show me where you're from

päivä oli totta vie energia-rikas, enkä voi olla kertomatta siitä!
lähdetään oleellisesta eli viimeisestä tunnista jolloin vasta alkoi tapahtua.
istuin äidinkielentunnilla ja piirtelin samalla kun luokka kritisoi aarno laitista ja hänen sovinistista kolumniaan. vieressäni istui muusani. jumalaisen kaunis poika. olen piirrellyt hänestä luonnoksia viime vuoden keväästä asti äidinkielen tunneilla. nyt sain tilaisuuden puhua tälle. illuusio ei silti mennyt rikki. päin vastoin olen nähnyt hänet vieläkin lähempää. hän on niin kaunis, sivuprofiili, leuka, nenä ja kaikki.

tämä muusa hyvin harmiton ja näkymätön koulussa, siksi varmaan nappasinkin hänet kynsiini. hän on vähän ulkopuolinen, eikä yleensä viittaa. hän omistaa hellyyttävän lyhyitä lyijykyniä ja suttuisen käsialan. olemme vaihtaneetkin nyt muutaman sanan. eilen hän pyysi terotinta ja tänään kertoi, että hän ei nähnyt viime vuoden abi-showta, koska oli parturissa.
...palakaamme nyt tapahtumiin aikoina 13-14.00.
jäin kiinni. hän huomasi mitä olin piirtänyt (jos hän tietäisi että teen hänestä sarjakuvaakin koulu ampujana olisin mennyttä *whisling*). luonnos oli juuri hänen kuuntelu asennostaan vajaa vartti sitten kun opettaja opasti puheen pitämis ohjeita.
"onks toi mä?"
punastuin. kuolin. vajosin maan alle. häpesin silmäni päästä.
sönkötin että tykkään tehdä luonnoksia ja, että hänellä komea sivuprofiili. muusani ei pahastunut. hymähti ja antoi minun kertoa kesässä puisto-kyttäämisestäni ja siellä ihmisten piirtämisestä.

tunnin loppupuolesta hän itse kesken vedenojan selostuksen kuiskasi:
"piirrä opettaja"
aloin tehdä luonnosta, mutta se jäi kesken.
oli ihanaa kun muusani oli imarreltu eikä pahastunut että olin tällainen hirvittävä stalkkeri. :)
***

sen jälkeen, suunnistimme moonan ja heidin kera tammelan stadionin ohi kohti valloittamaan maailmaa!!! eli moonalle ja nooralle. kävimme ensin kaupassa. sitten moona tiskasi. noora tuli ja tämä otti aikaa kauan kesti ennen kuin aloimme puhumaan taas.. köh köh suolasta ja pippureista. lauloimme taas. kuuntelimme private linea ja oli kivaa. muistelimme sitä pakkahuoneen keikkaa, jolla me kaikki olimme.
sitten surimme ripen pois menoa. kaks vuotta tulee täyteen vloppuna..

heidi kerkesi bussiin ja me kiiruhdimme pyynikin uimahalliin. lallatettiin. ei tarttenu enää tanssii ahhh.
feilasin sen nimittäin myös eilenkin. katoin sitä touhua jonkun puoltuntii ja siirryin sitten katsomaan. khihihi.
voin kertoa että me mm. kävelimme näitten siskosten kanssa lievästi huonossa ryhdissä ja ihan saatanan lujaa meno- ja paluumatkalla.
pantomiimi on kivaa. lisäksi puhuimme smakin kallesta kuinka se itkettää aina kun sen näkee.. tässä voimme huomata lievää ironia jos tietää yhtäkään kaimaa tälle vokalistille.. kröhöm. oikeastaa viimeiseksi mainitusta puhutiin jo silloin kuin heidi oli vielä kanssamme.
***

harjoiteltiin hypärillä vilman kanssa monologeja. sillä lailla hyvä, koska ei tarvitse sitten varata omaa aikaa ,kun oli tuossakin 70 minuutissakin kylliksi. paranee paranee, muistijälkiä vaan kaivataan. verhojen takana ei ole sitten kuiskaajaa prkl!
kyllä se siitä lähtee. koko kuukausi on ollut pelkkää teatteria enkä ole ainakaan vielä kuollut. rakastan. tahdon tehdä tätä tulevaisuudessa, so fuck yourself and die!
hello!