitkälle. mie olin aika iso osassa kauppias-äiti-välikätenä, joka linkitty kahden mahtivelhojen valtataisteluun. piste pilkku ja huutpmerkki. ei ketään kiinnosta oikeesti lukea/ kuunnella toisten tämmösiä, jos ei oo itellä mitään linkkiä ko tapahtumaan.
se on fakta, toisten larppien kuuntelu on tylsää. eli en sorru en. pröppröpröö.

paitsi että pakko sanoo, et ku oltiin eilen, siis perjantaina, (jonka takia oon 30-day challengestä nyt päivän tappiolla sry. kirjoitan kai tähän sitten kaks hähhää.) oltiin juhlimassa kuoharin kera koskipuistossa (kesän ekan puiston istuaiset JEE) mm. bulgariaa ja kevättä; niin meillä lopulta meni sitten tanen kaa aamu neljään ku päästiin kotiin :DDD:D:DDD. sitten vasta tuli se oivallus sillee : "VOI VITTU KYMPILTÄ PITÄIS OLLA TYKILLÄ, MITÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE!! TANEE AUTA?!"
no onneks siltä löyty se jätesäkillinen (syntisiä) larppausproppeja, eli nou problemo.
se herääminen sitten oli, mutta hei, vieläkin pystyssä ollaan! Woohoo!!!
***

huomaa kun alkaa jäätyä, viimeistään siitä, ku stalkkaa enempi facea kun kirjoittaa, muka hakien poittia ja ainesta mitä pitäis tänne höpöttää, mutta eiköhän se on aika selvää minkä aika on seuraavaksi.

TÄTTÄRÄRÄÄ!

day 04 – your favourite video game series

ei vaihteeks oo mitään absoluuttista totuutta, mutta onhan tää vihan mielettömän koukuttava,huippu ja klassikko. mutta äh sen verran pitää nirsoilla että 251 pokémonia riittää. raichu on paras (täähän me tiedettii), sit lickitung ja weedle. sit haunter on lutunen ja gloom.
joulun jälkeen kun alkoi pelaa stadiumia, uus rakkaus oli sitten jynx (yhdistelmä psyhic, ice <3). myös starmie ja lapras meni lemppareihin.

seuraavasta generationista tykkään smearglesta ja jumpluffista.
nää on aika ulkonäkö seikkoi miksi diggaan niistä. sorppa.

mutta joo perustellaan, miksi siis pelisarjana lemppari, niin sanotaanko, tää peli idea ja rakenne toimii tosi hyvin (PAKKO kerätä kaikki.. PAKKO), ja se okei, joo.. toistuu.. mutta esim gameboy -peleissä on mahdollisuus kaikkiin puzzleihin ja tämmösiin. esim että pääsee jonnekin salille haastaa salinjohtajaa ja kaikkee täytyy käydä suorittaa joku puzzle tai hakata rakettiryhmä yms. sitten taas kuusnelosen stadiumilla, tulee se pelin strategisuus paremmin esille. et sä vaan tapa sitä kivipokémonia jollain sähköjormalla...
ei..
kaikessa riippuu myös mitä liikeitä teet ja esim oman pokémonin nopeus esmes.. (taas tää ruutin sä -passivisuuden liikakäyttö. ohops)

jokatapauksessa hieno pelisarja. nom nom oikeasti jynx-starmie-combo!!
ai niin pakko vielä mainita, stadiumin pokémon minipelit! tossa on vähän lyhempi versio. ahh hajoilen täällä ihan kympillä :D.
ihme linkki klik-klikkailua.

