15. huomaavaiset ystävät
16. yhteinen ajatus
17. pysyvyys
18. toisen aloittama keskustelu
19. onnistumisen tunne
20. huomaaminen toipumisesta
21. kiinnostuksen herääminen
selkeästi viikon aikana kerätyt pidetyt asiat huokuvat kokemusperäisyyttä. totta se on.
tuntuu jotenkin häpeälliseltä, että viime päivitykseni oli niin jyrkkä ja todenmukainen. nimittäin aiheesta josta riuduin, elikkä lääkkeet ovat tämänkin yhtenä osana, mutta positiivisessa mielessä.
reseptiäni meinataan pienentään puolella!
näyttää siis siltä että nyt elämä hymyilee. mielialani on kohentunut kamalasti verratessa puoleen vuoteen taakse päin, enkä edes tiedä mikä siihen on vaikuttanut. ehkä sitä on vähän aikuistunut?
huomenna arvosana teatteridiplomistani klo 10.00 ja kieltämättä jännittää. näyttämötyön opettajani istui viereeni bussissa eikä suostunut pukahtamaankaan. aiheemme kuitenkin liittyi teatteriin. kerroin hänelle lukeneeni viime perjantaina Riks Raksin.
olen nähnyt sen joskus savonlinnankaupunginteatterissa, ja nyt luettuani alkuperäisteoksen visioita kuhii päässäni!!
maikkakin kehotti laittaa tarinan hautumaan. ens jaksossa kun nähdään.
olin eilen porvaria ja ostin sellaiset vihreät seepra-leopardi -kuvioiset verhot ja metsän vihreän maton. omomomo jos en olisi antanut kummipojalleni lahjaksi niitäpussilakanoita tämä olisi täydellinen. nooh varmaan jotkut löytyy jotenksista tai sen sellaisesta.
elinan kanssa soittelin. pitkästä aikaa. kieltämättä ikävää on pukannut. tuli puhleun jälkeen vain tajuttua että se on ihan perhanan kaukana. ihan toisessa maailmassa. missä on se über-tiivis yläasteen kuvistunneilla koheltanut toimi nimi maire&leila?
me ei olla kyllä kasvettu isoksi. vaikka kaikki muut olisivat niin me pidetään yhtä.
kal laittoit muuten sen työaikataulut ja se viel duunaa cob:elle ja djbb:lle. lisäksi jenni vartiaiselle :'DDDDDD
me vielä siis tapaamme.
vajaan viiden metrin päässä minua kuitenkin painaa pikkuruinen huoli. avuton tyttö jota en osaa tukea vaikka haluaisin.
mielessäni pyörii tuhat kysymystä ja sitä enemmän jossittelu-teorioita.
en mä häntä kuitenkaan tunne enkä ikinä pääse halausta pidemmälle, mutta haluaisin. sydämeni vaan haluaisi antaa palan pois ja osan siitä sinulle jotta se voisi edes vähän paremmin?
kaikkihan piti olla hyvin? eikö pitänytkin?
tunne syyllisyyttä hyvinvoinnistani. kannan sitä kuitenkin edes siksi että tekin jaksaisitten. välitän teistä. rakastan teitä.
hello!
♥
VastaaPoistaTuntuu varmasti kamalalta, kun tietää, ettei voi tehdä mitään. Ei oikein voi muuta, kuin toivoa, että kaikki alkaa menemään paremmin. Raastavaa.
Ruuti mekin rakastetaan sua (:
Miten sä jaksat tyylii joka päivä päivittää tänne oman pienen elämäkerran? Mä tyyliin saan kerran viikos aikaseks sen. Ois varmaa helpompaa, jos oisin jaksanu neljännen luokan jälkee viel pitää päiväkirjaa ja itkee sinne jokasen päivän omat pienet sydänsurut.
VastaaPoistaMun mielestä omasta hyvinvoinnistaa ei saa tuntee syyllisyyttä, hei. Koko maailma viel romahtaa, jos sä nii alat tekee. Jos oma maailmas on kondiksessa, nii voit yrittää auttaa muita korjaa omansa. Mut aikasemmin ei kannata. Sillon siin auttamisprosessissa ei oo 110% messissä. Tulee muuteen ns. kateelliseks muiden hyvästäolosta ja masentuu ite lisää. Ei hyvä kombineeraus. Eka omat asiat kuntoo -> sit muut ja muilleki tulee hyvä mieli.
Viiiiiitsiiiiiit, onks meil oikeesti viel syy mennä luvan kaa cob:n giggelille? Can this be true?! (aika LOL toi Jenni btw)
Mitä Lellepellelle kuulu? Onks se hengissä vielä? Mä sain silt viime viikol synttärikortin. Ei ollu nii luova ku joulukortti.