dreamin' on

kivaa kun lievä kooma 24 maratonin jälkeen. ei niin olisi halunut lopettaa, mutta kello oli lähellä viittä. siinä dvd:llä on ihme tapa, ettei niitä voi kattoo sillee putkeen. pitää mennä taas menuseen ja sieltä sitten valitsee episodi. sitten se munapää kysyy viel aina millä kielellä etc.

tämän päivän ohjelmaan kuuluu pitkästä aikaa pää edellä harkat joita oon venannu kuin kermakakku paskaista sormea. elikkä hiukan vieroksuen mutta se valkoinen mössö on vain vetäny puoleensa, ja kohta etusormi on kaartanut sen pyöreää reunaa. sitten se sormi on mennyt suuhun kera kerman ja maku on ollu syntisen hyvä. etenkin kun sitä kakkua on sorkittu salaa. tiedättehän?

jos hyvin käy, meidän esityksen lava on valmistunu sinne ja ainakin perustuksien näkemältä se on ihan pirun iso. sen piirustuksii muutettiin kuulemma ja siks aikataulukin lykkäänty kun anna-elina lyytikäinen, ohjaaja halus meidät kaikki mahtuu sinne. aww.
toivottavasti pääsis laulaa tänää. tekis mieli ihan kauheesti. musiikkiharjotuksissa on just kauheen hyvä fiilis, nimittäin yleensä kaikki meidän tunnelmanhakemis harjotukset on ollu melankolisia. kerran me jouduttiin räyhää tuolille, sitten yks kerta mä heitin tuolin sinne uima-altaaseen, sitten yhes me jouduttiin haistattaa vihamiehelleen paskat. ainiin, sit me oltiin nuorisovankilassakin yhellä työpajalla.
mitä nyt tällainen yli herkkä-ihminen vähän itkeskelee siel per harjoitukset.

itkusta tulikin mieleen kiltti. eli teatteridiplomi. huomenna olisi harjoitukset sen klo 14-17.30. ja me ollaan ihan sairaan vaiheessa. koe-viikko meni kaiken päälle, ja harjoitusten ajastus vituilleen. tikkua ei oikein laiteta ristiin periaatteella "ei oo mun diplomi" ja auktoriteettini ninan kanssa on mitä paskin:
"voitaisko harjotella tänää"
"eiku mul on hissankoe"
"okei :)"

aiheena on yli-kiltteys ja täytyy sanoa että koko prokkiksen vetäminen on ollut juuri kiltteydestä kipeät -kirjan streotypian noudattavaa ja siksi vaativa viedä loppuun.
kiltti: väärinen ymmärretty ja draaginen hahmo, joka tekee asiat muka tunnollisemmin ja paremmin olemalla sellainen ahkera-liisa. harmaa ja väritön ja patoo asiat sisälleensä joka ei osaa päättää yhtään mistään mitään ja on sellainen toisen tahdon toteuttaja.
...voin allekirjoittaa tuonkuvauksen omakseni.

tämän hetken kiltin ongelmat ovat:
- loppukohtaus jota ei olla koskaan harjoiteltu
- aika joka loppuu kesken
- replat jotka eivät olleet viime kuussa hanskassa ja siksi tulos on ollut tökerö
- kaikkien saaminen paikalle
- visuaalinen toteutus vaiheessa
- itseluottamus ja usko että "kyllä tästä hyvä tulee" tipotiessään

ja en oikein tiedä. ja tässä on se että kun niin vihaan jättää asioita kesken.
kuitenkin kahmin velvollisuuksia ja menoja jotta olisin tärkeä, koska pelkään olla jouten. sitten teen niistä vain yhden kunnolla
ja vetoan siihen seuraavat puolivuotta.

tästä voidaan hypätä siihen, että psyykkenihän on mikä parhain
omahan vika tämä kaikki on tiedän sen. mutta tuloksia on niin mukava katsoa jälkeen päin joten kyllänaion pitää sen apinan niskassa. olisi se terveellistä tai ei. ja sitä muutenkin nauttii sitten niistä pikkuhetkistäkin. väitetään että stressissä ei sellaisia huomaa. päin vastoin! ne ovat silloin vähän kiellettyjäkin ja sellaiseen koukkuun lankeaakin siksi heti. mm. dataaminen
***

mitä sitä kuitenkaan stressaamimaan nyt kun vielä on lomaa. eilen oli päivä mitä parhain ja niin on tänään. mikää ei pysäytä minua ja menoa. ei edes velvollisuudet. ei ne (a)siat vaihtamalla parane eikä ne (ainakaan vielä) ole kerenneet kaatua päälle.
hello!