hei ennen kun meen seuraavaan etappiin, joka on siis periaattees tän päivänen (eikä kuitenkaan sekään koska nyt kello on jo seuraavaa päivää.. tarkalleen tietokoneen kello väittää 2.49), niin KUITENKIN mainitsen vielä pelisarjoista kelpo heroes of might and magicin. kolmos osan jälkeen, nelonen oli kakka, mutta vitonen taas oli jees, mutta haki viel muotoaan. sen sijaan uusi kulta rakkaani heroes 6 on ihan huippupeli koska siinä on vanhaa vähän uutta. tätä kutos rakkautta ennen, tuli heroes -teemalla puzzlepeli nimeltä clash of heroes, josta oon joskus saattanut höpöttää täällä vuositakaperin. se oli vaan oikeesti loistava ihana-kuin-ruutille-tehty -combo miun lempi pelisarjasta ^__^.
koska:
vuoropohjanen puzzle peli, jossa on miun lempihahmoja, lautapelimäiseen kamppanja-moodiin tehtynä, myös kaksinpelit on mahdollisia.

tämä parempi ku hyvä me likes!
***

day 05 – your favourite multiplayer game

no voi perse. tähän asti mie oon kyllä maininnu miun kaikki lempi moninpelit. tyyliin öh.. kaikista mistä oon puhunu on moninpeli mahdollisuus, joka on tehny siitä just buenon.. mutta enköhän mie jonkun viel keksi, ja keksimpä.. en mie kyl sano onko tää ny miun lemppari-lemppari, mutta tästä lähtee:
worms 2/world party/reloaded.
kuka ei tästä tykkäis? voi niitä tyhymiä ääniä, sitten varsinkin kun ne suomidupit tuli ("ampu tulloo!" "mie soitan äidille" "no haloo?!").
edelleen mie sekotan kontrollit ja tapan itteni omaan minaan köysi-miina- säädön kanssa, mutta samalla niitten helkuttien kranaattien.. no ei voe mittaa. pöllö on pöllö.

ennen ku ylistän enempää näitä sitkeitä matoja, haluan mainita toisen legendaarisen matopelin nimeltä liero. ken tietää, olkoon tyyytyväinen itseensä. sitä myö pelattiin veljeni kaa aikaas paljon sillon pikkasena. mie nääs rikoin meirän cd -aseman, niin onneks korput viel toimi, heh heh. toinen mitä me pelattiin liikaa oli wings. meidän serkun piti korputtaa toi peli omalle koneelle, niin siihen meni se 12 korppua.. siin kohtaa oli vaan "että, voi vittu liian iso", ja luovutettiin. toista se sillon oli kun ei ollu mitää ämpee pleiereitä ja muistitukkoja!

hei nyt alkaa oikeesti jäätyä.. ollu vähän liian pitkä päivä. mainitsen tähän vielä mortal combatin koska tykkään niistä. kamalaa verimättöä, mutta tää on taas tätä ihme siedätyshoitosadismia. ne hahmot on vaan niin cooleja. voi voi.

eiköhän tää riittää tältä erää.

yks erä bondii?

day 03 – your least favourite video game

en mie mittään peliä sillä tavalla vihaa, koska harvoin sellaista peliä pelaa kertaa enempää, jos ei voi sietää.. kyllä sittn kun vähän mietti niin SE peli tuli mielen sopukoista. ja sehän on goldeneye 007 nipakuusnepalla. voi ruojake, aina sitä piti pelata. kun kaveri tuli käymään, tai koulun jälkeen tai sillon ku oli tylsää. markus aina pakotti pelaan. onhan sitä hakatessa ollut ihan hauskaa, mutta ei kiva pelata peliä jonka aina hävisi? mie oon niin kyllästyny niihin musiikkeihin siinä pelissä, samoin kenttiin.. vähän kaikkeen. siis tuo peli on hauska kunnon porukalla, kuten rakakiden serkkupoikien kanssa, mutta ei sitä paria peliä enempää jaksa.

ei.. enää..
silti se vielä kummittelee ihmisten puheissa ja netin syövereissä.
***

meen bulgariaan heinäkuussa vapaaehtoistyöhön kuukaudeksi btw. :)

my favourite game..

day 02 – your favourite video game

tää haastehan puhuu videopeleistä, mutta taneli sanoi, että nykyään kaikki pelit tietokonepelit menee kanssa tähän kategoriaan. oletaan niin ja vastaan kymykseen vilpittömästi:
heros of might and magic III

onhan tässä vuosien aikana tullut eteen monia pelejä ja ollaan ihastuttu ja vihastuttu.
silti aina mä palaan kelpo heroesiin.

