22. tammikuuta 2010

be better listening to the fools

palasin juuri koulusta teatteridiplomin palautetuokiosta (ja heti tänne itkemään..köhköh)
I. se oli lopullinen numeroni. arvostelu asteikko oli I-V ja minä sain tyydyttävän.

tällä hetkellä riudun itsesäälissäni ja vetoan viiteen miljoonaan lapsuuden luurankoon ja koen olevani väärinymmärretty ja traaginen hahmo. vähän niinkuin aina. yli-dramaattinen joka ei osaa kestää pienintäkään kritiikkiä. taas kaikki vitun perustukset sortu ja nyt sitä taas nysvätään koneen ääressä ja haukutaan peilille ulkonäköä.
"mä oon niin yksin", päässä puhkeaa ajatus ja kyynelet pulpahtavat taas silmään.
ihan tahallaan pitää vielä veistä haavassa kääntää. ihan sairasta.
"mä oon niin masentunu", on toinen oljenkorsi joka on helppo on tilanteissa esille.
katotaan kun täysi-ikäisyyden kynnys noustaa vajaassa puolessa vuodessa:
"mulla oli rankka lapsuus".

kyseessä oli ammattilaisen arvostelu, säälistä se syytti ohjaajaa. hyväkin näyttelijä olisi voinut toteuttaa oman visionsa ja setvittänyt tilanteen.

mutta nina, voi jestas se hassu sai tykissä ensimmäisenä käsikirjoittajana täydet pisteet!!! mä oon niin onnellinen että huh-huh.

ja aidosti. vitut mistään nuoleskelusta, nyt on hänen aikansa ansaita loistamisen aihetta.
nina on aina ollut sellainen näkymätön lapsi ja nyt hän toteutti itseään. ja syyllisyyttä hän ei saa siitä kokea. se on silkkaa lahjakkuutta! onnea ihan saatanasti!

mua niin vituttaa tää ääripäisyys koska olisin halunu olla vielä onnellisenpi ninan puolesta. ihan aidosti tyyliin olla, mutta nyt se kaikki jäi mun vammailunvarjoon.
anna anteeksi, että vein sinut pois valokeilasta. oli oikeasti ilo työskennellä sun kanssa ja saada ystävä.
hello!

4 kommenttia:

  1. Miten voit?

    Liian tiukka arvostelu, todellakin. Eivät ne säälistä ohjaajaa syyttäneet, ihan asiaa sieltä tuli. Jos ei ole koskaan yhtään näyttämökurssia käynyt ja ihan puskasta hyppää ohjaamaan suht vaikeaa tekstiä, niin mitä voi olettaakaan? Me unohdettiin se ohjaajan merkitys, häivytettiin ikävät asiat ja yritettiin vaan puskea eteenpäin, vaikka olisi kannattanut pysähtyä ja realistisesti miettiä, että haukataanko tässä nyt vähän liian suurta palaa... Meinaan, että olin aluksi aika epävarma koko aiheen suhteen. Se kun tuntui/tuntuu liian henkilökohtaiselta. Lisäksi kaikki asenneongelmat yms. ja aikataulut ja se, ettei meistä kukaan osannut käyttää edes valopöytää! Mutta opittiinhan me jotain sentään, vai mitä? Ja eikö meillä ollutkin hauskaa, ainakin aluksi?

    Joskus mietin, että ehkä jonkinlainen kohtalo on pakko olla olemassa, sillä mikä muukaan sai sut silloin ensimmäisessä itn-4 -tapaamisessa istumaan mun viereen ja heittämään idean kiltteydestä. On ollut mahtavaa työskennellä sun kanssa. Tämä on ollut oikeasti paras syksy-talvi koko mun lukioaikana. Kiitokset kehuista, ne merkkkaa mulle sitäkin enemmän kun juuri kukaan mun kaveri ei ollut kiinnostunut tulemaan katsomaan tai lukemaan (saatikaan toteuttamaan) mun kirjoittamaa tekstiä.

    Ja onhan vielä kolmos, vitos, ja kutoskurssit edessä! Ja Siperia. Nyt on luotu pohjat, nyt vaan MÄ NÄYTÄN NIILLE -asennetta peliin!

    VastaaPoista
  2. ^ Nina puhuu täyttä asiaa. Pää pystyyn rakas, oon kamalan ylpeä susta (oon sanonut tän miljoonasti), kun sait homman hoidettua kuitenkin loppuun, etkä hajonnut koko projektiin. Niin monesti sanoit mulle, että kun kaikki sanoo vaan: "En tiiä, ei oo mun diplomi, hoida sä." Ja aina mä mietin, että miten sä jaksat ja pärjäät. Ja sä pärjäsit ja jaksoit, se on hienoa. Itse niin vitun heikkohermoisena ihmisenä ihailen tota suunnattomasti.

    Loistat sitten Siperiassa, onhan se kuitenkin ammattiteatteri (:

    VastaaPoista
  3. @ nina
    kiitos sullekin nina mitä sanoit ja olit ihanan kultainen tänää siperiassa että ihan harmitti olla niin melankolinen. oikeastaan nyt kaikki on hyvin ja sitä vaan sumplii jo kolmoskurssin päänmenoksi lasten näytelmää. tästä sitä vaan täytyy oppia niinkuin anne selitti palopuheessa. tässä on niin paljon vielä kipuamista. haastetta. ei tartte pelätä että joutuisi olemaan jouten heh heh.

    khihi voisinpa sanoa omasta lukiovuodesta saman, ja ehkä voinkin. tai siis, tuntui syksyllä ekaa kertaa että oli oikeassa koulussa. ja se vastuu lainata avaimia ja sen sellaista oli tosi jännää.

    ja sinä ihminen ystävänä, olet ollut korvaamaton ja kannustava ja hauska ja ihana ja, no ystävä :)
    sellainen jolla saattoi vetää randomia purkauksia ihmis-vihasta ja nauraa kun ärsytyksen aiheet olivat pieniä. varsinkin nämä kiltteys-sydrooman voivottelut :DDDD
    ihana!
    ***

    @ heidi
    kiitos myös sulle noista sanoista, sillä lailla ettei tunnu ettei ihan turhaan tehnyt. anteeksi vain että hössötin siitä niin kamalasti. saman ajan olisi voinut käyttää vaikkalaadukkaamin käkättäen ja hauskaa pitäen ja onneksi meillä sitä on ollut ja nyt vieläpä paremmin.

    k-i-i-t-o-s. esim kaikille.

    VastaaPoista
  4. "arvostelu asteikko oli I-V ja minä sain tyydyttävän." <- Eli sait sä niiku tost 2 vai 3? Vitsit, ku en saa sun sanoista selväks sitä, et pääsitkö läpi vai et ;_; Millä numerol ois saanu diplomin?
    Mä oon nyt koko eilisen ja tän aamun miettiny sitä. Mut kai mä oon vaa tyhmä, ku en tajuu.

    VastaaPoista