aloitin tän pelaamisen joskus silloin ysärin puolesvälis, alle kouluikäseen veljen kanssa.. ja siitä eteenpäin se on jatkunut.. jatkunut.. on tullut lisäreitä.. ja pelaaminen on vaan jatkunu.
tässä sitä sitte ollaan. on se vaan paras peli.

ennen kun tapasin tanelin oon vähän karttanu kaikkee fantasiaa.. heroesin hahmot ja creaturet on ne jotka mulle on vaan kelvannu.
heroesin takia mun lempi fantasiahahmo on yksisarvinen, koska tässä se on vaan niin cool. se pystyy blindaamaan tyypin ja se on ihan sairaan tehokas yksikkö.
tän pelin ansiosta mun ikuinen talviviha heltyy koska pelissä on paras linna tower. ja towerissa on naga queen.. hienon hieno yksikkö. siitä ei löydy oikein hyviin kuvia, mutta lyhyesti se on sellanen kuuskätinen jäänvalkea puoliks käärme ja puoliks nainen. musta tukka ja sen kaamenahka on semmmonen pinkinpunanen ja musta. joku oli tehnyt fanartia. tosta näkee ainakin aika hyvin.
tässä pelissä on myös kaikki muut huippu tyypit kuten minotauros, musta lohikäärme ja griffineitä.

on tää vaan niin paras. ja campanjassa (jota en paljon pelaa koska oon nössö) on ihan huippu juoni.

ei vittu. jonnet ei muista ja niitten mielestä tässä on paska grafiikka. eikä oo. tää on vaan paras.

nyt ei tuu yhtä rakentavaa tekstiä kun eilen. ihan sama.

västäräkki jäätyy
kiinni puuhun
lupaan vielä
lennätän sut kuuhun, erika

it's the 30 day video game challenge!

laitan tän tänne. en haluu täyttää facea mun herpderp -päivityksillä. tän sen sijaan täytän!! ^^
let the game begin!

day 01 – the very first game you ever played

tää oli vaikea. ekana tuli mieleen elävätkirjat -sarjan peli (ja varmaan mun eka ihan oma peli) aapelin abc - hurjistunut pölynimuri. siinä oli sellanen imuri joka sai sähköallergian, jonka takia sen oli katkaistava virtajohtonsa. sit se lukia omia käyttöohjeitaan ja suuttu typerille kirjaimille, koska niissä sanottiin ettei pölynimuri toimi ilman virtaa. sitten se imi ne käyttöohjeet sisäänsä josta sille tuli hyvä fiilis. sit se imi kaikki sen maan kirjaimet, jota piti sitten alkaa setvittää, ja korjata tilanne.

ei se ollu mitenkää erityisen hyvä, enkä mä osanu sitä. markus - velejeni sen läpi sit pääsi. :D
mut se oli mun peli.

oon tottunu enemmän kattomaan ku muut pelaa, ku pelaisin itte. aina, tunnista toiseen, mä vaan tuijotin kaikki maailman medal of honor frontlinet, super mariot... kaikki ku markus pelas ne läpi. salaa ku se oli koulus kokeilin, mut en mä mitään osanu. kai siinä kehitti jotain ongelmaratkaisukykyjäkin pikkuruutin pieneen päähän. olinhan mää paljon nuorempi ku markus ku me hakattiin pelejä, mut kuitenkin yhessä mietittiin kaikki "mistähän saa ton supermarion lentolakin?!"

kai mää nyt muutkin mainitsen joita hatarista muistan pelanneen enkä vaan kattoneeni.
ja sehän on segan columns! ikuinen rakkauteni. mie en niinkään tetriksestä välitä, tää on paljon parempi!! sen sijaan että tulis tietyn muotoisia paloja, (jolloin tetriksessä odotetaan sitä viiden pitkää siihen yhteen kulmaan, tyyliin puolet pelistä) tässä jokanen on kolmen pituinen ja ne kolmetimanttia mitä siinä on pitää vaihdella ja täytyy saada tuhottua kolme tai enemmän saman väristä. tossa linkki, koska oon niin epäselvä. voi luoja, heti kun kuulen ton musiikin alkaa sormet syyhytä!!

varmaan tuun mainitsee näissä postauksissa tän vielä, mutta tän mä ainakin muistan pelanneeni pikkasena. ilman mitään neuvoja. nimittäin bomberman 64. siinä on vieläkin mun mielestä vaihteeks yhet parhaat musiikit. ja se on yks parhaista moninpeli moodeista mitä tiedän. pelissä lyhyesti vauvan näköiset "bombermanit" yrittää pommeilla liiskata sut. yksi roundi kestää sen pari minuuttia. eka minuutti on ihan perus, mutta tokalla tulee sudden death, jolloin sen landin vesi alkaa nousta tai pommeja tulla taivaalta tai seinät liikkuu ja kutistaa sitä areenaa. samalla edelleen ammutaan pommeja.
hieno peli aijaijai!

pelasin kesällä ton yksinpeliä ja voi sitä tuskaa. kaikki ne bossit.. siellä oli kunnon mamelukkikala, jäähämis ja semmonen himolintu... en päässy semmosta laavaroboa läpi, enkä jaksa yrittää koska oon niin ragequittaaja että huhhuh..

it hurt itself in it's confusion

iltapäivää kaikki naurunappulat ja kusimutterit. ei töitä vieläkään mistään. vmp:llä kävin tiistaina haastattelussa, ja sillon päätin että anti olla. no oon mä vähän yrittänyt noita hakemuksia pistää, et saa nähä kui äijän käy. ensvuonna oikeesti dokumentoin _kaikki_ hakemukset mitä pistän, lasken kaikki monta pistän, monta tulee takasin vastaukseksi ja oikeesti teen siitä jonkun lehtijuttu paskan. jos en siitä saa fyrkkaa en sitten mistään. no se on sitten ens vuonna. nyt riudun omassa tylsyydessäni.

tosi jäätävää, kun oon haaveillu lorvimisesta, ja nyt tuntuu et liika on liikaa.. jos kesällä tää jatkuu tane viel menettää hermonsa muhun. pirttihirmun piirteitä on ollu jo ilmassa. tiskasin meidän _kaikki_ tiskit johon meni yli kolme tuntia. sitten siivosin keittiön ja sit vaadin että opetellaan tekee makaroonilaatikkoa. valtaan kokoajan tän pääkoneen jossa tane haluis tehdä töitä ja vingun koko ajan tenpain asioista, jotka ei mielestäni oo hyvin organisoitu. sit luettelen tasa mun kaikki hyvät teot ja oon niin marttyyria niin marttyyria.

oon mä kyl aika paha ihminen -___-'.

***

heidi soitti tossa kaks sekuntii sitten ja pyys mennä lekottelee aurinkoon ja väähn picnicöimään.
angstiloppu tähän. uudet tuulet puhaltaa. vaikken mä töitä saa niin en mä mitään menetä. ainakaan ystäviä <3

minä oksensin verta ja itkin

vituttaa ja ahdistaa.
mä vihaan epätietoisuutta ja rahattomuutta.
vihaan tätä saatanan työnhakua!! oikeesti ryhdy kohta "systeemikusee" -punkkariksi.
eilen työkkärissä se tunti venttailua kun mietin että jos kesällä sais työharjoittelupaikan.. no mä voin ilmoittauttua työttömäks 3.6.. eli kun 2.6 valmistun.

hieno uraputki siinä niin! ylioppilaasta työttömäksi. kreit sukses.



voi vitun vittu mä sanon.

nyt mulla ei oo ees varaa mennä kattoo tänää titanicia vaikka sovittiin se susan kaa ajat sitten.


ahdistaa.

kurkku kipeänä aamuun ankeaan

ahh ihanaa mikään ei oo sen ihananpaa kuin kevät. kesä on ovella. joutsenia lentää yläpuolella. asvaltti näkyy ja...

joka vuosi se iän-ikuinen työhakemis-rumba!! inhoan vapaamuotoisten hakemusten suhrausta, samoin jotain täytettäviä lomakkeita netissä. kaikkiin niihin tulee sama persoonaton:
"olen sosiaalinen ja tulen toimiin kaikkien ihmisten kanssa :))))))))))))))))"
vittu.

mie haen oikeesti töitä siksi että haluun rahaa, saisin elämään sisältöä (ei se aamusta iltaan koneella istuminen ookkaan niin cool, vaikka lukiossa semmosista päivistä haaveili) ja haastetta. tän hetken haasteet on niin lame kuten esan hiekkalaatikon siivous... ei sekään oo kivaa mutta silti.

pääsin mä tossa tiistaina ryhmähaastatteluun opteamille, mutta ei sitten sekään tärpänny. ei tällä naamalla. anteeksi vain mutta minuu ei kiinnosta se kiva "sipaisu huulipunaa ja aurinkopuuteria korostamaan kasvojen muotoa". ei ne takaa sen työnsaamista. kyllä toki siististi kannattaa pukeutua. mut ihan sama jostain tommosista ulkosista aspekteista. jos oot plastiikki niin oo.

äh mie oon niin korviamyöten täynnä noita papereita... eikö se oo rehellisyyden merkki että sä tuut paikan päälle työtodistuksineen päivineen? kyllä se varmaa on tän nykyteknologian rinnalla rahvasta, mutta musta se on aitoa ja vilpitöntä. ISO peukalo sammonkadun k-extran pomolle joka suosii tätä.

ehkä mie soitan tänään vähän paikkaan ku paikkaan, näyttelen parhaani mukaan ja puhelujen jälkeen kiroan niin että maa tärisee. katotaan kuka on teeskentelyn kuningas
(tunnen itteni nyt sellaseks pahapahikseksi joka istuu semmosella isolla pyörivällä tuolilla pitkäkarvainen valkoinen kissa sylissä).
***

ja sitten muihin aiheisiin. pääsin lavastuskurssille joka on vaasassa 21-22 pvä tätä kuuta. en tieädä miten revin siihen vielä rahat, mutta se ei oo vielä murhe. oon aika innoissani. luomistyötä se on sekin, ja jos pääsee näkee nockuakin ^^

ei kai täs muuta.
tää kuulosti hyvältä.

boil em' mash em' stick em' in a stew

en ole kirjoittanut pitkään aikaan. yleensä kirjoitan kun pitäisi tehdä jotain. koetin lukuloman aikana olla päivittelemättä, aivan kuin olisin oikeasti tehnyt jotain. no en tehnyt. eli pelkkää laiskuutta koko se ajan jakso ja tämän hetkinen.

vitun ennakkovituntehtävät.
kiitos. sainpas sanottua.

MITEN VOI OLLA MOTIVAATIOTA VÄKERTÄÄ JOTAIN NUHRUA PAPERILLE, KUN SE JOKA SAA TYÖN, TARKASTELEE SITÄ VAJAA PUOLI MINUUTTIA JA HEITTÄÄ SEN SUORAAN SILPPURIIN? siinä teille taidetta saatana.

toisaalta, en tiedä kuinka moni kaverinikaan on oikeasti säilyttäny master piecejäni? en onneksi halua tietää ja kuvittelen naiivisti että ne on niiden olohuoneiden seinällä ja kehujen ympäröimänä. hahhaa. kehut jotka eivät koskaan ylety tänne asti.

jahka saan tuon toisen työn aherrettua lähden kaupunkiin toivomaan, että valokuvat saisin täksipäiväksi teetttyä a4:eksi. oon tällä hetkellä NIIIIIN pessimistinen, että tuskin sekään tulee onnistumaan.

perkele.

pitäisi tehdä saatekirje vielä sinne porin kuvataiteeseen.
kirjoitan sinne että: harrastan ihmislihan syömistä ja sinivalaiden pyyntiä. ruskistan lihan yleensä aina sukkapuikkovartaissa. metallinen sivumaku muistuttaa minua siitä että olen SAATANANPALVOJA. tai jotain sinnepäin.

esa sitten istahti yhden piirroksen päälle. hyvä vaan, mun mielestä sen kissankarvat ja paperin rypistyminen vaan muistuttaa realismista ja tuo kuvaan autenttisuutta.

joo ehkä mä lopetan tän vuodatuksen nyt.

p.s. en jaksa enää etsiä hiellä ja verellä sitä oikeaa englanninkielistä fraasia otsikoksi. tällä hetkellä olkoon otsikko mikä päähän juolahtaa.
heihei.

what's it going to be then, eh?

äiti soitti tuntia ennen ku tuli rautatieasemalle et se on tulos tampereelle.
IHAN JULMETTU STRESSI STARTTAS. huomenna tentti, tane sano et kavereita tulee käymää, kirjastoon pitääs käydä palauttaa pari levyy, eikä mulla oo ees tenttipakettia. jumalautajumalautajumalauta.
sit sille kävi et juotiin kahvit ja sit se lähti.

en tehnyt tänään mitään. jos palapeliä ei lasketa en oo saanu aikaseks tällä viikolla mitään muutakaan. lukuloman saldo on ollu puoltoistatuntia luettua niukinnaukin.

vois mennä nukkuu. nyt ei skulaa.

p.s. freddie on ainut oikee queenin laulaja

during winter

mua naurattaa jos joku kävelee korkokengillä pakkasella.
ne (ihmiset) natisee ja ne on muovia.

hello and good-bye

oon aina pelänyt kaikkia taikauskoja ja sellasia. salaperäisellä tavalla ne on silti aina kiehtoneet. tästä huolimatta spiritismiin en koske. olis pitäny tapahtuu sillon 12weenä. ei ennää (yhyy nyt musta ei tuu kotiäitiä koskaan elämässä ja teini-spritismin-kuka-vittu-sitä-lasia-taas-liikuttaa -pelaaja).

tänään (25.01.12) silti annoin susan ennustaa mulle oraakkelikorteista. niissä on vaan hyviä juttuja ja hänen sanojensa mukaan taroteissa on paljon enemmän tulkinnallisuutta, kuin näissä. kuitekin korttien symbolejen ja sellaisten on oltava suuntaa antavaa.

kysyttiin sitten miusta ja tanelista (me ennustettiin kaks kertaa. eka toi äsken mainittu ja sit tulevaisuuden suunnitelmista, toivottavasti en nyt sekoita kumpaakaan)

ekassa tuli:

- Healer (pyydettiin käyttämään jotain 'parannus'kykyä itseeni, mitä käytän muihin. ilmeisesti myötätunto?)
- Decide (oletettavasti jotain suurta luvassa)
- Love from your parents(tarkoitus olisi kuunnella mitä perheellä on sanottavaa ja neuvoja)
- Brothers and sisters (en muista mitä me tästä tulkittiin)

merkkejä kuitenkin oli että meillä menee parempaa suuntaan.
sitten käännettiin kortteja tulevaisuuteen:
- Hello and good-bye (jokin suuri muutos on tapahtumassa, ja jotain täytyy jättää taakse)
- Definitely yes (johonkin olisi vastattava kyllä

samana iltana me saatiin kämppätarjous postissa toasilta. hiukanko oli jäätävää, kun naureskeltiin vaan susan kaa mitä noi saattais merkata.

perjantaina käytiin allekirjoittaa paperit. me ollaa nyt susipari. au-auuuu!
***

ja sitten muihin aihesiin. viikonloppuna oli teatteriviikonloppu commedia dell'arte (pirteästä nimestään huolimatta tapahtuman näytelmät oli aika synkkiä). ja siellä oli muutama esitys josta voisin sanoa muutaman sanan. saan varmaan nyt hirveet spämmi-raget jos joku eksyy tänne tai pelkästään paskan maineen, perustelemattomista mielipiteistäni, mutta näillä mennään!!

aloitetaan iiriksestä. tarina oli tytöstä, joka oli yksinäinen ja halusi ystävän. tämän hetken maailmassa, jos aikuinen ihminen kaipaa ihmisen seuraa, se tulkitaan heti seksin vonkailuksi. spontaani jutteleminen vaikutti toisesta osapuolesta friikilttä, netissä tutustuminen ei johtanu mihinkään muuhun kuin nettiseksi ehdotteluun, ilmoitustaululle jätetty ilmoitus.. noh muistuttaa pikemminkin taas itsensä myymiseltä.

elementit oli tosi hyvät! naurua tarinalta ei puuttunut.. kyllä hyvä kokonaisuus! vielä hiukan kun iiris-neidistä olisi saanut irti, mutta tuokin riitti hyvää esitykseen. kiitos!

pakko kyl tähän kohtaan sanoa, että eturivissä oli kolme kuvaajaa ja ne rapytti sitä kameraa kahde sekuntin välein. olisi nyt laittaneet sen tarkennuksen äänen pois päältä. se vähän söi esitystä ja ärsytti. no ihan sama.

mennäämpä sitten merellsiin maisemiin liisin diplomin myötä. merellä ja maan päällä oli upeasti käsikirjoitettu monologi merimiehen vaimosta. vaimo odottaa kapteeniaan kotiin ja ainakin kun hän palaa maailma on rakkauden ympäröimä. sitten kapteeni sanoo 'viikko', joka tarkoittaa milloin laivan on taas määrä lähteä. tätä tunteiden ristiriitaisuutta ja kärvistelemistä liisi kuvasi ihan mahtavasti. jopa ilman ohjaajaa hän pystyi rakentamaan itselleen persoonallisen hienon hahmon. kameran avulla ja virheistä oppimalla hän pärjäsi kyllä hattua nostettavasti. ikävää oli kuitenkin huomata näyttelijän jännitys lavalta. välillä sitä ei huomannutkaan, mutta äänen värinä ajoittain sen paljasti. toisaalta ketä hitto vie ei jännitäsi yksin lavalla ainakin viidenkymmenen silmäparin edessä?!
silti olisin toivonut enemmän sävyjä äänen käyttöön, ehkä jopa jonkun laulun liisiltä. jotain sellaisia toisen ihmisen näkökulmia olisi voinut tarvita.
loppujen lopuksi hyvin hienosti hoidettu ja lavastus oli todella tunnelmallinen ja kaunis! kiitos ystävä hyvä!

mereltä joudutaankin sitten it-luokkaan tuuliajolla näytelmän pariin. kyseessä on hyvin selkeästi tehty perhedraama. arvostan, että ei lähdetä kikkailemaan vaan luodaan hyvät hahmot ja tehdään hyvä näytelmä. teini-ikäinen tytär on lopettanut puhumasta äidilleen kun sisko lähtenyt eurooppaa kiertämään. hetken päästä isäkin vain hylkää perheen. ongelmat ovat kärvistyneet niin pahaksi, että äiti on epätoivoinen. juuri silloin sisko tulee takaisin..
hirveän vaikea selittää tätä. näytelmä oli enimmäkseen harmiton, hyvin elokuvamainen. toisaalta vinttiluokka on niin intiimitila, ettei siellä tarvitsee näyttelemällä näytellä. silti olisi ollut kiva nähdä enemmän teatterin keinoja joista olisi voinut elävöittää tarinaa. yksi spotti jossa teini-ikäinen tyttö alkaa puhua ei vaan riitä. samaistuttavassa tavallisen tutussa perhekuvauksessa olisi pitänyt jotenkin ilmetä intohimoa.
en oikein osaa selittää, mitä koetan tässä peräänkuuluttaa. ihan hyvä se oli.

sitten käydään maailman vaimojen kimppuun! medusa, rouva ikaros, rouva aisopos, rouva lasarus, frau freud ja paholaisen vaimo ovat yhdessä ja samassa naisessa nimeltä helmi. välillä ollaan paholaisen sätkynukkeja ja toisessa hetkessä huudetaan rakastetun perään. yhden parisuhteen mutkikkuus ja siinä muokkautuvat roolit voidaan tulkita tästä näytelmästä. esitys yllätti oletukseni ja oli aika hyvä. kritiikkiä jos saan sanoa on käsikirjoitukssa olleet useat luettelot, jotka olivat pikemminkin puhuttuja kuin näyteltyä. silloin miellummin tuijotti saatanan pistävää katsetta, kuin kuunteli. samoin 'farssimaisuutta' edustanut jakkaran siirtely -dialogissa, joka liian usealla toistolla vei hiukan puheen motiivia.
sitten semmoinen asia jota olisin halunut myös muutamassa muussakin monologissa:
kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta.
kyllä, tässä se tapahtui ehkä fyysisesti, mutta miten paljon enemmän kiinnostusta tanelin hahmo olisi saanut yleisössä, kun hän olisi sanonut edes yhden repliikin. "me olemme aika samanlaisia", taisi olla repliikki, joka olisi esim sopinut. mutta minä et tuota ohjannut, se oli ohjaajan ratkaisu. hyvää oli myös live musiikki ja valojen käyttö esityksessä. propsit näistä koko työryhmälle. kiitos!

lukudraamoja oli myös viikonlopussa ja niiden kirjoittajille ja ääneen lukijoille haluan esittää kiitoksen. erittäin hyvin luettu ja tulkittu. aivan kuin olisitte oikeasti antaneet äänet hahmoille. erityisesti taivaalla ei ole yhtäkään tähteä -käsikirjoituksen tytölle, miinalle!

grande finale oli artun itse käsikirjoittama, ohjaama ja näyttelemä teos on tarina dragqueen laulajasta, joka kerää rahaa päästääkseen leikkaukseen, jotta hänestä tulisi nainen. häntä kuitenkin sitoo päätöksen teossa menneisyyden haamut ja oma managerinsa. pakkoa sanoa että mieletöntä koreografiaa ja huippu maskeeraus. jos jotain täytyisi vinkua on äänenkäyttöä, mutta mie en jää siihen nyt. kyllä se on ihan täyden vitosen arvonen veto. toivottavasti tulee vielä lisäesityksiä. oli se nimittäin aika huikea. plus esitys tarvitsi sen täyden hurraavan yleisön!!
seisoaltaan taputusta karvaisilla käsillä. bravo!

jerry spinellin romaanista tehty tähtityttö on kaunis tarina erilaisuudesta. musta oli hieno nähdä se ihmisten välinen toimiva kemia lavalla. sitä paitsi! se oli viimeinen esitys enne ku raine lähtee japaniin byyhyy. kaikilla oli myös tosi kivat vaatteet. mutta missä oli lavasteet? missä henkilöohjaus?
tarina oli ihana sitä en kiellä ja kyl mie itkeä aloin archien sanoille. hyvä miksu sie olit paras!
plus oona on oikea tähtityttö.

ja nyt menen viikonlopun henkilökohtaiseen suosikkiin - mielipuolen päiväkirjaan. odotin tältä paljon, kun sain syksyllä kuulla että joku koulussamme vetää nikolai gogolia. ah mie rakastan sen miehen nerokkuutta! näin arvosteltavan esityksen jo perjantaina ja olisin vaan toivonu, että markus olisi.. en tiedä miten se sanotaan suomeksi mutta "took his time". kiire siellä lavalla ei ole ja käsikirjoituksen vankkuudella on mahdollisuus, tauottaa ja antaa ihmisten nauraa. kyllä huomasi näyttelijä oli tehnyt kyllä roolianalyysiä arkadi ivanovitšista. kirkas ajatus, sitä mie arvostan näyttelijän työssä. se näkyi ja se oli tosi hyvä.

esitys ei ollut monologi vaan arkadin seuraama koira, joka kirjoittaa kirjeitä oli elävöitetty. samoin johtajan tytär.
olin varmaan ensimmäisellä katselukerralla nojautunut liikaa martti suosalon esittämään versioon, mutta toisella kertaan, rakastuin markuksen mielipuoleen.

en osaa sanoilla oikein kuvailla ylistystäni. oli se vaan vitun hyvä.

kauan eläköön klassikot!!